Selustoiden varmistelua

Punaisten yritys Vilppulan valtaamiseksi epäonnistui

2.2. Työmies paheksui valkoisten vankien surmaamista. Kyseisessä tapauksessa kostettiin valkoisten surmaamien punaisten puolesta.

2.2. Kansanvaltuuskunta lakkautti porvarilliset lehdet. Myös lehtien kirjapainot saatettiin julistuksen mukaan takavarikoida. Työnantaja oli velvollinen korvaamaan työntekijöiden palkanmenetykset. Sellaisissa tilanteissa, missä työntekijä ei saanut korvausta, saattoi valtio harkinnan mukaan myöntää sen.

2.2. Tampereen ja Turun punakaartilaisia sekä venäläisiä sotilaita lähti junalla Tampereelta kohti valkoisten valtaamaa Vilppulaa. Hyökkäysen oli suunnitellut venäläinen eversti Mihail Svetšnikov. Tämä 500 hengen joukko jalkautui ennen Korkeakosken siltoja ja vastassa ollut 145 hengen valkoinen osasto sai käskyn vetäytyä, mutta se päätti kuitenkin taistella. Taistelu alkoi puolilta päivin ja illan tullen sotimisesta väsyneet punaiset päättivät vetäytyä junakyydillä takaisin Tampereelle nukkumaan. Korkeakoskelle jätettiin 250 miehinen vartio-osasto, mutta itse taistelu jäi tuloksettomaksi.

3.2. Jääkärikapteeni Aarne Sihvo sai komentoonsa Karjalan valkoiset.

3.2. Oskari Tokoi tapasi Pietarissa bolsevikkijohtoa, joka lupasi toimittaa Suomeen 10 vaunulastillista viljaa.

3.2. Kansanvaltuuskunta julkaisi tiedotteen Työmiehessä, jossa se totesi vankien väkivaltaisen kohtelun "häpeälliseksi työväen vallankumoukselle" kun taas "työväen aseellisten vihollisten voittaminen ja kukistaminen on työväen taistelun kunnia". Samassa tiedotteessa se kehotti kaikkia työväenkaartilaisia noudattaman yllämainittuja eettisiä periaatteita.

3.2. Valkoiset valloittivat Oulun sitkeiden ja veristen taisteluiden jälkeen. He menettivät 70 henkeä haavoittuneina ja kaatuneina. Venäläisiä vankeja he saivat 1100 ja suomalaisia 800 sekä runsaasti venäläisiä aseita.

4.2. Noin 200 latvialaista tarkka-ampujaa lähti Pietarista punaisten avuksi.

4.2. Graafinen liitto asettui vastustamaan punaisten sanomalehtisensuuria. Graafisen teollisuudenharjoittajainliitto julisti sulun siihen saakka kunnes porvarislehdet pääsisivät ilmestymään.

4.2. Punaisten toinen hyökkäys Vilppulaan torjuttiin.

5.2. Senaatin puheenjohtaja Svinhufvud yritti paeta lentokoneella Helsingistä, mutta moottorivika esti viimehetkellä pakoyrityksen ja Svinhufvud joutui palaamaan takaisin piilopaikkaansa. Muita Uudellamaalla piileskelleitä senaattoreita olivat Arthur Castrén, Kyösti Kallio, O. V. Louhivuori, Onni Talas ja E. N. Setälä.

5.2. Saksa päätti hajoittaa jääkäripataljoona 27:n, jotta suomalaiset jääkärit voitaisiin kotiuttaa auttamaan valkoisia.

Punaisten yleishyökkäys Uudellamaalla

5.2. Punaiset aloittivat yleishyökkäyksen Itä-Uudellamaalla olevien suojeluskuntien eliminoimiseksi. Hyökkäys oli tarkoin suunniteltu ja 2000 miehen vahvuinen iskujoukko pääsikin haluamaansa lopputulokseen ja sai valkoiset karkoitettua tärkeimmistä kaupungeista.

6.2. Vaasan senaatti julkaisi vetoomuksen jossa kehotettin kaikkia asekuntoisia miehiä liittymään suojeluskuntiin. Valkoisen armeijan perustaminen oli vielä pahasti kesken ja valkoisten sodanjohtoa häiritsi myös ylipäällikkö Mannerheimin ja senaatin selkiintymätön työnjako. Mannerheim oli saanut senaatilta lähes avoimen valtakirjan ja hänen toimivaltansa ulottui myös siviilihallinnon puolelle. Lisäksi ylipäällikkö nimitti ylimmätkin upseerit virkoihin senaattia kuulematta.

6.2. Työmiehessä julkaistiin ilmoitus, jossa Helsingin kaupungin voikonttori ilmoitti juuston jakelun alkavan 7.2. kaikissa niissä myymälöissä joissa myytiin voita. Juuston hinta oli 10 mk kilolta.

