Hiljaisuus

Hiljaisuuksia on muitakin kuin äänetön hiljaisuus. Hiljaisuudella kerronnassa tarkoitetaan akustiikkaa, tilan tai avaruuden kokemista (ks. ääninäyttämö). Toisinaan hiljaisuutta halutaan korostaa jonkin kerronnallisen jakson edellä tai jälkeen. Tällöin hiljaisuus on sitä, ettei mitään yllättävää tapahdu (ainakaan vielä). Vesitipan korostettu tipahtelu kuvaa tällaista hiljaisuutta. Raksuttava kaappikello samoin. Kuulo on erinomaisen tarkka havaitsemaan erilaisia tiloja. Kuoromusiikki, viulun soitto, ovat ehkä tutuimpia äänellisiä asioita, joissa tilan tunne on olennainen osa kuuntelunautintoa. Kun kuuntelet mitä tahansa nauhoitusta, vaistoat samalla tilan tai ääniympäristön, jossa tallennus on tehty. Tätä hiljaista äänitaustaa kutsutaan akustiikaksi.


Tila konkretisoi

Tilan kokeminen konkretisoi äänikerrontaa. Yöradiotoimittaja radiossa tai dj discossa kuiskailee halutessaan läheltä mikrofoniin tuottaen "tilattoman", aineettoman vaikutelman, abstrahoituu ääneksi eetterissä, sekoittuen musiikkiin. Tällöin puheen sisältö ja puhujan subjekti korostuu. Syntetisaattoreilla ja samplereilla on jo pitkään tuotettu soitinääniä, joilla ei ole akustisia vastineita ja joiden "tilatonta" sointia voidaan sitten erilaisilla efektilaitteilla keinoakustoida.


Tila luo vaihtelua

Kun haastatellaan ihmisiä usein paras paikka ei ole hiljainen studio. Silloin kun asia on tärkeämpi kuin henkilö, joka puhuu, ei tilalla, akustiikalla, ole väliä. Sellaiset ohjelmat kannattaa tehdä neutraalissa, hiljaisessa ympäristössä.

Äänitaustan vaihteleminen äänityksen yhteydessä on yksi tapa tuoda väriä ohjelmaan. Parhaimmillaan tämä liittyy haastateltavan persoonaan ja tekemiseen. Käytännössä kannattaa liikkua haastateltavan kanssa eri tiloissa äänityksen aikana tai tallentaa äänimaisemia, joita sitten miksaa haastattelun taustalle. Akustisesti mielenkiintoinen haastattelu syntyy mukaan menemisestä, siitä että mikrofoni on läsnä pelkkänä korvana, eikä kukaan ole toimittajan tai haastateltavan roolissa, vain asiat tai tekeminen välitetään. Äänittäjältä vaaditaan tällöin paljon taitoa ja hyvää ennakkosuunnittelua.


Akustinen lavastus

Akustisten tilojen käyttäminen äänikerronnassa vastaa lavastamista, akustisen perspektiivin luomista, kuvakerronnan yhteydessä vieläpä kerronnan ulottamista näkökentän ulkopuolelle, näköalan ja mielenmaiseman yhteensulauttamista.

Jo sillä että kuulija aistii kerronnassa tilan, on tärkeä merkitys. Akustisten vihjeiden avulla kuulija luo mieleensä visuaalisen mallin siitä, missä kerronta käydään. Mitä rikkaampi vihjeistö, sitä enemmän kuulijan mielikuvituksella on värejä käytössään lavastaa mielen näyttämöä.

Äänillä voidaan lavastaa ympäristö, jossa tarinaa esitetään: maantieteellisia paikkoja voi kuvata vaikkapa musiikilla, samoin aikakauteen sidottuja paikkoja, kuviteltuja tiloja voi luoda tyylittelemällä aidoista äänistä esimerkiksi kaiuttamalla aavemaisempia. Jälkikaikua säätämällä voi myös määritellä onko kysymyksessä sisä- vai ulkotila, iso- vai pieni huone, keittiö vai eteinen jne. Usein autenttisten tilojen käyttöä tai niiden akustista simulointia tärkeämpää on luoda käytetyille tiloille eroja ja korostaa niitä.

Toinen tilailmaisuun liittyvä asia on se näkökulma miten tilaa tarkastellaan. Usein äänikerronnassa akustinen tila tallennetaan ja toistetaan neutraalisti yleiskuvana, vain repliikkien taustalla kuuluvana hälynä. Tilaa voidaan kuitenkin ilmaista ja välittää myös subjektiivisesti, jonkun roolihenkilön kokemana tai vastaanottajalle kohdistettuna.

Kun kuvakerronnassa kuva liikkuu käsivaralla ja panoroi tai zoomaa, voi katsoja samaistua, subjektivoitua kameran liikkeiden kautta johonkin näyttelijään, nähdä saman kuin kuviteltu roolihenkilö. Näinhän usein kuvataan esimerkiksi kauhuelokuvien uhriaan vainoavaa henkilöä. Äänen varassa samankaltaisen vaikutelman voi välittää esimerkiksi tuomalla roolihenkilö äänikuvaan aivan etualalle vaikkapa hengityksellään reagoimaan dialogia.

Kun uutistenlukija tai kuuluttaja katsoo kameraan, tietää katsoja puhuttavan juuri hänelle. Äänikerronnassa sama ilmaistaan yleensä puhumalla intiimisti ja läheltä mikrofoniin.




Alkuun Seuraava sivu

Katso myös:

Äänikerronnan harjoitukset

© Äänipää 2007 - Ari Koivumäki