Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Senaattorien matka
Senaattoreiden matkaan liittyi monta erikoista vaihetta. Kenties dramaattisin näistä oli senaattoreita kuljettaneen junan kaatuminen vähän matkan päässä Seinäjoen asemalta.Vaasalainen ylikonduktööri N. Suomela kuvaa tapahtumaa näin:"Lauantaina tammikuun 26 p:nä 1918 matkustin nuorempana konduktöörinä vanhemman konduktöörin Karl Sundholmin mukana iltajunalla Tampereelle. Lylyn asemalla saimme odottaa pari tuntia, koska rata oli rikottu, jotta erästä venäläistä sotilasjunaa voitaisiin estää pääsemästä eteenpäin. Saavuimme Tampereelle kello 6:n ajoissa ja matkustimme sitten Helsingistä tulevalla pikajunalla kello 3 iltapäivällä Tampereelta pohjoiseen päin. Junankuljettajana oli Haapamäeltä oleva Werner Berthin ja lämmittäjänä O. Merisaari. Veturin numero oli 442. Matkustajina oli m.m. kolme senaattoria, Renvall, Frey ja Pehkonen. Junailija Sundholm huolehti niistä vaunuista, jotka olivat lähinnä veturia, minä taasen seuraavista vaunuista. Konduktöörivaunu oli lähinnä veturia. Sundholmin osastossa matkusti myöskin n. 50 venäläistä sotilasta.
Seinäjoella oli junanlähettäjänä kirjuri Väinö Nygren. Hän antoi lähtöluvan ja Sundholm puhalsi lähtösignaalin. Munakan pysäkillä pysähdyimme, luovutimme postin ym. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa emme havainneet. Noin 6-7 minuutin kuluttua Munakan asemalta lähdettyämme ja meidän ajettuamme muutaman kilometrin alkoi vaununi yht,äkkiä heilua ja samassa juna pysähtyi. Ilmajarrut menivät rikki. Lähdin heti ulos ja näin joukon suojeluskuntalaisia, jotka pidättivät venäläiset sotilaat ja riisuivat ne aseista. Nämä vietiin sitten erääseen latoon. Muutamat venäläiset koettivat karata ja piiloittaa kiväärinsä, mutta turhaan. Eräs suojeluskuntalaisista kysyi minulta, kuka oli antanut junalle luvan lähteä Seinäjoen asemalta. Vastasin: kirjuri Nygren. Lähdin sitten tarkastamaan veturia, joka oli kaatunut radan oikealle puolelle. Höyryputki oli murtunut ja kuljettaja ja lämmittäjä olivat loukkaantuneet kuolettavasti. Kukaan ei voinut lähestyä veturia, koska siitä virtasi kuumaa höyryä. Junan toinen vaunu, konduktöörivaunu, oli sinkoutunut poikittain kiskoille, mutta oli kuitenkin pystyssä. Muut vaunut, paitsi postivaunu, olivat suistuneet kiskoilta.
Kuljettajaa ja lämmittäjää lukuunottamatta ei kukaan muu loukkaantunut vaikeammin. Monet saivat kyllä pienempiä vammoja.
Sain sitten odottaa sillä siksi, kunnes Vaasasta tuleva juna nouti meidät Vaasaan, jonne saavuimme kello 3-4 aikana iltapäivällä. Silloin oli Vaasa jo vapautettu venäläisistä.
Lähde
Suomen vapaussodan itsenäisyysarkisto 18, Kansallisarkisto
Tekijä: Katja-Maria Miettunen