Synnytyskipu
Kivusta yleisesti
Kipu on elämän säilymisen ehto. Kipu varoittaa uhkaavasta vaarasta ja suojelee ihmistä vahingoittamasta itseään enempää. Kipu viestittää poikkeavasta olotilasta, jolloin tulisi hakeutua hoidettavaksi. Kipu vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti; pulssi kohoaa, verenpaine nousee, hengitys tihenee ja kipua pyritään ”väistämään” esimerkiksi liikkumattomuudella tai ontumalla. Kasvojen ilme kiristyy ja huuto kertoo tuskasta. Kroonistuessaan kipu saattaa aiheuttaa jopa masennusta ja rajoittaa toimintakykyä.
Kipu on yksilöllinen tunnetila, jota on mahdoton verrata toisen ihmisen kipuun. Kipu on myös aina yksilölle todellinen. Kansainvälisen Kivuntutkimusyhdistyksen, International Association for the Study of Pain, IASP, määritelmän mukaan kipu on ”epämiellyttävä sensorinen ja emotionaalinen kokemus, johon liittyy mahdollinen tai sillä hetkellä tapahtuva kudosvaurio, tai joka voidaan kuvata samankaltaisin termein.” Kivun tuntemukseen ja tuntemuksen muodostumiseen vaikuttaa monta eri tekijää. Tuntemukseen liittyvien tekijöiden ymmärtäminen auttaa tunnistamaan erilaisia kipuja ja kipukokemuksia. Kivun tuntemukseen vaikuttavat yksilölliset tekijät ja yhteisölliset tekijät.
Yksilöllisiin tekijöihin luetaan psyykkinen kipu ja yksilön aikaisemmat kipukokemukset ja oppiminen. Psyykkiseksi kivuksi sanotaan sellaista kipua, jota ihminen tuntee esimerkiksi silloin kun hänelle on kerrottu että, hän sairastaa jotain parantumatonta sairautta. Silloin hänen perusturvallisuutensa on uhattuna, oman elämän menettäminen pelottaa. Myös se, ettei enää kykene hallitsemaan omaa elämää, koetaan psyykkisenä kipuna. On sanottu että, psyykkinen kipu on sielun kipua. Pelko, ahdistus, huolestuminen aiheuttavat psyykkistä kipua. Pohjan kiputuntemuksille luo aiemmat kokemukset kivusta ja niistä kokemuksista opittu tietämys. Aiempien kipukokemuksien tiedetään lisäävän pelkoa ja ahdistusta, jotka taas osaltaan alentavat kivun- ja stressinsietokykyä.
Yhteisölliset tekijät ovat sellaisia kuten esimerkiksi sosiaaliset tekijät, hengelliset tekijät, yhteisöllinen kipu ja kulttuuri. Sosiaalista kipua saattaa aiheuttaa yhteisöjen tietynlaisten toimintojen ulkopuolelle jääminen erilaisista syistä johtuen. Sosiaaliset kontaktit, joita työelämä tai harrastustoiminta luo, voivat loppuessaan aiheuttaa kokijalleen sosiaalista kipua. Myös huoli rahasta ja selviytyminen taloudellisesti jokapäiväisestä elämästä, aiheuttaa sosiaalista kipua. Eri sairaudet ovat sosiaalisesti joko hyväksyttyjä, kuten esimerkiksi flunssa, joka on sosiaalisesti hyväksyttävä. Usko siihen, että on olemassa joku korkeampi olento, saattaa rauhoittaa kuolevaa kuolemanpelossa. Kuolemanpelkoa on sanottu olemassaolon tai hengelliseksi kivuksi. Ihmiset, jotka ovat jääneet kodittomiksi, esimerkiksi jonkin luonnonkatastrofin takia, kokevat olemassaolon kipua. Kansakuntaa kokonaisuudessaan koskeva suuri suru ja menetys ovat yhteisöllistä kipua. Esimerkki tällaisesta on vaikkapa sota. Kulttuuriset tekijät vaikuttavat kipukokemuksen muodostumiseen ja kokemuksen ilmaisuun. Se, miten yksilö ilmaisee kipuaan ja miten yhteisö siihen reagoi, on riippuvainen yhteisön vallitsevasta kulttuurista.
SYNNYTYSKIPU
Jo Raamatussa on kirjoitettu synnytyskivuista, kohdassa 1 Moos 3:16, sanotaan: ”kivulla pitää sinun synnyttämän.” Synnytyskivun on sanottu olevan Jumalan rangaistus Eevan syntiinlankeemuksesta. Kalevalassa, kansalliseepoksessamme, pyydetään Ukko Ylijumalaa avuksi kivuliaalle vaimolle seuraavasti: ”Oi Ukko Ylijumala, ilman kaiken kannattaja! Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaissa! Päästä piika pintehestä, vaimo vatsan vääntehestä! Käy pian, välehen jou´u; välehemmin tarvitahan!”
