Ylipäällikkö eroaa

Kiistelyjä hallitusmuodosta 25.5. Kenraali Mannerheimin entinen lanko, miljonääri Hjalmar Linder arvosteli Hufvudstadsbladetissa julkaistussa kirjoituksessaan valkoisten harjoittamaa terroria. Paljon huomiota herättäneessä kirjoituksessaan Linder totesi mm. seuraavaa: "Tässä maassa tapahtuu kauheita asioita. Ylipäällikön kiellosta huolimatta teloitukset jatkuvat. Punaista hulluutta on todellakin seurannut valkoinen terrori... Kun olemme ase kädessä eliminoineet maan suurimman puolueen, eliminoimme yksinkertaisesti 48% edustajistosta... tätä ei voida tulevaisuudessa puolustaa." 25.5. Maalaisliiton johto ilmoitti, ettei se suostu menemään mukaan monarkiaan pyrkivään senaattiin. Helsingissä ilmestyneet sanomalehdet, tasavaltalainen Helsingin Sanomat ja kuningasmielinen Uusi Päivä kirjoittivat molemmat hallitusmuotokysymyksestä. Uusi Päivä kirjoitti kuningasvaltaisen mielipiteen tulevan yhä yleisemmäksi ja kansanedustajien enemmistönkin jo olevan monarkian kannalla. Pohjanmaalla yleinen mielipide oli muuttumassa lehden mukaan kuningasmieliseksi. Helsingin Sanomien mukaan taas maaseudun mielipide oli vahvasti tasavallan kannalla ja tasavallan kannatus oli lujittumassa. Lehti kertoi pohjalaisen lähetystön olevan tuomassa eduskuntaryhmille tasavaltalaisten terveisiä. 25.5. Suomen Senaatti antoi julistuksen neljästä kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä, joita oli vietettävä koko valtakunnassa juhlallisesti vuonna 1919. Rukouspäivät olivat 26.1, 4.5, 13.7 ja 19.10. Päivät sekä saarnojen tekstit määrättiin senaatin omien sanojen mukaan noudattaen vanhaa kristillistä tapaa. Runollisessa julistuksessa senaatti totesi mm. seuraavaa: "Hävityksen ja murhan kauhut ovat kohdanneet Suomea. Veljien veri veljien vuodattamana huutaa meidän maassamme. Suitsevat rauniot ja veriset silvotut ruumiit merkitsevät sitä tietä, jota turma on kulkenut. Jumalan pyhäköitäkään ei ole säästetty: monet niistä ovat poltetut, toiset häväistyt. Useat niistä miehistä, joiden tehtävänä on ollut Jumalan sanan julistaminen, ovat surmatut, jotkut mitä kauhistuttavimmalla tavalla... Kun vuosi sitten epäjärjestys ja kurittomuus alkoi laajalti saada alaa, ryhtyivät maamme hallitus ja eduskunta, samoin myös yksityiset lainkuuliaiset kansalaisjärjestöt toimiin järjestysvallan aikaansaamiseksi. Näitä toimenpiteitä selittivät valheelliset yllyttäjät maamme työväestöä vastaan tähdätyiksi ja saivat siten suuren osan maamme työläisväestöä valheen keinoin kiedotuksi mukaan aselliseen kapinaan... Verta vuotavana ja tuskasta väristen Suomen kansan parhaimmisto nousi puoltamaan isiensä maata ja isiensä oikeusjärjestystä, kansamme toiminnan, ajatuksen sekä uskon oikeutta ja vapautta kapinoitsijoiden ja heidän vieraiden avustajiensa sortoa vastaan.... Taistelumme on ollut voittoisa. Rauhan, työn rauha, hengen ja omaisuuden turva on maamme alueella palutettu, Suomi on nyt vihollisista puhdistettu, itsenäinen valtakunta...". 26.5. Työväen Sanomalehti Oy:n vuosikokous pidettiin. Kokouksessa Työmies-lehteä kustantanut yhtiö tuomitsi anarkismin ja bolsevismin. Kokous ilmoitti, että "Suomen sosiaalidemokratia pyrkii saavuttamaan päämääränsä työväenluokan valtiollisen, ammatillisen ja kulutusosuustoiminnallisen järjestäytymisen sekä parlamentaarisen ja kunnallisen toiminnan kautta". 