#äläkysy

“#älä kysy! -kampanjan tarkoituksena on herättää ihmisiä huomaamaan, että lapsettomuus on jokaisen/jokaisen parin oma asia. Pyrimme tällä kampanjalla tavoittamaan pääasiassa noin 30-vuotiaiden lapsettomien pariskuntien/henkilöiden vanhemmat, jotka halajavat isovanhemmiksi sekä tädit ynnä sedät ja muut ”kirkonmäen miehet”.

Miesten tarinoita vapaaehtoisesta lapsettomuudesta

Tässä miehet kuvaavat ajatuksiaan vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan. Tarinat perustuvat vuonna 2020 tehtyyn opinnäytetyöhön (Nyqvist & Vähätalo).

Mies 1:

Neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä mies. Mies on eronnut useamman vuoden avioliitosta, tällä hetkellä ei parisuhdetta. Miehen perhekäsitys käsittää perheen koostuvan kahdesta aikuisesta ihmisestä. Mies on omasta tahdostaan lapseton. Miehelle ei ole koskaan tullut hoivaviettiä eikä tarvetta hankkia lapsia. Miehen omat negatiiviset kokemukset lapsuudessa ovat vaikuttaneet päätökseen lapsettomuudesta. Aiemmassa suhteessa lapsettomuus oli yhteinen päätös. Mies ei ole halunnut jatkaa tapailua uusien kumppaniehdokkaiden kanssa pidemmälle, mikäli vastapuolella lapsihaaveita on. Miehelle on tehty vasektomia, joka kuvaa päätöksen lopullisuutta. Mies on huolissaan liikakansoituksesta, ja mikäli joskus lapsia haluasikin, tulisivat lapset adoption kautta. Mies kokee tämänkin kuitenkin mahdottomana ajatuksena tällä hetkellä.

Mies 3:

45-vuotias parisuhteessa elävä mies. Taustalla avioliitto eri puolison kanssa. Mies kuvailee, ettei aikuisiällä perhekäsitykseen ole kuulunut lapsia. Lapsuudessa lapset ovat toki kuuluneet perhekäsitykseen. Miehen kaveripiirissä on paljon lapsiperheitä, muttei hän silti ole kokenut kyseenalaistamista ystäviltään lapsettoman elämän suhteen. Omilta vanhemmiltaan mies on saanut vihjailua 15 vuotta sitten lapsen hankkimisesta. Miehelle on ollut aina selvää, ettei halua parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka haluaa lapsia. Parisuhteissa asia on ollut alusta asti selvä. Mies on täysikäisyyden saavutettuaan alkanut pohtimaan lasten hankintaa; hän on pohtinut paljon liikakansoitusta ja muita globaaleja seikkoja sekä perinnöllistä sairauttaan, jota ei halua eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.

Mies 2:

30-vuotias parisuhteessa elävä mies. Mies ei ole koskaan kokenut tarvetta hankkia lapsia. Mies ei osaa kuvailla tiettyjä syitä asialle, kuvailee vain joskus ajatuksen lapsettomasta elämästä tulleen vahvana. Päätös lapsettomasta elämästä on miehen parisuhteessa tasapuolinen päätös, ja mies uskookin, ettei suhde olisi niin onnistunut, mikäli puolisolla olisi lapsihaaveita. Mies on ajoittain kokenut vertailua kaveripiireissä siitä, että kavereilla arki on rankempaa lapsien kanssa kuin miehellä ilman lapsia. Myöskin mies on huomannut, etteivät kaverit, joilla on lapsia, voi lapsien vuoksi tehdä asioita kaverien kesken niin kuin hän itse. Miehen perhekäsitykseen kuuluu kaksi ihmistä.

Mies 4:

34-vuotias mies, joka kuvailee parisuhdetilanteensa tällä hetkellä avoimeksi. Mies ei ole kokenut ikinä minkälaista painostusta liittyen lapsettomaan elämäntapaansa. Miehen aiemmissa parisuhteissa lapsettomuus on ollut tasapuolinen ja selkeä päätös. Mies on usein pohtinut asiaa uudelleen ja aina tullut samaan lopputulokseen; ei lapsia. Päätöstä tukee myös miehelle tehty vasektomia. Mies kuvailee luontaisen laiskuuden olevan suurin syy lapsettomuudelle. Mies ei halua kantaa vastuuta lapsista ja toivoo spontaania arkea. Myös vuosien kasvatustyö ja rahanmeno on ollut sinetti vapaaehtoiselle lapsettomuudelle. Perhekäsitys on miehen mukaan jokaisen oma asia, eikä mies ole ikinä kokenut lapsien kuuluvan omaan perhekäsitykseensä.