Synnytyskipuja on aina pyritty lievittämään. Keinoina on käytetty mm. loitsuja, koruja, talismaaneja ja erilaisia huumaavia kasveja tai alkoholia. Kirjallisuudessa mainitaan, että kuningatar Viktoria on vuonna 1853 synnyttäessään hengittänyt kloroformia helpottaakseen kipujaan. Tapaus on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun synnytyskipuja on lievitetty lääketieteen keinoin. Kipu-tyttö on suomalaisessa mytologiassa mainittu henkiolento, joka aiheuttaa ihmiselle kipua vääntämällä kipukiveä. Kipu-tyttö on mainittu loitsuissa, joilla on pyritty lievittämään kipuja. Kipu-tyttöä on pyydetty ottamaan kipu pois ja kätkemään se kipukiveen sisälle.
Synnytyskipu on jokaisen synnyttäjän omakohtainen kokemus niistä fyysistä, psyykkisistä ja emotionaalisista muutoksista, joita synnytyksen aikana hänen kehossaan tapahtuu. Synnytys on naisen elämän suurimpia ja vaikuttavimpia kokemuksia. Se koskettaa hänen hyvinvointiaan synnytyksen hetkellä ja koko loppuelämän ajan. Synnytyskivun hoito on yksi synnytyksen tärkeimpiä osa-alueita. Synnyttäjää tulee hoitaa yksilöllisesti, hänen voimavarojaan kuunnellen ja arvostaen, kuitenkaan syntyvän vauvan hyvinvointia ja turvallista syntymistä ei saa sivuuttaa tai unohtaa.
MIKSI SYNNYTYS SATTUU?
Synnytyskipu kertoo synnytyksen käynnistymisestä ja edistymisestä. Kivun voimakkuus vaihtelee ja synnytyksen edistyessä kivun sijainti muuttuu. Synnytyskipuun vaikuttavia tekijöitä ovat supistusten voimakkuus ja kesto sekä fyysiset, psyykkiset ja emotionaaliset tekijät sekä synnyttäjän motivaatio. Lisäksi synnytyskipuun vaikuttavat syntyvän vauvan koko ja asento. Ensisynnyttäjän synnytys on yleensä pidempi kestoisempi ja kivuliaampi kuin uudelleensynnyttäjän synnytys. Synnytyskipua lisääviä tekijöitä ovat synnyttäjän väsymys ja synnytyksen pitkittyminen. Myös pelko, epätietoisuus ja ahdistuneisuus, jotka voivat johtua eri syistä, esimerkiksi ei-toivottu raskaus, lisäävät synnytyskipuja. Synnytyskipu vaikuttaa synnyttäjään myös psyykkisesti. Voimakas synnytyskipu saattaa aiheuttaa synnytyksenkin jälkeen jatkuvia pitkäkestoisia tunne-elämän häiriöitä. Suhtautuminen lapseen ja vuorovaikutus hänen kanssaan saattavat vaikeutua. Parisuhde ja sukupuolielämä hankaloituvat, kun synnyttäjän kokemus omasta kehosta, naiseudesta ja äitiydestä kärsivät synnytyskivun aiheuttamista psyykeen traumoista. Useat naiset kärsivät voimakkaasta synnytyspelosta, joka johtuu ensimmäisen synnytyksen voimakkaasta kiputuntemuksesta. Synnytyskivun lievitykseen on panostettu paljon ja sitä voidaan lievittää tehokkaasti erilaisin keinoin.
Synnytys ja synnytyskipu liittyvät vahvasti äitiyteen valmistautumiseen ja muuntautumiseen. Tukemalla synnyttäjää selviytymään synnytyksen eri vaiheista luomalla synnyttäjälle itselleen vahva luottamus omaa kehoaan ja voimiaan kohtaan, kätilö edesauttaa positiivisen synnytyskokemuksen saavuttamisessa. Kätilön tavoitteena on olla ”kumppani”; olla saatavilla, kuunnella ja nähdä synnyttäjän tila hänen kehostaan ja jakaa vastuu synnytyksestä. Kätilö antaa synnyttäjälle mahdollisuuden osallistua ja olla mukana päätöksenteossa, olla osaltaan vastuussa synnytyksen kulusta. Hyvä ja luottamuksellinen suhde kätilön ja synnyttäjän välillä vähentävää synnytyskipua.
Synnytyskipu ja sen hoitaminen ovat avainasemassa synnyttäjän hyvinvoinnille synnytyksessä ja sen jälkeenkin. Se, kuinka nainen kokee selviytyvänsä synnytyksestä ja synnytyskivusta, vaikuttavat siihen, kuinka hän kasvaa äitiyteen, minkälainen on hänen suhteensa syntyvään lapseen ja puolisoonsa. Sillä on myös vaikutusta tuleviin raskauksiin ja synnytyksiin.
