Vauva-arki

Vauva-arki

Vauva-arki on sopeutumista ja uuden opettelua. Vauvaperheessä elämä rytmittyy pitkälti vauvan tarpeiden mukaan. Muutos on suurin ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta vauvat ovat myös keskenään erilaisia, eikä sama kaava välttämättä päde seuraavan lapsen kohdalla. Olemme koonneet tähän osioon tietoa tilan tekemisestä vauvalle, varhaisesta vuorovaikutuksesta, imetyksestä, vauvan rauhoittelusta, seksiasioista ja myös raskausdieabeteksesta synnytyksen jälkeen. Tervetuloa lukemaan! Tässä linkki materiaalipankkiin, jossa paljon asiaa vauvan hoidosta.

 

Entä kun asiat eivät mene niinkuin oli ajatellut? Tältä sivulta alempaa löytyy asiaa myös niihin tilanteisiin.

iloinen vauva

Vauva-arkeen liittyy kaikenlaisia myyttejä, kurkkaa animaatioista millaisia myyttejä olemme löytäneet!

Vanhemmuus

Vauvan syntyminen on muutoksen aikaa, ja vanhemmuuteen kasvetaan vähitellen. Perhe-elämän alkaessa vanhempien koko ajatusmaailmaa laajenee, kun päätöksenteossa pitää huomioida myös uuden perheenjäsenen tarpeet. Arjen pyörittäminen voi tuntua alkuun haastavalta, mutta varmuus omaan vanhemmuuteen, ja samalla vanhemmuuden ilo, lisääntyy kokemuksen myötä.

Vauvan perushoito

Vauvanhoidon kulmakivet ovat puhtaus, ruoka ja läheisyys. Puhtaudesta huolehtiminen on vaipanvaihtoa, kylvetystä, silmien puhdistusta sekä ihon ja navan hoitoa. Vauvan käsittely ja hoito voi aluksi tuntua epävarmalta, mutta itse tekemällä vauvanhoitoon muodostuu nopeasti rutiini. Samalla löytyvät juuri itselle ja omalle vauvalle sopivat tavat tehdä asioita.

Ruokailu ja läheisyys

Vauva syö vähintään kahdeksan kertaa vuorokaudessa, joko rinnasta tai pullosta. Erilaisia asentoja kokeilemalla löytyvät itselle ja vauvalle parhaiten sopivat tavat. Vauvat viettävät suuren osan valveillaoloajastaan ruokaillessa, joten ravinnon ohella syömistuokiot vanhemman kanssa tarjoavat vauvalle elintärkeää, vauvan kokonaiskehitystä tukevaa läheisyyttä. Yhdessä oleminen myös vahvistaa vanhemman ja vauvan välistä kiintymyssuhdetta, joten ruokailutilanteisiin kannattaa panostaa omalla läsnäololla.

Onnea teille uusille vanhemmille! Uusi vaihe elämässänne on alkanut. Helpottaaksemme tämän uuden elämänvaiheen alkua on yhteistyössä Tays:n lapsivuodeosastojen kanssa tehty hoito-ohjausvideot, joiden avulla pääsette harjoittelemaan vastasyntyneen hoitoa. Hoito-ohjausvideoiden aiheina ovat vastasyntyneen silmien ja ihopoimujen puhdistaminen, navan puhdistaminen, vaipanvaihto, vastasyntyneen kylvetys sekä varhainen vuorovaikutus ja ihokontakti.

Joskus asiat menevät eri tavalla kuin oli ajatellut

Tässä alla tietoa vastasyntyneiden yleisimmistä terveysongelmista. 

Huomioithan, että vastasyntyneen hoito toteutetaan aina yksilöllisesti vauvan hoidon tarpeen mukaan. Sairaaloiden hoito-ohjeet myös eroavat toisistaan. 

Vastasyntyneen keltaisuus

Keltaisuus on hyvin yleistä vastasyntyneillä. Sitä esiintyy yli puolella ensimmäisen elinvuorokauden aikana.  Vauvalla on elimistössään syntymän aikaan runsaasti punasoluja, jotka turvaavat hapensaannin synnytyksen aikana. Normaali fysiologinen kellastuminen siis johtuu näiden ylimääräisten punasolujen hajoamisesta, jolloin muodostuu bilirubiinia.  