26.5. Georgia (Gruusia) ja Armenia julistautuivat riippumattomiksi Neuvosto-Venäjästä. Uusi senaatti ja Mannerheimin ero 27.5. Korkeimman vallan käyttäjä P.E Svinhufvud nimitti kuningasmielisen J.K Paasikiven johtaman uuden senaatin. Paasikiven ja Svinhufvudin tahdosta entisen senaatin jäsenet jatkoivat uudessa senaatissa ja myös vanha ohjelma säilytettiin. Otto Stenroth valittiin uudeksi ulkoministeriksi. Elintarvikeasioiden hoitoon valittiin H.G Paloheimo ja sotaministeriksi tuli saksalaisdivisioonan yhdysupseeri, Mannerheimin epäsuosiossa ollut Wilhelm Thesleff. Uusi senaatti nautti koko porvarillisen eduskunnan osan tukea, vaikka maalaisliitto ja "ståhlbergilaiset" nuorsuomalaiset vastustivatkin monarkiaa ajavaa linjaa. Maalaisliitto ei ottanut osaa senaatin muodostamiseen, vaikka kaksi sen senaattoria, Kallio ja Pehkonen jäivätkin senaattiin. Senaatin tavoite oli hallitusmuotokysymyksen ratkaiseminen ja sen tarkoitus oli istua vain hallitusmuodon voimaan tuloon saakka. Muita tehtäviä senaatilla Paasikiven mukaan oli mm. ulkopolitiikan kehittäminen, Itä-Karjalan kysymys, sisäinen järjestys, sotalaitoksen organisointi, elintarviketilanteen parantaminen, kapinavahinkojen selvittäminen ja edellisen senaatin sisäisen uudistusohjelman toteuttaminen. 27.5. Mannerheimin ja senaatin välisten ristiriitojen kärjistyttyä äärimmilleen Mannerheim ilmoitti eroavansa Suomen armeijan ylipäällikön tehtävistä. Syynä eroon olivat kiistelyt ylipäällikön asemasta ja saksalaisten toimivallasta Suomen armeijassa. Mannerheim halusi säilyttää oman ehdottoman käskyvaltansa sotilasasioissa, mutta myös senaatti halusi sanoa sanansa näihin asioihin. Senaatti myös turvautui Mannerheimin mielestä turhan hanakasti saksalaisten apuun. Senaatin oli kuunneltava vaatimuksia armeijan kansallistamisesta. Mannerheimin koettiin suosivan ruotsalaisia ja Venäjän armeijassa palvelleita upseereita, ja nyt näistä "ruotsalaisryssistä" haluttiin päästä eroon. Näin ollen senaatti ei liiemmin vastustellut Mannerheimin eroa ja Mannerheim kirjoitti lopullisen eronpyyntönsä Svinhufvudille. Kaksi päivää myöhemmin, 29.5. valtionhoitaja Svinhufvud myönsi Mannerheimille tämän pyytämän eron ja nimitti kenraalimajuri Karl Fredrik Wilkmanin uudeksi ylipäälliköksi. 27.5. Suomen Senaatti teki päätöksen valuuttakaupan harjoittamisesta. Oikeus valuuttakaupan harjoittamisesta annettiin Suomen Pankille sekä niille pankeille, jotka olivat perustettu 10.5.1886 annetun pankkiliikettä koskevan asetuksen mukaisesti. Oikeus voitiin kuitenkin myöntää myös yksityishenkilölle, jolloin tämän piti hakea siihen lupaa valvontavirastolta ja liittää hakemuksen mukaan 50 000 markan vakuus. 27.5. Senaatti teki myös päätöksen Suomen metallirahojen ulkomuodon muuttamisesta. 27.5. Työmies-lehden kirjapaino otettiin sotilastarkoituksiin. Senaatti oikeutti kirjapainon otettavaksi haltuun Suomi-Finnland ja muiden sotilastöiden painattamista varten. Kirjapaino tuli senaatin kirjapainon johtajan hoitoon. 28.5. Suomalais-Ugrilainen Seura kutsui kenraali Rüdiger von der Goltzin kunniajäsenekseen. 28.5. Keskustelu valtiomuodosta ja kummankin vaihtoehdon kannatuksen suuruudesta jatkui kiivana lehdistössä. Uusi Päivä mainosti kuningasvaltaisen mielipiteen leviämistä kansan keskuuteen, ja sekä se että Helsingin Sanomat ilmoittelivat tiuhaan tahtiin eri puolella maata pidettävistä kansalaiskokouksista. 