Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Suomen puolueet: Maalaisliitto
Maalaisliitto perustettiin vuonna 1908 ajamaan maaseutuväestön etuja. Vuonna 1917 maalaisliitto halusi Suomen irtautumista Venäjästä ja itsenäisen Suomen tasavallan perustamista.
Äänioikeutettujen määrään lisäännyttyä eduskuntauudistuksen jälkeen perustettiin Suomeen uusia poliittisia ryhmittymiä. Näitä olivat myös varsinaista maaalaisliittoa edeltäneet Suomen Maalaisväestön Liitto ja Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto, jotka perustettiin vuonna 1906. Puolueiden tiivis yhteistyö ja samankaltaiset ohjelmat johtivat yhdentymiseen Kauhavalla 7.-8.11.1908, jota pidetään maalaisliiton todellisena syntyajankohtana. Puolueohjelma sovitettiin yhdistyvien puolueiden ohjelmista. Tärkeimpänä tehtävänään maalaisliitto piti maaseudun väestön, erityisesti itsenäisen talonpoikais-pienviljelijäväestön, aseman parantamista. Yhteiskunnallinen tilanne Suomessa oli otollinen maalaisliiton syntymiselle. Suomi oli Euroopan maatalous- ja pienviljelijävaltaisimpia maita, eikä mikään olemassaolevista puolueista ajanut nimenomaan pienviljelijöiden etuja.
Maalaisliiton linja erosi muista suomalaisista puolueista Venäjällä tapahtuneen maaliskuun vallankumouksen jälkeisessä tilanteessa. Suomen ja Venäjän suhteiden uudelleenjärjestämisen ohella maalaisliitto korosti voimakkaasti sisäpolitiikkaa. Ajankohtaisimpana pidettiin maaseutuväestön kokoamista puolueen taakse kansalliseksi maaseutua aineellisesti ja sivistykselliseksi kohottavaksi liikkeeksi. Puolueen paikallisosastojen määrä lisääntyikin vuoden 1917 aikana noin puolella 200:sta 302:een. Puolueen käsitys Suomen ja Venäjän suhteista perustui näkemykseen, ettei väliaikaisella hallituksella ollut, eikä eduskunnan tullut myöntää sille sellaista laillista valtaa joka oli ollut suuriruhtinaalla. Hallitsijan puuttuessa eduskunnan velvollisuus oli järjestää korkeimman vallan käyttö.
Venäjän väliaikaisen hallituksen nimittämässä Oskari Tokoin johtamassa senaatissa maalaisliittoa edusti maanviljelystoimikunnan päällikkönä Kyösti Kallio. Yhdessä sosiaalidemokraattien ja porvarillisten puolueiden itsenäisyysmiesten kanssa maalaisliitto ajoi 18.7. eduskunnassa läpi ns. valtalain, jolla eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi sisäpoliittisissa kysymyksissä. Ulkopolitiikka ja sotilasasiat jäivät vielä Venäjän hoidettaviksi. Väliaikainen hallitus ei hyväksynyt valtalakia, vaan määräsi 31.7. eduskunnan hajoitettavaksi ja toimeenpantavaksi uudet vaalit.
Kohti itsenäisyyttä
Maalaisliiton vaaliohjelma vetosi laajasti maaseudun asukkaisiin maan valtiollisen ja yhteiskunnallisen tulevaisuuden ja maaseudun eri väestö- ja ammattiryhmien taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamista koskevilla vaatimuksilla. Suomen valtiollisen aseman suhteen päämääränä oli Suomen saattaminen "riippumattomaksi mistään muusta emävaltiosta" sekä tasavaltalainen hallitusmuoto. Maalaisliitto esitti vaaliohjelmassaan maaseutukeskeisen yhteiskuntamallin, joka yhteiskuntasopua ja -rauhaa korostavana poikkesi muiden porvarillisten puolueiden ja sosialistien toisiaan vastaan suuntautuneista vaatimuksista. Maalaisliiton vaaliohjelma edusti vaihtoehtoa porvarillisen rintaman ja sosialistien välissä. Lokakuun eduskuntavaaleissa maalaisliiton edustajapaikkojen määrä lisääntyi 19:stä 26:een. Vaalituloksen myötä maalaisliitto nousi keskisuureksi puolueeksi.
