Ääniformaatteja

Tietokoneiden parhaiten tukema ääniformaatti on perusmuotoinen, pakkaamaton digitoitu ääni. Tiedosto voi olla tallennettu erilaisilla näytteenottotaajuuksilla (11 kHz, 22 kHz, 44 kHz, 48 kHz) ja erilaisella bittiresoluutiolla (8-bit, 16-bit) yksikanavaisena (mono) tai kaksikanavaisena (stereo-) äänenä.

Eri tietokone ja käyttöjärjestelmävalmistajilla on omia lineaarisia äänitiedostostandardejaan. Käytännössä näiden tiedostojen erot ovat kuitenkin hyvin pieniä: suurin ero on tiedoston alussa olevassa tunniste (chunk) datassa. Muunnos eri äänifirmaatista toiseen on nopea ja helppo tehdä. Voit tehdä muunnoksia tarvittaessa esim. Adobe Audition-äänieditorilla.

Myös varhaisimmat internetselaimet tukivat ensimmäisenä lineaarisia ääniformaatteja. Kuullakseen lineaarisen äänen, käyttäjän ei tarvinnut ladata selaimeensa mitään "ylimääräisiä" plug-in-apuohjelmia. Yleisiä digitoidun äänen formaatteja www-sivuilla ovat olleet wav- (Microsoft) ja au- (Sun/Next) muodot. Wav-tiedostot toistuvat Netscapen ja Explorerin selainversioista 3.0 lähtien. Au-äänet toimivat jo selainten 2.0 versioista alkaen. Pakatut ääniformaatit ovat nykyään syrjäyttäneet lineaarisen audion internetissä.

Seuraavassa on listattu yleisimmät lineaariset ääniformaatit:

WAVE

Waveform Audio File Format.
Tämä wav-päätteinen tiedotomuoto on Microsoftin ja IBM:n alunperin Windows 3.1 -käyttöjärjestelmään kehittelemä ääniformaatti. Wav-äänet ovat Windowsin standardi ja siksi kaikista yleisin äänitiedostomuoto.

AIFF

Audio Interchange File Format.
Tämä aif-päätteinen tiedostomuoto on Apple (ja Amiga) -tietokoneiden äänistandardi. Applen tietokoneet ymmärtävät nykyään toki myös wav-äänet, joten tämänkin tiedostoformaatin merkitys on hiioumassa. Aiff on formaattina kuitenkin monipuolisempi kuin Wave. Aif-äänessä voidaan esimerkiksi määritellä erilaisia äänitiedoston kertauskohtia (loop).

AU

Audio.
Tämä au-päätteinen tiedostomuoto on alunperin Sun-tietokonevalmistajan standardi. Myös Netscape-selainvalmistaja valitsi sen aikanaan (Netscape 2.0 selaimessa) omaksi äänitiedostoformaatikseen. Tästä syystä au-äänet olivat vielä 1900-luvun loppuvuoisina järkevin tapa laittaa lineaarista ääntä internetsivuille. Netscapen selaimet ovat toistaneet myös wav-äänet 3.0-versiostaan lähtien, joten au-formaatin merkitys on pienentynyt.

MIDI

Musical Instrument Digital Interface.
Midi ei ole digitoitua ääntä vaan syntetisaattorien ja tietokoneiden äänikorttien äänipiirien ohjauskieli. Midi on eri laitevalmistajien kanainvälinen standardi sille, miten jokin laite tuottaa, siirtää tai muokkaa äänen synnyttämiseen tarvittavaa ohjaustietoa. Koska Midi on pelkkää ohjausdataa, Midi-tiedosto on kooltaan murto-osa vastaavan kestoisesta digitoidusta äänitoedostosta.

Midin huonona puolena tietokoneympäristössä on, että sama miditiedosto soi eri tietokoneissa eri tavoin. Musiikin "luonnonmukaisuuden" määrittää tietokoneen äänikortin äänisynteesipiirin tyyppi ja tekninen taso.

Pakattuja ääni/multimediaformaatteja

Lineaariset, pakkaamattomat äänitiedostot kuluttavat paljon tallennuskapasiteettia, tyypillisesti jopa 10 MT/minuutissa. Näin suurten tiedostojen liikkuttelu oli varhaisessa internetissä liki mahdotonta, ainakin hitailla modeemiyhteyksillä. Internetin myötä ovatkin yleistyneet erilaiset pakatut multimediaformaatit.

Äänen osalta pakkaus perustuu psykoakustiikkaan ja ihmiskorvan 'huijaamiseen'. Äänestä poistetaan esim. taajuuksia, joita tutkimusten mukaan korva ei tietyissä tilanteissa rekisteröi. Pakkaus on peruuttamatonta. Kerran pakattua äänitiedostoa ei voi enää palauttaa takaisin alkuperäiseksi, lineaariseksi ääneksi.

Pakatut multimediaformaatiti vaativat aikanaan aluksi käyttäjältä erillisen toisto-ohjelman tai "media-playerin" lataamista ja asentamista. Formaattien käyttö on viime vuosina helpottunut, kun niiden toistossa tarvittavat plug-in ohjelmat ovat tulleet uusien selainten ja käyttöjärjestekmien vakiovarusteiksi.

