Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Kyösti Kallio
(s.1873 Ylivieskassa, k. Helsingissä 19.12.1940)
Kyösti Kallio syntyi varakkaaseen, valistuneeseen maalaistaloon Ylivieskassa. Koulua hän kävi Raahen oppikoulussa ja Oulun lyseossa, mutta ylioppilastutkinto jäi suorittamatta. Nuorena miehenä Kallio oli innokas ryhtymään isännäksi, ja hänen unelmansa toteutui Heikkilän tilan isäntänä Nivalassa. Poliittiseen elämään pohjaa loivat lukuisat kotikunnan luottamustoimet ja yhteisten taloudellisten asioiden hoitaminen. Sortovuosien tapahtumat herättivät nuoren Kallion poliittiseen toimintaan, hän oli perustuslaillisuuden puolustaja ja tuomitsi jyrkästi sortotoimet toimien muun muassa asevelvollisuuskutsuntoja vastaan kagaalissa. Toisella sortokaudella Kallio taisteli eduskunnan riveissä marraskuun manifestin palauttamisen puolesta ja oli myös jääkäriaktivisti. Ensimmäisen kerran Kallio oli valtiopäiväehdokkaana, ja myöskin valittiin talonpoikaissäätyyn, vuonna 1904. Kallio suhtautui aluksi varauksella maalaisväestön hankkeisiin perustaa omia puolueita, mutta siirtyi lopulta nuorsuomalaisista Suomen Maalaisväestön Liittoon. Kokeneimpana ja eniten sivistystä saaneena Kallio valittiin puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi, ja kun SML ja toinen eteläpohjalaisten muodostama maalaispuolue yhdistyivät maalaisliitoksi Kalliosta tuli uuden puolueen puheenjohtaja.
Vuosi 1917 toi vastuuta
Vuoden 1917 alussa Kallio hoiti kotipitäjänsä asioita. Maaliskuun vallankumouksen puhjetessa hän kuitenkin oli Helsingissä Suomen Pankin tilintarkastuksessa, ja kun vara-amiraali Nepenin sai käskyn kutsua koolle suomalaisia politiikkoja pohtimaan muuttunutta tilannetta, Kallio sai ainoana maalaisliittolaisena kutsun Nepeniniltä. Tilanteessa hän näki velvollisuudekseen jäädä hoitamaan Suomen asioita pääkaupunkiin. Ensin Kallio oli mukana Ståhlbergin johtamissa suomalaispolitiikkojen neuvotteluissa maan tilanteesta vallankumouksen jälkeen. Kallio lähti suomalaislähetystön yhtenä edustajana Pietariin 18.3., matkan tarkoituksena oli saada väliaikainen hallitus antamaan perustuslait palauttava manifesti, mikä sitten toteutuikin. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen perustettuun Tokoin senaattiin Kallio valittiin ainoana maalaisliiton edustajana maanviljelystoimikunnan päälliköksi. Kallion toiveena oli paneutua maanviljelyksen ja maanviljelijöiden aseman parantamiseen, mutta hänen aikaansa veivät ensin keväällä puhjenneiden maataloustyöväen lakkojen sovitteleminen ja yhä pahemmalta näyttänyt elintarviketilanne. Valtalain käsittely oli Kalliolle vastenmielistä, toki hänkin halusi vallan suomalaisten käsiin, mutta tapa jolla asiaa oltiin hoitamassa ei häntä miellyttänyt. Eduskunnan äänestyksessä valtalaista Kallio äänesti lakia vastaan. Koska eduskunta päätti sosiaalidemokraattien äänin olla alistamatta valtalakia väliaikaiselle hallitukselle, se hajotti eduskunnan 31.7.1917. Tokoin senaatti oli jättänyt eronpyyntönsä valtalain hyväksymisen jälkeen, mutta se jatkoi toimintaansa uuden eduskunnan kokoontumiseen asti. Kallio sai vastuualueekseen elintarvikeasiat 4.8 hieman ennen kuin elintarvikelevottomuuden alkoivat Turussa, mutta syyskuussa tehtävät siirrettiin muille tahoille. Kun syyskuun alussa olivat kaikki sosiaalidemokraatit jättäneet hallituksen, kasvoi Kallion työ uusilla tehtävillä. Lokakuun vaaleissa Kallio sai vankan kannatuksen.
