Äänikerronnan sanastoa

Kerronnan keskimääräistä voimakkuustasoa voidaan kuvata testitasolla eli 0-tasolla. Nimitys on peräisin kansainvälisestä analogisen ajan sopimuksesta, jonka mukaan äänitystasomittariin määritelty testitaso vastaa nollaa desibeliä (= 0 dBu eli 0, 775 volttia). Tästä tasosta kuuden desibelin lisäystä kutsutaan huipputasoksi (+6dBu).

Digitaalinauhureiden mittareissa vastaavat tasot ovat -12 ja -6 desibeliä yliohjaustasosta. Tällöin yliohjausvaraa eli headroomia jää kuusi desibeliä (varovaiselle äänittäjälle se on liian vähän, testitasoksi olisi parempi -18 ja huipputasoiksi -12 dB). Äänen voimakkuuden vaihtelun eli dynamiikan pyritään vaihtelevan näiden tasojen välillä erityisesti puhetta ja musiikkia sisältävissä ohjelmissa. Klassinen musiikki ansaitsee toki huomattavasti laajemman dynamiikan.

Nosto eli fade in tarkoittaa äänten voimakkuuden nostamista hiljaisuudesta kuuluville. Nosto voi olla jyrkkä tai hidas. Hitaalla nostolla äänikuva syttyy pehmeämmin, jyrkkä nosto sopii avaukseksi silloin, kun kerronnassa halutaan toiminnan käynnistyvän välittömästi.

Häivytys eli fade out merkitsee kerronnan vaimentamista. Yleensä häivytystä käytetään ilmaisemaan esimerkiksi jotain siirtymää paikasta toiseen. Usein häivytys kannattaa aloittaa loivasti mutta päättää jyrkästi.

Crossfadella tarkoitetaan ristiinvetoa eli häivytyksen ja noston yhdistämistä, miksaamista keskenään.

Musiikin häivyttäminen vaatii taitoa. Tavallisesti musiikkia ei pitäisi häivyttää minkään musiikillisen jakson tai kokonaisuuden aikana, vaan ensisijaisesti säkeistöjen tai osien jaksorajoilla, vaikkapa soolon lopussa tai alussa. Harjoittele!

Mikäli esimerkiksi puheen alla kuuluu musiikki, on lisäksi oltava erityisen tarkka siitä, miten musiikin häivyttäminen vaikuttaa päällimmäisenä kuultavaan puheeseen. Häivyttäminen vetää helposti kuuntelijan tarkkaavaisuuden puoleensa. Erityisesti lopullinen häipymiskohta jättää puhujan tyhjän päälle. Tällöin puhujan kannattaa pitää esimerkiksi lyhyt tauko. Taustan katoamiskohdan voi myös peittää jollakin lyhyellä äänitehosteella tai korvata uudella äänellä.

Siirtymiksi kutsutaan tapoja, joilla kerronnassa siirrytään toiseen aiheeseen, aikaan tai paikkaan.

Siirtymillä luodaan tavallisesti kanavan rytmi ja siten myös ilme. Ohjelmakokonaisuuteen nähden liian pitkät siirtymämusiikit, välijuonnot ja tehosteet saattavat rikkoa ja katkoa esitysrytmin. Silloin kun siirrytään tunnelmasta toiseen tai aivan erilaiseen asiaan, ovat pitkätkin siirtymät perusteltuja.

Aiheenmukaisiin siirtymiin käytetään usein puhetta, jota tässä merkityksessä kutsutaan juonnoksi. Uuteen aiheeseen siirtymistä voidaan valmistaa esimerkiksi nostamalla seuraavaan jaksoon kuuluvaa äänitehostetta hetkeksi kuuluviin ja miksaamalla tehoste jatkossa juonnon alle. Näin esitelty jakso syttyy kauniisti, eikä periaatteessa edellytä muuta kuin sen, että juttujen alkuun varataan ennalta sovitun kestoinen tehoste juontajalle.Aihesiirtymien tunnuksina voi käyttää vaikkapa jotain samana pysyvää, kuulijalle tutuksi tehtyä siirtymämusiikkia tai sitten lyhyitä äänitehosteita. Myös jinglejä eli kanavamainoksia voidaan hyödyntää.

Paikallisissa siirtymissä tilanteesta toiseen käytetään usein taustan häivytystä ja tämän jatkoksi seuraavan taustan nostoa. Toisinaan tämä tekniikka hidastaa kerrontaa. Tällöin kannattaa kokeilla häivytyksen ja noston miksaamista eli crossfadea: kun edellinen tausta alkaa häipyä, uusi akustiikka nousee ristiin edellisen kanssa. Ristiinvedossa kannattaa olla verraten nopea.

Aikasiirtymissä perinteinen menetelmä on seuraava: ensin äänet häivytetään hitaasti kuulumattomiin, pidetään muutaman sekunnin tauko ja nostetaan uusi jakso kuuluviin. Tietysti tauon voi korvata vaikkapa kellolla tai gongilla. Nykyaikaisempi tapa on kuitenkin häivyttää kohtaus tai tilanne johonkin tehosteeseen, jota kuunnellaan puhtaana hieman aikaa ja jonka kautta seuraavaan jaksoon miksaten siirrytään.

Usein kerronnassa joudutaan myös tahdistamaan eli taimaamaan ääniä toisiinsa. Jos juontaja haluaa esimerkiksi puhua musiikissa vain tietyn jakson ajan, hän joutuu taimaamaan puheensa sopivan mittaiseksi. Tarkalla tahdistuksella äänilähteitä voi myös miksata toisiinsa. Yksi tapa tehdä esimerkiksi takautuman kaltainen aikasiirtymä on tahdistaa eri tiloissa eri aikoina puhutut repliikit keskenään ja tehdä siirtymä liukuen kohtauksesta toiseen.

Backtaimauksella tarkoitetaan ajoitusta, jossa tehosteen tai musiikin kesto on tahdistettu siten, että loppumishetki ajoittuu tarkasti kohdalleen. Backtaimauksella pyritään esimerkiksi siihen, että loppumusiikki päättyy sekunnilleen ennen seuraavaa ohjelmaa.