Milloin vanhemmaksi?

with No Comments

Milloin vanhemmaksi?

Terveena_raskaaksi_vanhemmuus

Mistä tiedän ollaanko me valmiita? Harkinta on hyväksi, mutta liian kauan ei kannata odottaa. Vanhemmuuden edellytykset ovat yksinkertaisissa asioissa. Kysykää itseltänne:

  • Onko meillä keskusteluyhteys?
  • Onko meillä tunne, että voidaan tukeutua toisiimme?
Asiat ovat hyvin, jos vastasit(te) molempiin myöntävästi. Jos koette, että näihin on vaikea vastata, kannattaa yhdessä hakeutua psykologin vastaanotolle keskustelemaan. Solmut kannattaa avata ennen niiden tiukkenemista. Jos lapsen toivomiseen liittyy ristiriitaisia tunteita, kuten pelkoja vanhemmuuden suhteen, epävarmuutta parisuhteen kestävyydestä tai erimielisyyttä raskauden yrittämisestä, kannattaa

kääntyä parisuhdeammattilaisen puoleen.

Muista ettei parisuhteessa väliaikainen, selvitettävissä oleva katkos, voi murtaa hyvää perustaa. Katkoksista voi aina oppia, kasvaa ja palata yhteen.

Kaikki kirjoitettu ei ole pätevää, kuka tahansa voi julistautua parisuhteen tai vanhemmuuden asiantuntijaksi. Älä usko kaikkea mitä ihmiset kirjoittavat ja julkaisevat. Tiedätkö kirjoittajasta tarpeeksi?
Voiko häneen luottaa? Oma kokemus ei varmista asiantuntijuutta. Koulutus painaa osaamisessa enemmän.

Maailma on pullollaan ihmisiä, joilla on positiivisia kokemuksia vanhemmuudesta. Jos olet epävarma siitä, miksi ihmiset ylipäätään hankkivat lapsia, kysy heiltä itseltään! Vanhemmuus ei ole ylivoimaista tai liian vaativaa. Ota rennosti, suurin osa ihmisistä ovat sellaisenaan ihan riittäviä vanhemmuuteen. Jos on itsellä ja yhdessä tunne ja halu vanhemmaksi tuloon, voitte luottaa siihen. Kukaan ei ole vanhemmuuteen täysin valmis.

Olisinpa tiennyt, että kannattaa aloittaa ajoissa!

Jos tiedätte jo, että toivotte useamman kuin yhden lapsen, on tärkeä aloittaa ajoissa. Naisen hedelmällisyys laskee jo 30-vuotiaana ja jopa huomattavasti 35-vuotiaana. Miehenkin iällä on merkitystä hedelmällisyydelle. Jos toiveena on 3 lasta, ensimmäinen olisi hyvä saada alulle jo nuorena! Yllättävän nuorena. Tästäkin asiasta kannattaa puhua, ettei tule yllätyksiä.

Katso täältä linkkejä aiheesta!

 

Iän vaikutus hedelmällisyyteen havainnollistettuna:

Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat tehneet toiminnallisen opinnäytetyön, jonka tuotoksena on tehty kaaviot iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen. Tuotoksessa kuvataan hedelmällisyyden laskua iän myötä kahden eri kaavion avulla. Toisessa kaaviossa kuvataan naisen hedelmällisyyttä synnyttämättömillä sekä synnyttäneillä naisilla ja toisessa miehen hedelmällisyyttä. Kaavioiden avulla on tarkoitus havainnollistaa hedelmällisyyden laskua iän myötä. Lue lisää kaavioista täältä!

Iän vaikutus hedelmällisyyteen -kaavio!

 

Lue Siljan tarina vanhemmaksi tulemisesta:

“Olen aina haaveillut lapsesta, tai oikeastaan lapsista. Haaveet muuttuivat vuosien myötä vaaleanpunaisista höttöhattaraunelmista kipeään kaipaukseen. Väliin mahtui tietenkin kuvitelmat: olisin täydellinen vanhempi, olisin cool mutsi, järjestäisin aina upeat synnärikemut lapsilleni, jne.

Opiskelu, työ, elämä, sopivan kumppanin löytäminen veikin yllättävän monta vuotta. Elämä ja oleminen oli hyvää ja miltei kaikin puolin kivaa aikaa, sitä en siis kiellä tai väheksy. Mutta kun paras ystäväni sai esikoisen, olin tietty onnellinen hänen onnestaan, samalla kuitenkin haikea. Kun kaveripiirissä alkoi olla häitä ja nimiäisiä, olin jopa paniikissa. Koska olisi mun vuoro?

Oltiin Saken kanssa yhdessä, asuttiin yhdessä ja oltiin tyytyväisiä. Mutta lapsista tai perheen rakentamisesta ei ikinä keskusteltu oikeasti tai vakavasti. Kerran Sakke tuli kotiin ja kertoi, että sen työkaveri jää puoleksi vuodeksi isyysvapaalle. Jatkoi sitten omaan suoraan tyyliinsä, että hänkin haluaisi sitten pikapuoliin jäädä isyysvapaalle. No, siitä kehkeytyi vihdoinkin se oikea ja vakava keskustelu perheen rakentamisesta. Olimme molemmat olettaneet toistemme ajatuksiksi, että ura menee lapsen edelle ja lasten aika olisi ”sitten joskus”.

Kesä tuli, syksy tuli, joulu, uusi vuosi ja koko talvi meni, kevät tuli… Mutta vauvaa ei tullut. Kävin gynekologilla ja hän ohjasi meidät jatkoselvittelyihin. Niissä touhuissa meni sitten taas syksyyn asti. Hermotkin meni jossain vaiheessa ja seksin ilokin meni. Oli vain se alussa mainitsemani kipeä kaipaus! Sakke oli kyllä ihana tuki, jaksoi uskoa ja piti sitä normaalia parisuhdetta kasassa. Vei treffeille ja kutitteli. Vaikka kyllä mä näin, että se oli surullinen. Välillä mieleen hiipi ajatus, että miksi me odotettiin niin pitkään? Hoitojen aikana toivo eli ja sanasto laajeni: follikkeli, inseminaatio, punktio, SET, IVF…

Mutta tossa se nyt on! Meidän vauva! Enkä kyllä osaa olla täydellinen vanhempi, oon välillä ihan kujalla, että mitä se vauva nyt tahtoo kertoa. Saken kanssa sitten sylitellään vauvaa ja yritetään selvittää, mitä asiaa hänellä on. Cool mutsi en taida olla, olen just se tiukkis, joka vahtii. Synttärikemut tulee olemaan kyllä eeppisiä!”

-Silja 36 v, Sakke 33 v ja vauva 1 kk –