Seuraavassa on listattu yleisimmät pakatut ääniformaatit:

RealAudio, RealMedia.

Tämä ra- tai rm-päätteinen pakattu tiedostomuoto on Real Media -yhtiön tuote. RealAudio ehti 1990-luvun puolivälissä markkinoille ensimmäisenä pakattuna äänitiedostomuotona, jota saattoi kuunnella internetselaimella reaaliajassa - ilman, että käyttäjä kävi lataamassa koko tietostoa aluksi omalle tietokoneelleen (streaming audio). RealAudiosta tuli nopeasti tietokoneissa samanlainen maailmanstandardi kuin VHS-videonauhureista.

RealMedia-muotoon pakatun äänen kuuntelu vaatii oman plug-in-apuohjelman. Huomaa, että tämä standardi kehittyy koko ajan - pari vuotta vanha RealAudion plug-in -versio ei osaa toistaa uudentyyppistä (G2) RealMedia-tiedostoa. Monet mediayhtiöt käyttävät tätä formaattia äänen ja videon jakeluun.

WMA

Windows media File.
Tämä wmf-päätteinen pakattu tiedostomuoto on Microsoftin kilpailija RealMedialle. Windows median perustuu äänen osalta samanlaiseen psykoakustiseen pakkaukseen kuin RealMediakin. Windows tarjoaa kuitenkin RealMediaa parempia välineitä tiedostojen kopioinnin rajoittamiseen - siksi tämä tiedostomuoto on ollut tyrkyllä myös musiikin "viralliseksi" myynti- ja levitysformaatiksi internetissä. Windows Media vaatii toimiakseen uuden Windowsin Media Playerin.

MP3

Mpeg 1 Layer 3 Audio.
Tämä mp3-päätteine tiedostomuoto on yksi maailmanlaajuisen MPEG (Motion Picture Expert Group) -standardin alatyyppi. MPEG-standardeja (tai sen kaupallisia sovelluksia) käyttävät mm. MiniDisc-soittimet sekä digitaaliset radio (DAB) ja televisiolähetykset (DVB). Myös DVD-levyjen kuvan-ja äänenpakkaus noudattelee MPEG-standardin periaatteita.

Mpeg 1 Layer 3 kehiteltiin alunperin puheen siirtämiseen ISDN-puhelinlinjaa pitkin reaaliajassa. Pian kuitenkin huomattiin, että se sopii hyvin myös musiikin pakkaamiseen ja levittämiseen 2-3 MT:n kokoisina tiedostoina internetissä. MP3 soveltuukin erinomaisesti musiikin 'piraattilevittämiseen', koska se ei sisällä minkäänlaista kopionestoa. MP3-ilmiötä ovat osaltaan siivittäneet kannettavat MP3-soittimet ja uusimpana uutuutena MP3-CD-soittimet.

MP3-pakatun musiikin kuuntelu vaatii oman plug-in apuohjelman. Koska MPEG-standardi on avoin, plug-in ohjelmiakin on kymmenittäin. Myös RealMedian ja Windowsin MediaPlayerin uusimmat versiot osaavat toistaa MP3-pakattua ääntä.

Shockwave, Flash

Shockwave ja Flash ovat Macromedia-yhtiön (nyk. Adoben omistuksessa) multimediaformaatteja. Shockwave on Macromedian Director-esitysten (yleinen multimediateko-ohjelma) formaatti, jolla Director-esitykset voidaan pakata internetissä levitettävään muotoon. Flash on tarkoitettu multimediaa sisältävien käyttöliittymien, bannereiden yms. tekoon.

Näidekin pakattujen esitysformaattien katseluun tarvitaan oma plug-in-ohjelma. Huomaa, että nämäkin formaatit kehittyvät koko ajan ja vanhalla plug-in ohjelmalla ei voi katsoa uudempaan Shockwave- tai Flash-formaattiin pakattuja esityksiä.

Plug-in -ohjelmien asennuksesta

Useimmat plug-in-ohjelmat 'kilpailevat' keskenään ja pyrkivät kaappaamaan haltuunsa mahdollisimman usean eri tiedostomuotojen toiston. Esimerkiksi QuickTime Videon Plug-in haluaisi soittaa myös WAVE-muotoiset äänet ja Windowsin MediaPlayer tyrkyttää itseään MP3-tiedostojen soittajaksi. Tämä ei välttämättä ole aina järkevää. Ohjelmien asennusvaiheessa kannattaa olla tarkkana ja antaa plug-in-ohjelmien toistaa vain ne mediamuodot, jotka ne osaavat parhaiten.

Asennus on mahdollista peruuttaa ja saada esim. WAVE äänet jälleen toistumaan QuickTime Videon sijasta Windowsin MediaPlayerillä. Tämän voi tehdä vaihtamalla tiedostojen "Associated extension" -asetuksia Windowsin käyttöjärjestelmässä.