6.2. Mannerheim määräsi sosialistiset lehdet lakkautettavaksi.

6.2. Valkoiset yrittivät vallata Varkauden 150 miehen voimin, mutta hyökkäys kuivui kokoon, kun miehet hajaantuivat punaisten avattua tulen. Valkoisilta kaatui tai haavoittui 10 miestä. Valkoisilla olisi ollut hyvä tilaisuus valloittaa Varkaus, sillä punaisia oli paikalla vain 10 kiväärimiestä, muiden ollessa retkellä Kangassalmen puolella. Punaiset pelästyivät hyökkäyksestä, eivätkä enää poistuneet kaupungista.

6.2. Punaiset teloittivat 11 valkokaartilaista Porissa. Teloitus tapahtui keskellä päivää ja sillä oli runsaasti yleisöä.

Pohjois-Suomi valkoisille

6.2. Valkoiset valtasivat Tornion ja päättivät näin taistelut Pohjois-Suomessa. Tornion 200 miehen punakaarti pysyi taisteluista sivussa ja antautui yhdessä Torniota puolustaneen 500-miehisen venäläisvaruskunnan kanssa.

7.2. Työmiehessä olleiden ilmoitusten mukaan teatteri Tarmo esitti filmin “Sieluton mies”. Sitä mainostettiin näytäntökauden huomattavimpana ja merkittävimpänä taidefilminä. Lisäksi samana iltana Helsingissä järjestettiin ainakin kahdet iltamat.

7.2. Lakossa olleet Lahden postivirkailijat ryhtyivät uudelleen töihin. Postinkulkua maaseudulle ei kuitenkaan saatu vielä järjestettyä.

7.2. Punaisten kolmaskin hyökkäys Vilppulaa vastaan torjuttiin. Punaisia oli tällä kertaa 1300 miestä tukenaan raskaampaa aseistusta, mutta alkuun vain 300 hengen valkoinen puolustusjoukko pystyi pitämään asemansa avaamalla Vilppulankosken padot. Tulva esti punaisten kiertoliikkeet ja neljä tykkiä punaisten panssarijunan tehokkaan käytön. Ilalla punaiset vetäytyivät etelämpänä sijaitsevaan Lylyyn.

7.2. Uudenkaupungin valkoiset lähtivät marssimaan jäätä pitkin Ahvenanmaalle, kun havaitsivat pääsyn Mannerheimin johtamien joukkojen luokse lähes mahdottomaksi.

7.2. Latvialaiset tarkka-ampujat ja joukko punaisia valtasivat Mäntyharjun aseman. 14 vangiksi saatua valkoista surmattiin. Punaiset olivat kyllä vallanneet aseman jo aikaisemmin, mutta laiminlyödyn tiedustelun vuoksi valkoiset saivat vallattua sen takaisin 5.2. Punaisten eteneminen pysähtyi valkoisten räjäytettyä Kiepinsalmen rautatiesillan.

8.2. Kuopion punakaarti, joka oli aseistukseltaan ja miesmäärältään ylivoimainen, antautui. He olivat ottaneet haltuunsa vain Kuopion kasarmialueen ja odotelleet tapahtumien kehitystä. Valkoiset saartoivat 180 miehen voimin kasarmialueen ja ratkaisivat tilanteen 8.2., kun saivat käyttöönsä tykin.

Kansanvaltuuskunnan järjestelyjä

8.2. Kansanvaltuuskunta perusti työläistenneuvoston rautateille. Rautateiden keskusneuvoston kaikki seitsemän jäsentä olivat työläisiä ja sen tavoitteena oli saada junat uudelleen kulkemaan ylempien virkamiesten lakon katkaistua junaliikenteen sodan alettua. Tässä se onnistuikin jotenkuten ja junat saatiin uudelleen kulkemaan. Samanlainen työläistenneuvosto oli perustettu postilaitokseen jo 3.2.

8.2. Kansanvaltuuskunta ja bolsevikkihallitus aloittivat neuvottelut. Suomalaiset painottivat etteivät he halua liittosuhdetta Venäjän kanssa ja olivatkin kiinnostuneita mahdollisista Suomelle edullisista alueluovutuksista. Kansanvaltuuskunnan intresseihin kuului suhteiden täsmentäminen bolsevikkihallituksen kanssa. Suhteiden epäselvyys oli tarjonnut propaganda-aseen valkoisille, jotka syyttivät punaisia maan itsenäisyyden vaarantamisesta tai tuhoamisesta. Kansanvaltuuskunta pelkäsi näiden syytösten vaikutusta talonpoikiin. Moniin idänkaupan kysymyksiin toivottiin saatavan ratkaisu. Kansanvaltuuskunta halusi neuvotella myös mahdollisesta aseavusta, vapaaehtoisjoukoista ja tsaarin armeijan jäänteiden poistamisesta Suomesta.

---

Kuva: Nuori punakaartilaissotilas. Lähde: Lenin-museo.

---

Lähteet

Suomen itsenäistymisen kronikka. Toim. Jorma Keränen ja Osmo Tiainen. Jyväskylä 1992.

Itsenäistymisen vuodet 1917-1920; 2 taistelu vallasta. Toim. Ohto Manninen. Helsinki 1993.

Vuoden 1918 asetuskokoelma

Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920: I helmikuu 1917-toukokuu 1918. Helsinki 1989.

Työmies

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Antti Järvelin <aj61518@uta.fi>

---

Etusivulle