Vallankumous alkaa

26.1. SDP julkaisi Työmiehessä julistuksen, jossa se kehotti järjestäytynyttä työväkeä ja kaarteja noudattamaan toimeenpanevan komitean päätöksiä. Tarkoitus oli estää vallan luisuminen itsenäisille punakaarteille. Iltapäivällä SDP:n toimeenpaneva komitea päätti liikekannallepanosta ja vallankumouksen aikataulusta. Toiminta päätettiin aloittaa 27.1 klo 22.

26.1. Illalla pidetyssä kokouksessa Työväen järjestyskaartit ja Helsingin punakaarti yhdistyivät Suomen punaiseksi kaartiksi.Vallankumouksen alkamisen merkiksi punainen lyhty nostettiin Helsingin työväentalon torniin klo 23. Punaiset lähtivät hakemaan aseita Viaporissa olevilta venäläisiltä.

Valkoinen puoli aktivoituu

26.1. Svinhufvudin senaatti päätti vallankumouksen pelossa lähettää kolme senaattoria Vaasaan. Senaattorit Alexander Frey, E.Y.Pehkonen ja Heikki Renvall lähtivät jo illalla vaiherikkaalle matkalle kohti pohjoista.

26.-27.1 Joukko suojeluskuntalaisia saapui Viipuriin palauttamaan järjestystä. Vastapuolen miehistöylivoiman edessä nämä joutuivat kuitenkin pakenemaan hahmottumassa olleelle Antrean rintamalinjalle.

26.1. Hallitus antoi julistuksen, jossa se kehotti kansalaisia pysymään rauhallisina. Vetoomus kaikui kuuroille korville, sillä Viipurin tapahtumat olivat aktivoineet kummankin puolen valmistautumaan sotilaalliseen toimintaan.

Arkisempaa elämää

26.1. Helsingissä vietettiin illalla kieltolakijuhlaa. Ohjelmassa oli mm senaattori V. Voionmaan esitelmä.

27.1. Elintarvikelautakunnan kauppaosasto ilmoitti, että 28.1 lähtien Elintarvikelautakunnan perunamyymälöissä alettaisiin myydä perunaa ainoastaan sillä ehdolla, että samalla ostettaisiin myös joko lanttuja tai nauriita. Järjestelyä perusteltiin sillä, että kaupungin perunavarastot alkoivat loppua, koska perunaa jouduttiin käyttämään myös leivän valmistuksessa.

Sodan haparoiva alku

27.1. Työväen toimeenpaneva komitea antoi käskyn 46 henkilön vangitsemisesta. Vangitsemiset epäonnistuivat täysin, sillä esimerkiksi kaikki senaattorit pääsivät pakenemaan.

27.1. Suojeluskuntalaiset yrittivät Kannaksella Kämärän asemalla pysäyttää Pietarista saapuneet junat, joiden lastina oli Leninin punaisille lupaamia aseita ja ammuksia. Kiivaassa yhteenotossa punaiset menettivät kolmekymmentä miestä. Junat onnistuivat kuitenkin jatkamaan matkaansa kohti Viipuria.

27.1. Hallitus lähetti sähkösanoman jossa se kehotti Mannerheimia vielä odottamaan venäläisten joukkojen aseistariisunnan aloittamista, koska uskottiin vielä sovun mahdollisuuteen venäläisten kanssa. Mannerheim katsoi ettei hän voinut enää peruuttaa aiemmin antamaansa käskyä.

27.1. Suomalaisen puolueen, Nuorsuomalaisen puolueen ja SDP:n sekä Maalaisliiton naisosastot järjestivät yleisen, sotalaitosta vastustavan rauhankokouksen.

Toiminnan lisääntyminen

28.1. Helsinki oli aamulla punakaartien miehittämä ja vallankaappaus oli meneillään myös muissa Etelä-Suomen asutuskeskuksissa. Työväenjärjestöt perustivat uuden hallituksen, kansanvaltuuskunnan.

28.1. Etelä-Pohjanmaan venäläisten varuskuntien aseistariisuminen aloitettiin yöllä klo 3. Venäläiset riisuttiin aseista Vaasassa, Seinäjoella, Ylistarossa ja Lapualla, vähäinen vastarinta kukistettiin muutamassa päivässä. Vaasasta tehtiin valkoisen Suomen väliaikainen pääkaupunki. Onnistunut operaatio lisäsi valkoisen puolen aseistusta merkittävästi ja vahvisti Mannerheimin asemaa.