Muita syitä kellastumiselle: 

Muita kellastumisen syitä ovat  

  • Rintamaitokeltaisuus 
  • Hyperbilirubinemia, eli poikkeavan runsas kellastuminen. 

Rintamaitokeltaisuus on normaalia täysi-imetetyillä vauvoilla, eikä tässä bilirubiiniarvo yleensä ole kovin korkea. Tällöin keltaisuutta ei tarvitse hoitaa erityisin menetelmin ja se häviää itsellään. Tärkeää on kuitenkin, että muut kellastumisen syyt on poissuljettu ensin.  

Hyperbilirubinemiassa bilirubiinin määrä on vaarallisen korkea ja tällöin se voi olla haitallista aivoille. Tämä keltaisuuden vaikein muoto on kuitenkin Suomessa erittäin harvinaista. 

Miten voidaan tutkia ja hoitaa? 

Sairaalassa ollessa bilirubiinin määrä tarkistetaan ihomittarilla ja tarvittaessa vauvan kantapäästä otettavasta pienestä verinäytteestä. 

Normaalia fysiologista kellastumista ei välttämättä tarvitse hoitaa, jos vastasyntynyt syö ja kasvaa hyvin. Jos keltaisuutta tarvitsee hoitaa, hoidetaan sitä sinivalohoidolla ja vaikeimmissa, mutta hyvin harvoissa tapauksissa verenvaihdolla (vuonna 2019 0 % verenvaihtoja).  

Keltaisuuden hoidossa tärkeää on vauvan riittävä maidon saanti. Imetystä siis voidaan jatkaa normaalisti. Tarvittaessa imetyksen ohella voidaan antaa lisämaitoa (äidin lypsämää, luovutettua tai korviketta) riittävän nesteiden saannin turvaamiseksi. 

Rintamaitokeltaisuuden hoidossa imetystaukoa ei tarvitse pitää. Jos imetystauon pitää, imetystä jatkettaessa keltaisuus palaa yleensä nopeasti takaisin. 

Kotiutumisen jälkeen: 

Hoidetulla keltaisuudella on hyvin harvoin mitään pitkäaikaisvaikutuksia. Vauvaa voidaan sairaalasta kotiuduttua hoitaa täysin normaaliin tapaan. Erittäin harvoin tarvitaan jatkokontrolleja sairaalaan, näistä saatte tarvittaessa tiedon kotiutuessa. 

Vastasyntyneen alhainen verensokeri (hypoglykemia)

Vauvan verensokeri voi laskea monesta syystä ja monella eri tavalla. Riskitekijöitä ovat muun muassa: 

  • Äidin raskaudenaikainen diabetes 
  • Vauvan tulehdukset 
  • Syntymänaikainen hapenpuute 
  • Syntymän jälkeinen alilämpöisyys 
  • Ennenaikaisuus (syntynyt ennen raskausviikkoa 37) 
  • Kaksosuus, jossa vauvoilla on yli 500 gramman painoero 
  • Vauva on pituuteensa nähden laiha, tai raskauden kestoon nähden yli- tai alipainoinen 

Etenkin äidin diabetekseen liittyy kohonnut vastasyntyneen hypoglykemian riski. Tällöin vauvan oma insuliinintuotanto on raskausaikana tottunut veren korkeaan sokeripitoisuuteen. Syntymän jälkeen suuri sokerinsaanti yllättäen katkeaakin, mutta vauvan keho tuottaa edelleen runsaasti insuliinia ja verensokeri laskee. Pikkuhiljaa, yleensä ensimmäisen elinvuorokauden aikana, vauvan keho sopeutuu kohdun ulkopuoliseen elämään ja laskee insuliinieritystänsä. 

Oireet:  

  • Täristely ja vapina, etenkin raajoissa ja leuassa 
  • Velttous ja vaisuus 
  • Käsittelyarkuus 
  • Huono syöminen 
  • Ihon sinerrys 
  • Tiheä hengitys (levossa yli 50 kertaa minuutissa)  
  • Hengityskatkokset 

Matala verensokeri vaarantaa aivojen energiansaannin. Pitkälle edennyt hypoglykemia voi aiheuttaa kouristeluja tai tajuttomuutta. Suomessa vastasyntyneiden verensokereja seurataan ja hoidetaan tarkoin kriteerein, joten näin vakavat oireet ovat erittäin harvinaisia. 

