Itsenäisyyden tunnustuksia ja sodan valmisteluja

Viikon tärkeimmät uutiset olivat eri maista saadut Suomen itsenäisyyden tunnustukset. Kohokohtina voisi pitää lauantaita tammikuun 5. päivää, jolloin tieto Venäjän tunnustuksesta tuli Suomeen ja yleiseen tietoon sekä senaatin puheenjohtaja Svinhufvudin suullista eduskunnalle ilmoitusta siitä, että Suomi on itsenäinen ja puolueeton valtio.

Itsenäisyyden juhlinnan ohella valmistauduttiin kuitenkin mahdolliseen sotaan monilla tavoin. Ulkomaiden tunnustukset saatuaan senaatti keskittyi elintarvikeongelmaan ja toimivan järjestysvallan luomiseen. Elintarvikesäännöstelyä kiristettiin. Helsingin työväen järjestyskaarti irrottautui SDP:n määräysvallasta. Aktivistien Sotilaskomitean virallistaminen merkitsi käytännössä hallituksen joukkojen perustamista. Ihmiset seurasivat huolestuneina levottomuuksia, joita tapahtui ympäri Suomea, ja kysymyksiä herätti erityisesti venäläisten joukkojen osuus laittomuuksiin.

Vapauden päivän huumaa

5.1. Helsingissä liputettiin lauantaina. Päivää kutsuttiin vapauden päiväksi. Vaikka Venäjä oli jo aiemmin tunnustanut Suomen itsenäisyyden, saatiin varma tieto vasta pari päivää itse tapahtuman jälkeen. Seuraavan päivän Helsingin Sanomissa asia otsikoitiin:

”Jännitetyin mielin odottamamme tieto on saapunut: Wenäjän hallitus on tunnustanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden.”

Isänmaallista tunnetta kohotettiin myös uutisen vieressä julkaistulla Eino Leinon Vapaa kansa -runolla: ”Kruunu on pantu kansan päähän...”.

Oulussa ilmestyvän sanomalehti Kalevan mukaan Oulussa ”tiedon tultua laittoivat ihmiset liput salkoihin, nuo vanhat sinivalkoliput koska uusia (keltapunaisia) ei ollut vielä”.

Ikäänkuin juhlan kunniaksi kahvin ja teen kauppa vapautettiin samana päivänä. Senaatti teki kuitenkin päätöksen väkirehuvarastojen takavarikoinnista. Kaikki valtiolle kuulumattomat rehujauhot, leseet, lajittelujätteet, rehukakut, kakkujauhot, väkirehusekoitteet takavarikoitiin 2.6.1917 annetun elintarvikelain nojalla. Työttömyyden torjumiseksi voitiin myöntää pienennyksiä takavarikoidun viljan määrään.

Ensimmäiset Suomen itsenäisyyden tunnustukset ulkomailta

Viikon lopulla jo seitsemän länsimaata bolsevikkihallituksen lisäksi oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden: 4.1. Venäjä, Ranska ja Ruotsi; 5.1. Kreikka; 6.1. Saksa; 10.1. Norja ja Tanska; 11.1. Sveitsi. Vaikka tunnustamispäätösten päivämäärät ovatkin nykyään vakiintuneet paikoilleen, on muistettava, että suurimmalle osalle suomalaisista tieto kulki vähintäänkin päivän viiveellä. Esimerkiksi Ranskan tunnustuksesta saatiin Helsingissä tieto vasta 6.1. Ulkomaisessa lehdistössä ihmeteltiin veretöntä vallanvaihtoa — Oliko Äiti-Venäjä siis maksanut velkansa Suomelle.

Punakaarti radikalisoituu

6.1. Helsingissä järjestetyssä kokouksessa työväen järjestyskaarti asettui avoimesti SDP:n puolue-elimiä vastaan ja julistautui itsenäiseksi vallankumoukselliseksi järjestöksi. Nimi muutettiin punaiseksi kaartiksi. Punakaarti vaati riippumattomuutta puolueesta ja ammattijärjestöistä sekä päätösvallan siirtämistä korkeimmalle vallankumoukselliselle elimelle. Uhkavaatimuksena oli, että muuten kaarti ottaisi vallan itselleen. Neuvotteluja jatkettiin SDP:n puoluejohdon kanssa aina 14.1 saakka. Julkisuudessa herätti eniten huomiota punakaartin vaatimus kuvernööri Jalanderin erosta.

Hallitus virallistaa aktivistien sotilaskomitean

7.1. Aktivistien sotilaskomitea muutettiin neuvoa-antavasta elimestä valtion rahoittamaksi valtion maanpuolustuskomiteaksi. Asiaa perusteltiin lujan järjestysvallan tarpeella. Kenraaliluutnantti Carl Gustaf Mannerheim liittyi sotilaskomiteaan 11.1. Samalla arvosteltiin komitean puheenjohtajaa ratsuväen kenraali Claes Charpentieria. Häntä pidettiin kyllä sopivana johtamaan komiteaa, mutta armeijan päälliköksi hänessä ei katsottu olleen ainesta.

