Synnytyskokemuksia

 

Äidit kertovat mikä yllätti synnytyksessä ja muussa:

“Päätä ponnistaessa se kuuluisa “10 sekunnin tulirengas” on olemassa ja tuntuu pahalta -mutta vain 10 sekkaa. Turhaan sitä pelkäsi.”

“Kivut loppuvat kun vauva on ulkona.”

“Imetys sattuu nänniin alussa ihan törkeesti, mutta sekin menee ohi. Siinäkin taisi olla joku “ekat 10 sekkaa” siinä alussa. Siihen ei kannata antaa imetyshalujen tyssätä, se menee ohi.”

“Epiduraalin laiton jälkeen oli ihan aito suvantovaihe jolloin ei sattunut yhtään. se vaihe pitää malttaa levätä ja kerätä voimia ponnistukseen.”

“Jälkisupistukset on niin pahoja, kun tokaa yötä imettää (se kuuluisa toka yö, maidon nousut jne).”

“En ollut osannut varautua toipumisajan vaikeuksiin, kaikki etukäteistieto keskittyi vain raskausaikaan, synnytykseen ja ehkä sitten lapsenhoitoon. Yllätyksenä ei tullut omien äidinvaistojen puuttuminen, mutta nekin tulivat sitten aikanaan.”

“Synnytys kokonaisuudessaan. Kaipasin oikeaa tietoa. Etsin, luin, kuuntelin mutta missään vaiheessa synnytystä ei käydä läpi – tai ainakaan käyty silloin. Keskitytään paljon raskauteen, eikä niinkään synnytykseen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jää kokonaan sivuun (oma kunto, ruokavalio ym.) ainakin jos painokehitys on normaalia. Liikkumiseen ym. ei kannusteta. Vaikka synnytykset sujuivat normaalisti, voisin kuvitella että siitä toipuminen ja arjen pyörittäminen olisi sujunut paremmin jos en olisi maannut sohvalla isoa osaa raskaudesta.”

 

Äidit kertovat mitä olisivat halunneet tietää, kun synnyttivät toista tai kolmatta kertaa:

“Haluaisin tietää, voisiko seuraava synnytys olla yhtään helpompi?”

“Tuntuu siltä, että en kaipaisi mitään lisäinfoa ekaan synnytykseen verrattuna, lähinnä ehkä käytännön asioista vain (perhehuoneen saaminen, hotelliin pääseminen, kotiin pääseminen kun on jo se toinen lapsi kotona).”

 

Äidit kertovat miten synnytykseen voi valmistautua?

“Miettimällä, mitä aidosti itse haluaa, ja kertomalla se tukihenkilölle sekä kätilöille. kaikki muu tulee luonnostaan tilanteen mukaan, sitä on ihan turha suunnitella valmiiksi.”

“Henkisesti varautumalla pahimpaan niin kaikki muu on vain positiivista! Suunnitelmista olisi vain haittaa, koska eihän koskaan voi tietää miten se menee.”

“Itse olen valmistautunut synnytykseen lepäämällä ja liikkumalla voinnin mukaan. Syönyt mahdollisimman terveellisesti. Kävellyt metsässä. Rauhoittanut mielen ja tarvittaessa päivällä ottanut myös päiväunet. Pakkaamalla tarvittavat tavarat mukaan sairaalaan hyvissä ajoin. Järjestelemällä kotia ja vauvan tavarat ennen synnytystä.”

“Luottamalla ammattitaitoiseen henkilökuntaan, kertomalla heille toiveet synnytyksen suhteen. Osaavat kyllä yleensä neuvoa mikä voisi sopia parhaiten.”

“Kun kaikki kassit on pakattu, auto tankattu ja kuski järjestetty, niin nukkuminen on parasta. Ja venyttely ja erityisesti jumppapallo-lantionpyöritykset toimi ainakin mulla, helpotti oloa ja rentoutti niin että kesken treenin kuopus lähti syntymään.”

 

Synnytyskipu?

“Se ei ole kipua, mikä muistuttaisi mitään muuta kipua. se kattaa kaiken koko vartalossa ja on ihan kamala, mutta se loppuu nopeasti.”

“Anna kivun tulla, hengitä alaspäin niin pääset siitä nopeammin eroon. rentoutuminen edes teennäisesti auttaa oikeasti.”

“Kovat kuukautiskivut!”

“Ilman supistuksia ei synnytys etene!”

“Aaltomaisesti voimistuva kipu, joka on täysin poissa supistuksen tauolla. Iskee uudelleen säännöllisesti, asteittain. Kivut kovenevat, kunnes on valmis ponnistamaan vauvan ulos. Kun avautumisvaihe on hyvin käynnissä, on mahdollista saada puudute, joka vie kivut lähes kokonaan. Ponnistusvaiheessa hyvät supistukset helpottavat synnytystä ja ponnistaminen on osa kivun hoitoa.”

“Niin kovaa, ettei pysty olemaan makuulla sängyssä eikä seistä ilman tukea. Pienet nipistelyt ja puristelut on sitten ihan muuta. Jos pystyy vielä puhumaan niin ei ole synnyttämässä.”

 

Miltä kipu tuntui, miten siihen kannattaa suhtautua?

“Hirveältä, mutta kivunlievitys auttoi!”

“Positiivista, luonnollista kipua, joka häviää kun vauvan saa syliin.”

“Kannattaa yrittää mennä mahdollisimman rennosti, omalla painolla. Luota kätilön arvioon kivun hoidosta.”

“Kipuun kaiketi pitäisi suhtautua niin että se auttaa vauvaa tulemaan ulos, mutta siihen ei kyllä sillä hetkellä pysty. Jotenkin ehkä suuntaamalla ajatukset eteenpäin siihen hetkeen kun ei enää satu?”

“Luonnolliselta. Muistan ensimmäisen jälkeen kuinka kerroin jollekin että vaikka se sattuu -se tuntuu “hyvältä kivulta” koska sen on tarkoitus sattua. Varmasti, jos olettaa että synnytys on kivuton niin se tuntuu vielä pahemmalta. Keinoja hallita ja huolehtia kivusta pitäisi olla tiedossa hyvissä ajoin. Toisen kanssa oli helpompi kun jo tiesin oman kroppani, tiesin että jos olen rauhassa ja hengitän niin se ei satu läheskään yhtä paljon.”

 

Mikä yllätti isän?

“Yritä olla antamatta periksi sille ahdistukselle, kun näet että synnyttäjään sattuu ihan kamalasti. hän luottaa siihen, että sinä olet järjissäsi ja vahva, siellä häntä varten.”

“Imetys sattuu alussa, siinä kannattaa yrittää kannustaa imettäjää jos imetyksen haluaa jatkuvan.”

“Kivut loppuvat heti kun vauva tulee ulos, euforinen olo!”

“Itseäkin väsyttää aika lailla…mutta jaksa tsempata, statistina sinä siellä vaan oot!”