|
Musiikin äänittäminenMusiikin äänittämisessä lähtökohtana tulisi olla sointikuva: millaiselta musiikin tulisi kuulostaa ja millaiselta se todellisuudessa kuulostaa. Erityisesti ns. vakavassa musiikissa on jossain määrin yhtenevä näkemys siitä, mikä on hyvä sointikuva. Äänityksessä ei monestikaan haluta toistaa esitystilan akustiikkaa sellaisenaan, vaan pyritään teoreettisesti parhaan mahdollisen salin sointikuvaan. Esim. Finlandia-talon musiikkiesityksiä yritetään ”parantaa”, jotta äänikuva vastaisi parhaita mahdollisia CD-levyiltä löytyviä sointikuvia.
Musiikkiäänityksen laatukriteeritMillainen on hyvä sointikuva? Vuosikymmenien ajan on laadittu erilaisia kriteerejä ns. vakavan musiikin äänikuvan arviointiin. Seuraavassa käytetään 1980-luvun alkupuolella DDR:n radiossa kehitettyä kriteeristöä, jota on kokeiltu monissa eurooppalaisissa yleisradioyhtiöissä. Tehokkaimmillaan se on merkinnyt sitä, että määräajoin tuottajat, musiikkitoimittajat ja musiikkiäänittäjät ovat kokoontuneet arvioimaan musiikkiäänitteitä. Radioyhtiöissä tarve syntyi siitä, että musiikkiäänitteitä lähetettiin muihin EBU-maihin, ja joskus tuli moitteita äänitteiden laadusta. Musiikkiäänitteen laadun
arviointi on vaikeaa, ja se vaatii
harjaantunutta kuuntelijaa. Vasta pitkällinen
kokemus ja koulutus ”avaa korvat”
kuulemaan pieniä yksityiskohtia. Kriteerit
auttavat kiinnittämään huomiota tiettyihin
tärkeisiin asioihin. Kriteerit ovat tässä: 1.
Tilavaikutelma
3. Musiikillinen
tasapaino
4. Sointiväri
5. Häiriötekijät
6.
Stereovaikutelma
Lisää yksityiskohtaisempia selityksiä näihin kriteereihin löytyy täältä. |
|
|||
© Äänipää 2005 - Pertti Korpinen |