Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Pehr Evind Svinhufvud - "Ukko-Pekka"
Syntyi 15.12.1861 Sääksmäellä
Kuoli 29.2.1944 LuumäelläP.E. Svinhufvud aloitti valtiopäivämiesuransa osallistumalla vuoden 1894 valtiopäiville. Sortokauden alettua 1899 horjumattomana laillisuuden kannattajana tunnettu Svinhufvud erotettiin Turun hovioikeudesta ja hän siirtyi Helsinkiin, jossa kuului vastarinnan keskuselimeksi perustetun perustuslaillisten järjestön kagaalin johtoon. Vuoden 1905 eduskuntauudistuksen jälkeen Svinhufvudista tuli vuonna 1907 eduskunnan ensimmäinen puhemies, jota tehtävää hän hoiti yhdeksillä perättäisillä valtiopäivillä vuoteen 1913 asti. Vuonna 1914 hänet vangittiin siviilivirastaan Lappeen tuomiokunnan tuomarina ja karkotettiin Siperiaan. Siperiassa ollessaankin hänet valittiin 1916 vaaleissa eduskuntaan, mutta valtakirjan hän pääsi jättämään vasta vapautuksen jälkeen huhtikuussa 1917.
Maaliskuun manifestin antamisen jälkeen vuonna 1917 Svinhufvud palasi Suomeen ja väliaikainen hallitus nimitti hänet prokuraattoriksi eli korkeimmaksi lainvalvojaksi. Tässä asemassa häntä kohtasivat vaikeudet, sillä vallankumouksellinen liikehdintä johti väkivaltaisuuksiin ja sortokaudella nimitetyt virkamiehet tuli saada eroamaan. Elokuussa 1917 Svinhufvud joutui kiperän kysymyksen eteen, kun sosiaalidemokraattisen enemmistön äänillä korkeimman vallan käyttäjäksi sisäisissä asioissa julistautunut eduskunta kieltäytyi lähettämästä valtalakia väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi. Sen johdosta väliaikainen hallitus määräsi eduskunnan hajotettavaksi, johon prokuraattorina Svinhufvudin oli otettava kantaa. Venäläisvastaisuus ja itsenäisyyden edistäminen vaativat päinvastaista menettelyä kuin kuuliaisuus laillisuuden periaatteille. Senaatin päätettyä julkaista hajottamiskäskyn hän ei asettunut vastustamaan toimenpidettä. Marraskuussa 1917 eduskunta nimitti Svinhufvudin muodostamaan uutta senaattia. Svinhufvudin senaatti, ns. itsenäisyyssenaatti, aloitti toimintansa 27.11. Senaatti antoikin 4.12. eduskunnalle esityksen Suomen julistamisesta riippumattomaksi tasavallaksi. Esitys hyväksyttiin 6.12. ja 29.12. Svinhufvud lähti senaatin lähetystön johtajana Pietariin pyytämään maalle Venäjän tunnustusta.
Vuonna 1918 Svinhufvud onnistui pakenemaan punaisten hallussa olleesta Helsingistä Saksan ja Ruotsin kautta Vaasaan, jossa hän johti sinne sisällissotaa paennutta senaattia. Vaasassa senaatti julisti 25.1.1918 suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Sisällissodan päätyttyä Svinhufvud nimitettiin maan ensimmäiseksi valtionhoitajaksi ja tästä virasta hän erosi joulukuussa 1918. Valtiomuotokiistassa hänen henkilökohtainen kantansa oli tasavalta. Myöhemmin hän kuitenkin kannatti monarkiaa, koska hänen mielestään alueellisesti riittävän suuren Suomen luominen olisi mahdollista vain vahvan hallitsijanvallan avulla.
Svinhufvud tuli uudelleen politiikkaan mukaan 1930, jolloin hänet nimitettiin pääministeriksi. Seuraavana vuonna hänet asetettiin Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ja häntä tukemaan asettuivat myös maalaisliitto ja ruotsalainen puolue. Vastaehdokkaana Svinhufvudilla oli K.J. Ståhlberg, joka hävisi äänin 151-149. Presidentin tehtäviä Svinhufvud hoiti vuoteen 1937 asti, jolloin hän hävisi presidentinvaaleissa Kyösti Kalliolle.
Kuva: P.E. Svinhufvud. Lähde: Suomen kansan aikakirjat X, 1917-1918. Esittänyt Einar W. Juva, Otava 1938.
Kirjallisuutta
Tasavallan presidentit 1931-1940. Murrosten ja kasvun vuodet. Päätoim. Raimo Väyrynen. Weiling+Göös, Porvoo 1993.
Virkkunen, Sakari, Svinhufvud. Kansallinen presidentti. Suomen tasavallan presidentit 3. Otava, Keuruu 1981.
Kirjallisuusluettelo
Internet-linkkejä
Tekijät: Outi Kylväjä < ok56579@uta.fi> ja Teemu Sainio <ts55321@uta.fi>