Uutta senaattia varten oli laadittu kaksi ehdokaslistaa, Svinhufvudin ja Tokoin, joista toteutui porvarillinen Svinhufvudin senaatti. Uusi senaatti tarvitsi kokeneita jäseniä eli maalaisliittolainen Kallio oli sopiva senaattori. Hän vastasi taas maatalousasioista ja elintarvikeasioista ennen erillisen elintarvikehallituksen perustamista. Senaatin tärkein päämäärä oli itsenäisyyden toteuttaminen ja turvaaminen. Maaliskuun vallankumouksen aikana Kallio oli ryhtynyt monien muiden tavoin vakavissaan pohtimaan itsenäisyyskysymystä. Itsenäisyys oli hänen mielestään päämäärä, mutta sitä kohden oli edettävä yhteisymmärryksessä venäläisten kanssa. Bolsevikkien lokakuun vallankumouksen jälkeen porvarilliset puolueet kiirehtivät itsenäisyyden toteuttamista Kallio mukaan lukien. Joulukuun 4. päivä senaatti toi eduskunnalle käsiteltäväksi itsenäisyysjulistuksen. Senaatissa päätettiin seuravana päivänä muotoilla erityinen päätöslauselmaehdotus eduskunnalle, sen kirjoitti Kyösti Kallio. Joulukuun 6. Päivä 1917 eduskunta hyväksyi Kallion päätöslauselman äänin 100-88. Kallio ei ollut uudesta itsenäisyydestä erityisen riemuissaan, sillä hän aavisti vaikeuksia olevan edessä, eikä itsenäisyys hänen mielestään ollut vasta kuin puoliksi saavutettu.
Senaattori vapaussodan aikana
Päivää ennen kuin punakaartin yleisesikunta 27.1 antoi taistelumääräyksen senaatti oli jakaantunut kahteen päätösvaltaiseen yksikköön , joista toinen jäi levottomaan Helsinkiin ja toinen lähti Vaasaan. Kallio kuului ryhmään, joka jäi Helsinkiin. Samaan aikaan kun punaiset valtasivat pääkaupungissa valtakunnan keskeisiä rakennuksia, menivät etsintäkuulutetut senaattorit maan alle. Kallion ensimmäinen piilo oli Kotiteollisuusmuseon toimistossa, mutta myöhemmin hän siirtyi turvallisempaan paikkaan, opettajatar Wallinin vaatekomeroon. Sodan aikana Kallio ei voinut tehdä muuta kuin odotella. Saksalaisten vapautettua Helsingin 13.4. Kallio perusti kaupunkiin jääneistä senaattoreista Suomeen toisen valkoisen senaatin. Helsingin senaatin tehtävinä oli yhteyksien ylläpitäminen saksalaisiin, elintarvikehuollon ja vankeinhoidon järjestäminen. Toukokuun 6. päivä Vaasan ja Helsingin senaatit yhtyivät. Sodan loputtua pitämissään puheissa Kallio oli sovittelevalla kannalla eikä kannattanut kostotoimia. Sotaan syylliseksi hän näki bolseviikit, ja sodan voittona sen ettei vallankumous edennyt Suomen kautta muualle Eurooppaan.
Kallio itsenäisessä Suomessa
Kallion senaattorin ura jatkui 1920-luvulla, jolloin hän oli ensin maatalousministeri ja kulkulaitosministeri. Pääministerinä Kallio toimi neljässä hallituksessa vuosien 1922-1937 välillä. Ensimmäisen kerran Kallio oli presidenttiehdokkaana vuonna 1931, ja vuonna 1937 Kalliosta tuli Suomen tasavallan neljäs presidentti. Presidenttinä Kallio oli parlamentarismin kannattaja, ja monien ristiriitojen sovittelija asioiden ja henkilöiden välillä. Kansan keskuudessa maanläheinen presidenttipari oli suosittu. Luovuttuaan presidentin tehtävästä terveydellisistä syistä, Kallion oli määrä palata kotiin Nivalaan, mutta hän kuoli Helsingin rautatieasemalla, kunniakomppanian edessä.
Kuva: Kyösti Kallio nuorena miehenä. Lähde: Nivala-Seura ry, kotiseutuarkisto.
Kirjallisuutta
Hokkanen, Kari, Kyösti Kallio. Osat 1 ja 2. 1986.
Saalasti, Kerttu, Anna hänelle nöyrä mieli. Kaisa ja Kyösti Kallion elämäntieltä. 1972.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Eveliina Lahtinen < eveliina.lahtinen@uta.fi> ja Merja Kukkola <himeku@uta.fi>