Hoito:  
Lapsivuodeosastolla matalaa verensokeria voidaan hoitaa ja ehkäistä varhain aloitetulla tiheällä ihokontaktilla ja imetyksellä, jota voidaan tarvittaessa tehostaa lisämaidoilla. Lisäksi voidaan käyttää vauvan suuhun annettavaa sokerigeeliä. 

Vastasyntyneiden osastolla voidaan tarvittaessa aloittaa suonensisäinen sokerinestetiputus, mikäli verensokeri ei nouse tehdyistä toimenpiteistä huolimatta tarpeeksi nopeasti. 

Jos matala verensokeri todetaan tai sille on riskitekijöitä, seurataan verensokeritasoa osastolla muutaman tunnin välein, kunnes verensokeri pysyy hyvänä perättäisten mittausten ajan. Vastasyntyneellä verinäytteet otetaan pistämällä kantapään sivusta pienellä neulalla. 

Hoitojen kesto on yksilöllistä, mutta usein verensokerit tasaantuvat ensimmäisten päivien aikana. 

Jatko:  
Verensokereiden tasaannuttua hoitoja puretaan eikä jatkotoimenpiteitä tarvita.  

Vastasyntyneen pitkään jatkunut erittäin matala verensokeri voi aiheuttaa pysyviä aivovaurioita, mutta se on äärimmäisen harvinaista tehokkaan seurannan ja hoidon ansiosta. Lievien oireiden ei ole todettu aiheuttavan pysyviä vaurioita. 

Vastasyntyneen hengitysvaikeudet

Hengityksen adaptaatiohäiriö

Yksi yleisimmistä vastasyntyneen hengitysvaikeuksista on hengityksen sopeutumishäiriö. Tällöin vauvan keuhkoihin raskausaikana kertynyt neste poistuu viivästyneesti syntymän jälkeen. Tämä on ohimenevää ja kestää usein vain ensimmäisen elinvuorokauden ajan. 

Oireet 

Sopeutumishäiriössä vastasyntyneen hengitys on 

  • Tiheää, yli 50 kertaa minuutissa 
  • Ponnistelevaa, jolloin vastasyntynyt käyttää hengittämiseen apulihaksia  
  • Narisevaa ulos hengittäessä 

Hoito 

Keuhkojen sopeutumishäiriötä hoidetaan vastasyntyneiden osastolla. Vauvan hengitystä autetaan ylipainehoidolla eli CPAP:illa.  

Tarvittaessa vauvalle voidaan laittaa verisuoneen kanyyli, jonka kautta annetaan nesteitä ja/tai mikrobilääkettä. 

Mekoniumaspiraatio-oireyhtymä

Toinen yleinen syy vastasyntyneen hengitysvaikeudelle on mekoniumaspiraatio-oireyhtymä. Tämä syntyy siitä, kun vauva vetää kohdussa keuhkoihinsa lapsiveteen päässyttä lapsenpihkaa eli mekoniumia. Lapsenpihka on sikiöaikana suoleen muodostunutta ulostetta. Lapsenpihkan joutuminen lapsiveteen johtuu usein vauvan ahdingosta kohdussa ollessaan esimerkiksi synnytyksen aikana. Tällöin lapsivesi muuttuu vihreäksi.  

Jos lapsivesi synnytyksen aikana on vihreää, seurataan osastolla vauvan hengityksen laatua ja tiheyttä sekä happisaturaatiota, kuten myös infektion merkkejä, kuten runsasta itkuisuutta. 

Oireet ja hoito 

Mekoniumaspiraatio-oireyhtymän oireet ovat usein  

  • Nopeasti muuttunut valittava hengitys  
  • Happisaturaation lasku alle 95 %.  