28.1. Senaattorit antoivat julistuksen, jossa ilmoitettiin Mannerheimin nimittämisestä ylipäälliköksi.

28.1. Senaatti kehotti virkamiehiä lakkoon punaisten hallitsemilla alueilla.

28.1.Vaasaan lähetetyt senaattorit saapuivat kaupunkiin.

29.1. Suomen Virkamiesyhdistyksen Keskusliitto antoi julistuksen, jossa se kehotti ryhtymään vastarintaan punaisten vallankumoushallitusta kohtaan.

29.1. Ilmajoen venäläinen varuskunta antautui ja Limingan venäläiset kuljetettiin itärajalle. Valkoiset miehittivät Haapamäen aseman ja räjäyttivät Kolhon rautatiesillan. Mikkelin punakaarti riisuttiin aseista. Kemin venäläiset luovuttivat aseensa, mutta Torniosta tulleet punakaartilais- ja venäläisvahvistukset pakottivat valkoiset vetäytymään Rovaniemelle.

29.1. Työmiehen uutisen mukaan hallitus oli aloittanut verisen kansalaissodan. Lehden mukaan "Suomen työtätekevä luokka nousee puolustamaan nuoren tasavaltamme vapautta, kansamme oikeutta, onnea ja elämää."

29.-31.1. Valkoisten etujoukko työntyi Vilppulaan.

Kansanvaltuuskunnan toimia

29.1. Kansanvaltuuskunta julkaisi ohjelmansa. Etupäässä Yrjö Sirolan laatima ohjelma perusteli kumoukseen ryhtymistä ja pyrki kohottamaan taistelumieltä. Ohjelma toisti sosiaalidemokraattien aiemmin esittämiä vaatimuksia.

30.1. Oskari Tokoi ja Yrjö Sirola tiedustelivat mahdollisuudesta saada viljaa ja perunoita Venäjältä.

31.1. Kansanvaltuuskunta hyväksyi lain, joka julisti torpparit, lampuodit ja mäkitupalaiset riippumattomiksi tilanomistajiksi. Päätös julkaistiin ainakin Työmiehessä.

31.1. Lev Trotski lähetti Kansanvaltuuskunnalle sähkeen jossa hän esitti onnittelunsa vallankaappaukseen ryhtymisen johdosta.

1.2. Kansanvaltuuskunta hyväksyi lain vallankumousoikeuksien perustamisesta. Se antoi myös joustavat ja paikallisia oloja huomioivat ohjeet vallankumouksen suhtautumisesta kunnallishallintoon.

Taistelut jatkuivat

30.-31.1 Jyväskylän-Pieksämäen rata valkoisille.

30.1. Mannerheim laati julistuksen, jossa hän kehotti venäläisiä sotilaita luovuttamaan aseensa.

31.1. Valkoiset valtasivat Kristiinankaupungin ja Ykspihlajan.

31.1. Punaiset ampuivat Suinulan verilöylyssä seitsemäntoista vangiksi jäänyttä valkoista.

1.2. Raahen ja Jyväskylän venäläiset varuskunnat riisuttiin aseista. Mänttä miehitettiin ja taistelut alkoivat Kuopiossa.

Vaasan senaatti kokoontui

31.1. Senaatti kokoontui ensimmäisen kerran Vaasassa.

1.2. Vaasan senaatti antoi julistuksen, jossa se kehotti kansalaisia alistumaan hallituksen johtoon vallankaappausta vastaan käytävässä taistelussa. Senaatti ilmoitti luovuttaneensa kaiken taistelua koskevan määräysvallan Mannerheimille. Julistuksessa ilmoitettiin, että aseellinen vastarinta hallituksen joukkoja vastaan katsotaan maanpetokseksi. Julistus levisi lentolehtisinä ja sähkeinä ympäri maata, etenkin punaisten hallitsemille alueille.

Poliittinen murha kuohutti

1.2. Punakaartilaisten joukko tunkeutui Helsingin miliisiasemalle ja otti mukaansa punaisten poliittisena vastustajana tunnetun nuorsuomalaisen kansanedustajan, Antti Mikkolan, joka oli aiemmin vangittu. Mikkola ammuttiin yöllä Töölönlahden jäälle.

---

Kirjallisuutta

Suomen itsenäistymisen kronikka. Päätoimittajat:Jorma Keränen ja Jorma O. Tiainen. Jyväskylä 1992.

Työmies 26.1-1.2-1918

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Katja-Maria Miettunen <km60926@uta.fi>

---

Etusivulle