28.5. Uudessa Päivässä julkaistiin kenraalimajuri Thesleffin antama kuulutus: "Kuulutus. Tiistaista t.k. 28 p:stä saa liikkua Helsingissä ilman lupalippua klo 4:stä aamulla klo 12:een illalla. V.t. käskynhaltija Kenraalimajuri Thesleff" Suomi saa siniristilipun 29.5. Keskuskauppakamarin kokouksessa käsiteltiin Suomen ja Saksan välillä solmittua väliaikaista kauppa-ja merenkulkusopimusta. Kokous totesi, että sopimus oli yksipuolinen, sillä se antoi Saksalle taloudellisia etuja, joiden vastineeksi Suomi oli saanut vain "erinomaisen arvokasta sotilaallista avustusta". Kauppakamari luovutti muutettavia kohtia koskevan muistion ja kehotti sen esittämistä myös Berliinissä lopullisen sopimuksen solmimiseksi. Kauppakamari päätti myös asettaa komitean hoitamaan suomalaisten saatavien perintää Venäjältä. 29.5. Helsingin Sanomissa julkaistiin 75 tunnetun kansalaisen vetoomus tasavallan puolesta. Julistus oli vastaus Uudessa Suomettaressa aiemmin julkaistulle 47:n henkilön vetoomukselle kuningasvallan ja osittain korporatiivisen eduskunnan puolesta. Enemmistö allekirjoittaneista oli maalaisliiton, nuorsuomalaisten ja kansanpuolueen kansanedustajia. Tekstin julistukseen oli laatinut Zachris Castrén yhdessä K.J Ståhlbergin ja Santeri Alkion kanssa. Julistuksen mukaan monarkia-ajatus oli vieras etenkin maaseudun väestölle. Korkeinta valtaa ei tulisi uskoa vierasmaalaiselle kuninkalle, jonka jälkeläisiin samalla oltaisiin sitouduttu. 29.5. Jyväskyläläinen sanomalehti Keskisuomalainen kirjoitti, että senaatti kaavaili uuden läänin, Keski-Suomen läänin perustamista. Senaatti oli antanut Vaasan läänin maaherralle tehtävän laatia suunnitelma uudesta läänistä, joka oli tarkoitus muodostaa kolmen vanhan läänin osista: Vaasan läänin itäosasta, eräistä Kuopion läänin läntisistä kunnista ja Hämeen läänin pohjoisista osista. Suunnitelman mukaan mm. Orivesi, Eräjärvi, Teisko, Kuru ja Ruovesi kuuluivat uuteen lääniin. 29.5. Kiista Suomen lipusta saatiin vihdoin päätökseen. Eduskunnan kolmannessa käsittelyssä hyväksyttiin perustuslakivaliokunnan ehdotuksen mukaisesti siniristilippu Suomen symboliksi. Päätös ei ollut yksimielinen, sillä etenkin ruotsinkieliset kannattivat leijonalippua ja punakeltaista väritystä. Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädettiin, että Suomen valtiolippu on suorakaiteen muotoinen vaate, jossa on valkealla pohjalla sininen risti. Risti jakaa lipun neljään suorakulmaiseen, yhtä korkeaan alaan. Ristin keskellä on Suomen vaakuna. Merenkulku- ja kauppalippuna käytetään valtiolippua ilman vaakunaa. Sotalippuna käytetään valtiolippua kolmikielekkeisenä. Normaaliliput valmistuttaa hallitus, ja ne säilytetään hallituksen määräämässä, pimeässä huoneessa. Lippulain hyväksymisen jälkeen kansanedustajat keskeyttivät istunnon hetkeksi astuakseen ulos eduskuntatalosta ja nähdäkseen uuden valtakunnan lipun kohoavan salkoon ja kohottaakseen yhdeksänkertaisen eläköön-huudon Suomen omalle lipulle. 