Hyvävointisen vauvan hoidoksi riittää seuranta. Mekoniumaspiraation hoitoon kuuluu tarvittaessa vauvan hengitysteiden imeminen puhtaaksi pienellä imuletkulla. Jos vauva kuitenkin tarvitsee apua hengitykseen, hoidetaan häntä vastasyntyneiden teho-osastolla.  Hengitystä voidaan tukea esimerkiksi lisähapella. Lisäksi aloitetaan suonensisäinen mikrobilääkitys ja tarvittaessa hoidetaan muita oireita, kuten esimerkiksi kipua. 

Vastasyntyneen yleisinfektio eli sepsis

Yleisin vastasyntyneen yleisinfektion aiheuttaja on B-ryhmän streptokokki eli GBS. Riskejä tälle ovat mm.  

  • Äidin GBS-kantajuus 
  • Äidin kuume 
  • Lapsivedenmeno yli 18 tuntia ennen syntymää 

Yleisiä infektion merkkejä tarkkaillaan kaikista vastasyntyneistä. Erityisseurannassa olevilta vauvoilta seurataan sykettä, hengitystiheyttä, lämpöä ja itkuisuutta. Jos vauvalla on usea riskitekijä tai infektion merkkejä, tutkitaan vastasyntyneen kantapäästä otettavalla verinäytteellä perusverenkuva ja tulehdusarvo. 

Millaisia ovat yleisinfektion oireet ja miten niitä hoidetaan? 

Yleisimpiä yleisinfektion oireita ovat  

  • Vastasyntyneen poikkeava itkuisuus 
  • Käsittelyarkuus 
  • Huono syöminen 
  • Kuume tai alilämpö 

Infektion saanutta vauvaa hoidetaan vastasyntyneiden osastolla. Siellä vauvan verisuoneen laitetaan kanyyli, jonka kautta annetaan suonensisäistä antibioottihoitoa. Vauva on usein monitoriseurannassa, jonka avulla seurataan hengitystä ja verenkiertoa. Joskus vauva voi antibioottien lisäksi tarvita hengitystukea, kuten esimerkiksi lisähappea.  

Imetystä voidaan myös infektoituneen vastasyntyneen kohdalla jatkaa, mikäli äidin ja vastasyntyneen vointi sen sallii.  

Kotiutumisen jälkeen: 

Kun infektio on hoidettu, pitkän aikavälin oireilu on harvinaista. 

Erityisseurantaa vaativan vauvan imetys

Kun vauva sairastuu, tarvitsee vauva myös enemmän energiaa. Tällöin tärkeää on, että vauva saa tarpeeksi ravintoa. Vauvalle tärkeää ja parasta ravintoa on oman äidin rintamaito. Pienikin määrä sitä on vastasyntyneelle erittäin arvokasta, sillä maidon kautta vauva saa suoja-aineita tukemaan vielä epäkypsää vastustuskykyään. 

Kun vauvalla on jokin terveysongelma, turvataan riittävä ravinnonsaanti säännöllisillä syömisväleillä. Vauvan ollessa hyvävointinen ja toipumisen ollessa käynnissä vauva voi syödä omassa tahdissaan rinnalta, mutta joskus vauva tarvitsee lisämaitoja. Lisämaitoina voidaan käyttää äidin itse lypsämää tai pumppaamaa maitoa, luovutettua äidinmaitoa tai äidinmaidonkorviketta. Lisämaitoa voidaan antaa eri tavoin, kuten ruiskulla, imetysapulaitteella,  hörpyttämällä tai tuttipullolla. 

Jos joudut olemaan erossa vauvastasi tai jos vauva ei itse jaksa imeä tai tarvitsee lisämaitoja, kannattaa heti aloittaa käsinlypsyt. Lypsetyt maidot eivät mene hukkaan, sillä ne voidaan antaa vauvalle. Samalla maidon nousu tehostuu. Käsinlypsyä suositellaan toistamaan kolmen tunnin välein myös yöllä. Lisää tietoa oman sairaalan käytänteistä maidon kuljettamiseksi vauvan luo saat henkilökunnalta. 

Tähän olemme koonneet tietoa vauvojen huuli- ja suulakihalkioista.