Senaatti teki päätöksen elintarvikkeiden kulutuksesta ja käytön järjestämisestä. Kaikki ”valtiolle kuulumaton” vilja takavarikoitiin valtiolle 7.1.1918 alkaen. Vain kortilla olevaa viljaa saatiin käyttää. Myös voin kauppavarastot päätettiin takavarikoida. Samoin perunajauhot, voi, säilötty liha ja silava, sokeri ja siirappi, saippua, suola sekä paloöljy ja kynttilät.

Vallattomuus huolestutti edelleen. Lappeen hätäaputyöläiset olivat ryöstelleet. Turun ryöstöjen saalista oli kuitenkin saatu takaisin.

Ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ernst Estlander ehdotti autonomisen alueen muodostamista Suomessa asuville ruotsinkielisille.

8.1. Eduskunta kokoontui vuoden ensimmäiseen täysistuntoon illalla klo 19. Senaatin puheenjohtaja Svinhufvud ilmoitti eduskunnalle, että Suomi on itsenäinen ja puolueeton valtio.

Helsingin Sanomissa kuitenkin kirjoitettiin ettei itsenäisyys ole toteutunut käytännössä ulkomaiden tunnustuksista huolimatta. Olot eivät ole maassa rauhalliset ja venäläisten joukkojen väitetään sekaantuneet laittomuuksiin.

Laittomuudet huolestuttavat

9.1. Helsingin punakaarti valtasi entisen kenraalikuvernöörin palatsin itselleen uusiksi toimitiloiksi. Palatsin nimi vaihdettiin Smolnaksi. Tähän tapahtumaan ja yleiseen levottomuuteen vedoten senaatti pyysi eduskunnalta lupaa perustaa maahan luja järjestysvalta.

Helsingin punakaarti lähti 200 miehen voimin etsimään suojeluskuntalaisten piilottelemia aseita Sipoosta. Sipoon vanhan kirkon mäellä jouduttiin aseelliseen yhteenottoon, jossa kaksi punakaartilaista sai surmansa.

Sotilaskomitea piti salaisen kokouksen, jossa Harald Åkerman päätettiin lähettää Ruotsiin ostamaan saksalaisilta 60 000 sotilaskivääriä sekä kiirehtimään jääkärien kotiuttamista.

Maltilliset vetoavat yhteiskuntarauhan puolesta

Yrjö Sirolan arvio oli, ettei sosiaalidemokraattisen puolueen enemmistö kannata vallananastamista. Punakaartivähemmistön painostuksesta johtuen puolueen johto olisi kuitenkin järjestettävä uudelleen, jotta puolueen johdon luottamus voitaisiin palauttaa radikalisoituneissa joukoissa.

10.1. Senaatti päätti perustaa ulkomaanasioiden osaston. Edellisen päivän Sipoon tapahtumiin viitaten Helsingin Sanomissa vaadittiin järjestysvallan aikaansaamista yhä kiihkeämmin: ”Huligaanivallasta tehtävä loppu”.

11.1. Sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja Evert Huttunen tuomitsi punakaartin omavaltaisuudet ja vetosi yhteiskuntarauhan puolesta Työ-lehden kirjoituksessa. Samoin monet muutkin maltilliset sosialidemokraatit kuten Väinö Tanner ja puolueen entinen puheenjohtaja Taavi Tainio varoittivat ”kansalaissodan” vaarasta. SDP harkitsi pitkään huliganismin tuomitsevaa julistusta, muttei saanut sitä koskaan aikaan. Venäläinen aluekomitea puolestaan sanoutui irti kaikista omavaltaisuuksista ja herätti tällä kannanotollaan arvostelua.

Tilanne Pohjois-Suomessa

Tilanne kärjistyi Pohjois-Suomessa. Rovaniemen punakaartilaiset ryöstivät viljajunan. Evijärvellä oli leipävilja loppunut. Oulun kunnassa oli jo suoranainen nälänhätä. Myös venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset aiheuttivat ongelmia. Torniossa sotilaat varastivat miljoona ruplaa. Kittilässä punakaartilaiset ajoivat virkamiehet pakosalle. Sanomalehti Kalevassa olivatkin viikon polttavimpina puheenaiheina itsenäisyyden ohella työttömyyden torjunta ja ruokapula.

---

Kuva: Smolnan edusta. Lähde: Lenin-museo.

---

Lähteet ja kirjallisuus

Paasivirta, Juhani, Suomi ja Eurooppa 1914-1939. Kirjayhtymä Helsinki 1984.
Sanomalehti Helsingin Sanomat 5.1.-12.1. 1918.
Sanomalehti Kaleva 5.1.-12.1. 1918.
Itsenäistymisen vuodet 1917-1921 1. Toim. Ohto Manninen. Helsinki 1992-1993.
Suomen asetuskokoelma vuodelta 1918. Valtioneuvoston kirjapaino Helsinki 1919.
Suomen itsenäistymisen kronikka. Toim. Jorma Keränen et al. Gummerus, Jyväskylä-Helsinki 1992.

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Marko Jouste <mj28172@uta.fi>

---

Etusivulle