KUINKA PÄRJÄTÄ SYNNYTYSKIVUN KANSSA?
Hoitotyöllä on suuri merkitys jo raskauden aikaisessa valmistautumisessa tulevaa synnytystä varten ja tietenkin synnytyksen aikana. Loppuraskaudessa järjestettävän synnytys- tai perhevalmennuksen tarkoituksena on antaa asianmukaista informaatiota tulevasta synnytystapahtumasta. Psykologisten tekijöiden vaikutus synnytyskivun kokemiseen on kiistatonta, joten valmennuksella on suuri merkitys synnytyskivun ehkäisyssä ja sen hyväksymisessä.
Synnytyskipuja voidaan lievittää hoitotyön menetelmin, luomalla synnyttäjälle turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri, antamalla ohjausta, tietoa ja neuvontaa. Se voi olla myös konkreettista, kuten hierontaa. Kätilön tehtävänä on huolehtia synnyttäjän ja vauvan hyvinvoinnista, keskustella yhdessä synnyttäjän ja hänen tukihenkilönsä kanssa synnytyksen kulusta, pitää heidät ajan tasalla tapahtumista ja yhdessä synnyttäjän kanssa sopia kivunlievityksestä, käyttäen apuna omaa asiantuntijuuttaan.
Kätilön ja hänen antaman tuen ja informaation, sekä tukihenkilön tuen avulla pystytään vähentämään synnyttäjän kokemaa pelkoa ja ahdistusta, joka taas auttaa synnyttäjää selviämään paremmin synnytyskivun kanssa. Kätilön kuuluu huolehtia synnyttäjän fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Fyysisesti hyvinvoiva synnyttäjä kestää synnytyksen rasituksen paremmin kuin fyysiset voimavaransa kuluttanut synnyttäjä. Energian puute, unen ja levon vähyys, vaikuttavat synnyttäjän hyvinvointiin monella eri tavalla. Ne saattavat aiheuttaa päänsärkyä, malttamattomuutta ja väsymystä, nämä taas johtavat yleisestikin kivunsietokyvyn vähenemiseen, mutta synnytyksen aikana myös kykyyn sietää synnytyskipua. Psyykkistä hyvinvointia kätilö tukee omalla toiminnallaan, kun hän ammattitaitonsa keinoin auttaa synnyttäjää selviytymään synnytyksen eri vaiheista. Kätilö huomioi synnyttäjän persoonan ja hänen resurssit kussakin tilanteessa. Synnyttäjällä tulee olla tunne, että häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteitään arvostetaan. Synnyttäjä saattaa synnytyskivussaan käyttäytyä itselleenkin poikkeuksellisella tavalla, esimerkiksi äännellä tai heijata edestakaisin. Synnyttäjällä tulee kuitenkin olla tunne siitä, että hänellä on lupa tehdä niin, ilman että häntä arvostellaan. Kätilön tulee tarjota oma ammattitaitonsa ja tietämyksensä synnyttäjän ja hänen tukihenkilönsä käyttöön ja tukea heitä päätöksenteossa. Samaan aikaan kätilön tulee olla myös kykenevä tekemään nopeita päätöksiä, mikäli synnyttäjän tai syntyvän vauvan vointi sitä vaatii. Synnyttäjän sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen tarkoittaa sitä, kun kätilö toiminnallaan luo tuntemuksen siitä että, synnyttäjä selviää ja hänen voimavarat lisääntyvät synnytyksen edistyessä. Kätilön tulee toimia synnytyksen aikana siten, että synnyttäjälle tulee turvallinen olo ja että ilmapiiri on avoin keskustelulle ja yhdessä tehdyille päätöksille.
Synnyttäjällä on kiistatta oikeus tehokkaaseen kivunlievitykseen ja asianmukaiseen hoitoon synnytyksen jokaisessa vaiheessa. Vaatimus mahdollisimman kivuttomasta synnytyksestä on nykyään yleistä ja kätilötyön hoitokeinoilla voidaan vaikuttaa jo ennen synnytystä ja synnytyksen aikana kipukokemukseen ja pärjäämiseen sen kanssa. Synnytyssalikätilö on synnytyskivun kanssa tekemisissä joka kerta kun kohtaa synnyttäjän. Toisen kipuun ei koskaan totu, ja jos tottuu, on aika vaihtaa alaa, kiireesti. Synnytyskivun hoito on nykyään hyvin medikalisoitunutta, mutta tiedon ja tiedostamisen lisääntymisen avulla voidaan herätellä ajatuksia ja löydetään tapoja ja tilaisuuksia käyttää enemmän ja paremmin kätilön hoitotyön keinoja. Läsnäololla ja henkisellä tuella voidaan kannatella synnyttäjää jaksamaan ja luottamaan itseensä, jotta synnytyskipu ei muodostu kestämättömäksi tunteeksi.