Yleisyys

Huuli- ja suulakihalkiot ovat yleisimpiä synnynnäisiä rakennepoikkeamia Suomessa. Vuonna 2016 syntyi 52 814 lasta, joista 114:lla todettiin halkio. Halkioiden esiintyvyys on noin 0,2%. Suulakihalkio on Suomessa yleisin halkiotyyppi. Toiseksi yleisin on huuli-suulakihalkio ja harvinaisin pelkkä huulihalkio. Vuonna 2016 todetuista halkioista 69 oli suulakihalkioita ja 45 huulihalkioita tai huuli-suulakihalkioita.

Halkioiden synty

Kasvojen ja suulaen kehitys ovat monimutkaisia prosesseja, joissa pienetkin virheet voivat aiheuttaa sen, että huulen ja suulaen muodostavat ulokkeet jäävät liian kauas toisistaan, jolloin syntyy halkio. Huuli- ja suulakihalkiot muodostuvat ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, raskausviikoilla 5-12. Halkioiden muodostumiseen vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät. Äidin raskaudenaikainen tupakointi ja alkoholinkäyttö lisäävät riskiä huuli- ja suulakihalkioiden syntyyn.

Erilaisia halkioita

Halkio voi muodostua vain huulen tai suulaen alueelle, tai se voi olla yhdistelmä molempia. Huulihalkiossa halkio on huulen kohdalla ja suulakihalkiossa suulaen keskisaumassa. Huuli-suulakihalkiossa yhdistyvät nämä kaksi halkiota, jolloin halkio alkaa huulesta ja jatkuu suulaen keskisaumaa pitkin. Halkioiden vaikeusaste vaihtelee. Suulakihalkio voi olla osittainen tai täydellinen, eli se voi olla vain pehmeän suulaen alueella tai ulottua myös kovan suulaen puolelle. Huulihalkiot taas voivat olla joko tois- tai molemminpuolisia. Yleisimmin huulihalkio on toispuoleinen ja sijaitsee kasvojen vasemmalla puolella.

Hoito

Halkio voi aiheuttaa ongelmia mm. syömiseen, puheeseen, purentaan, korviin ja hampaistoon liittyen. Halkion vaikutus ulkonäköön voi aiheuttaa myös sosiaalista haittaa.

Huuli- ja suulakihalkiot hoidetaan Suomessa kirurgisesti lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Huulihalkiot suljetaan yleensä 3-6 kuukauden iässä. Jos halkio ulottuu ikeneen asti, ienhalkio korjataan luunsiirtoleikkauksella noin 9-11 vuoden iässä. Suulakihalkiot suljetaan noin 9 kuukauden iässä. Korjausleikkausten esteettiset tulokset ovat nykyään erinomaisia ja uusintaleikkausten tarve vähäistä. Kirurgisen hoidon lisäksi tarvetta on usein myös esimerkiksi puheterapialle, tärykalvojen putkitukselle tai oikomishoidolle.

Halkion toteaminen

Vastasyntyneen huuli- tai suulakihalkio voi aiheuttaa vanhemmissa voimakkaita tunteita, kuten ahdistusta ja syyllisyyttäkin. Halkiot jäävät usein huomaamatta raskaudenaikaisissa ultraäänitutkimuksissa, jolloin ne todetaan yleensä vasta syntymän jälkeen. Tällöin vanhemmilla ei ole ollut aikaa valmistautua, ja tieto lapsen poikkeavuudesta voi olla shokki. Kun halkio lapsen syntymän jälkeen todetaan, saa perhe ohjausta ja tukea heti synnytyssairaalassa ja myöhemmin huuli- ja suulakihalkiokeskuksessa.

Imetys

Huuli- ja suulakihalkioilla on usein vaikutusta vastasyntyneen ravitsemukseen etenkin ensimmäisten elinviikkojen aikana. Varsinkin suulakihalkio tuottaa usein haasteita imetykseen, kun lapsi ei pysty muodostamaan alipainetta suuonteloon. Normaali rintaruokinta on tässä tapauksessa vain harvoin mahdollista. Usein joudutaankin turvautumaan pulloruokintaan ja mahdollisesti erikoistutteihin. Oman rintamaidon tarjoaminen lapselle on silti mahdollista lypsämällä maitoa ja antamalla sitä tuttipullosta. Huulihalkio ei yleensä vaikuta imetyksen sujumiseen.

Tässä jutussa käytetyt lähteet löytyvät täältä.