Uuden eduskunnan kokoontuessa marraskuun alussa keskeisin poliittinen ongelma oli edelleen kysymys ylimmän vallan järjestämisestä. Sosiaalidemokraatit esittivät ratkaisuksi "Me vaadimme"- ohjelman, jolla Suomen sisäinen vapaus tunnustettaisiin valtalain tavoin ulkopolitiikan jäädessä toistaiseksi Venäjän hoidettavaksi. Oikeistopuolueiden mielestä väliaikainen vallansiirto oli kuitenkin paremmin toteutettavissa väliaikaisen hallituksen antamalla manifestilla. Maalaisliitto kannatti sosiaalidemokraattien valtalakiehdotusta, koska sen avulla uskottiin olevan parhaat mahdollisuudet toteuttaa puolueen itsenäisyyslinjaa ja turvata maan yhteiskuntarauha. Koska väliaikainen hallitus ja oikeistopuolueet vastustivat valtalakia, eikä manifestiehdotus saanut maalaisliittolaisten ja sosiaalidemokraattien vastustuksesta enemmistöä eduskunnassa, päädyttiin molemman kannat huomioivaan kompromissiesitykseen. Maalaisliitto hyväksyi kompromissin, sillä sen ei uskottu estävän valtalain voimaansaattamista. Venäjän lokakuun vallankumouksen puhjettua ehdotusta ei ehditty esitellä väliaikaiselle hallitukselle. Bolsevikkien noustua valtaan Venäjällä ja ryhdyttyä yllyttämään Suomen työväestöä vallankumoukseen sosiaalidemokraattien suhtautuminen eduskuntatyöskentelyyn muuttui toisarvoiseksi. Maalaisliitto pyrki kuitenkin edelleen saamaan valtalain hyväksytyksi, koska sen avulla uskottiin saatavan sosiaalidemokraatit luopumaan vallankumoukseen ryhtymisestä.
Suurlakon alkaminen 14.11. oli voitto sosialistiseen vallankumoukseen pyrkiville. Maalaisliiton yritys siirtää korkein valta eduskunnalle valtalain avulla oli uhattuna. Jos vallankumoukselliset ehtisivät julistaa vallan siirtyneen työväen käsiin, ei eduskunta ehkä enää saisi toista mahdollisuutta. Maalaisliitto päätti esittää sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmälle siirtymistä valtalakilinjalta täydellisen itsenäisyyden toteuttamisen taakse. Sosiaalidemokraatit hyväksyivät maalaisliiton ehdotuksen ja 15.11. eduskunta äänesti äänin 127-68 korkeimman vallan siirtymisestä -väliaikaisesti- eduskunnalle. Sosialidemokraattisen puolueen vasemmistosiiven pyrkimykset edelleen toteuttaa sosialistinen vallankumous Suomessa sai maalaisliiton eduskuntaryhmän antamaan tukensa eduskunnan 27.11. nimittämälle P.E.Svinhufvudin johtamalle senaatille, johon maalaisliitosta tulivat Kyösti Kallio maanviljelystoimikunnan päälliköksi ja E.Y. Pehkonen saman ministeriön apulaispäälliköksi.
Kyösti Kallio laati 5.6. senaatissa pidetyssä neuvottelussa ehdotuksen eduskunnassa hyväksyttäväksi maan itsenäisyyttä koskevaksi päätöslauselmaksi. Seuraavana päivänä eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen, jonka maalaisliiton innokas itsenäisyysmies Santeri Alkio allekirjoitti ensimmäisenä.
Maalaisliitto itsenäisyyden aikana
Kansalaissodan jälkeen maalaisliitto puhui heti kansallisen sovinnon puolesta. Vuoden 1919 eduskuntavaaleissa maalaisliitto nousi suurten puolueiden joukkoon paikkamäärän kasvaessa 26:sta 42:een. Maalaisliiton vaatimukset maaseudun väestön olosuhteiden parantamiseksi kantoivat tulosta vuonna 1922, kun eduskunnassa säädettiin Lex Kallio (lisämaan järjestäminen pientiloille ja uusia tiloja tilattomille) ja Lex Pulkkinen (puutavarayhtiöiden hankkimien kiinteistöjen palauttaminen valtiolle). Maalaisliittolaisia presidenttejä ovat olleet Lauri Kristian Relander, Kyösti Kallio ja Urho Kaleva Kekkonen. Vuonna 1965 maalaisliiton nimi muutettiin Keskustapuolueeksi ja edelleen vuonna 1988 Suomen Keskustaksi.
Kirjallisuutta
Suomen historian pikkujättiläinen. Toim. Seppo Zetterberg. Porvoo 1989.
Hakalehto, Ilkka, Maalaisliitto-Keskustapuolueen historia 1. Maalaisliitto autonomian aikana 1906-1917. Tampere 1986.
Kirjallisuusluettelo
Internet-linkkejä
Tekijät: Eveliina Lahtinen < Eveliina.Lahtinen@uta.fi> ja Merja Kukkola <himeku@uta.fi>