29.5. Eduskunta hyväksyi lain valtionrikosten käsittelemistä varten asetettavista tuomioistuimista sekä oikeudenkäynneistä niissä. Kapinaan osalliset oli tutkittava ja tuomittava valtiorikosoikeus-nimisessä tuomioistuimessa. Tämän tuomioistuimen päätöksiä tutkimaan asetettiin valtiorikosylioikeus. Valtiorikosoikeuden tuomioistuimet muodostuivat viidestä jäsenestä, joista kaksi oli lakimiehiä ja yksi ylipäällikön nimittämä armeijan upseeri. Toukokuun 31. päivänä nimitettiin 21 valtiorikostuomioistuinta, viisi Helsinkiin, viisi Tampereelle, kolme Turkuun, kaksi Hämeenlinnaan, kaksi Kuopioon, kaksi Vaasaan ja kaksi Ouluun. 29.5. Senaatti sääti lain väliaikaisten säännöksien antamisesta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi. Poikkeuksellisten olojen tähden oikeutettiin hallitus antamaan seuraavia säännöksiä: Painotuotteiden julkaisemisoikeuden, kokoontumisoikeuden, yhdistysoikeuden ja oleskeluoikeuden rajoittamisesta, sekä laajennetusta oikeudesta takavarikon, kotietsinnän ja vangitsemisen toimittamiseen. Säännöksien rikkomisesta seurasi sakkoa tai vankeutta korkeintaan yksi vuosi. Lain säädettiin olevan voimassa 1.6.1919 asti. 29.5. Turun läänin maaherra yritti kiinnittää viranomaisten huomiota kerjäläisten määrän huomattavaan lisääntymiseen. 29.5. Saksan ylin sodanjohto ilmoitti Itämerendivisioonalle, että divisioona jää toistaiseksi Suomeen. 29.5. Suomi ja Itävalta-Unkari solmivat rauhansopimuksen Wienissä. 29.5. Uusi Päivä julkaisi jutun rajantakaisten Suomen heimojen kohtalosta ja Inkeristä lähetetystä kirjelmästä Suomen eduskunnalle. Lempaalan seurakunnan kirkkoherra Paul Sonny ja kolme pitäjän talollista lähettivät kirjelmän, jossa he kääntyivät Suomen hallituksen ja eduskunnan puoleen pyynnöllä, että nämä tekisivät kaikkensa "rajantakaisten Suomen heimojen tilan ja kohtalon lieventämiseksi". Uusi Päivä kirjoitti: "Nyt kun Suomi on tullut itsenäiseksi, olisi oikea hetki, että Inkerinkin paljon kärsinyt suomalainen suku saisi kansalaisoikeudet Suomen heimojen keskuudessa." Kirjelmän lähettäjät lausuivat Pohjois-Inkerin väestön nimissä toivomuksen, että Inkerinmaa, ainakin sen pohjoisosa, liitettäisiin Suomen yhteyteen. 29.5. Uusi Päivä kirjoitti uutisten punavankien nälkään kuolemisesta olevan perättömiä. Vaasan läänin maaherra ilmoitti huhujen olevan perättömiä, että Pietarsaaren vankileirissä olisi kuollut vankeja nälkään. 30.5. Suomen Senaatti teki päätöksen, jonka mukaan tietyille yrityksille ja laitoksille myönnettiin lykkäystä 27.8.1918 asti kahdeksan tunnin työajasta. Tälläisiä aloja olivat rakennusten, satamien ja kulkulaitosten rakentaminen ja korjaus, pelastus- ja sukellustoiminta, puutavaran ajo ja lauttaus, tavaran lastaus ja purkaminen, rautatieliikenne, puhelinlaitokset ja kanavat, sairaalat ja vankilat sekä edellä mainittujen veroiset liikkeet ja laitokset. 30.5. Elannon toimitusjohtaja Väinö Tanner pidätettiin kuulusteluja varten. Osuusliikettä syytettiin avunannosta kapinallisille. 31.5. Viipurin kaupungin valtuusto päätti, että Viipurin linnaa käytetään vastedes museona ja muinaismuistona.

---

Kuva: Valkoisen terrorin uhreja Valkjärven Tarpilassa. Lähde: Lenin-museo

---

Kirjallisuutta ja lähteet

Suomen itsenäistymisen kronikka. Jyväskylä 1992

Itsenäistymisen vuodet 1917-1920: 2 Taistelu vallasta. toim. Ohto Manninen. Helsinki 1992

Suomen asetuskokoelma vuodelta 1918

Uusi Päivä

Helsingin Sanomat

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Annina Pennonen <ap61340@uta.fi>

---

Etusivulle