Keskusteluja vankileireistä ja valtiomuodosta

1.6. Helsinkiin tuli ensimmäinen erä miljoonasta kilosta jauhoja, jotka saksalaiset olivat luvanneet. Jauhoerän suuruus oli 300000 kiloa. Erä saapui Suomeen ennen oman sadon valmistumista ja suoranainen nälänhätä vältettiin Helsingissä. Päiväannoksia ei kuitenkaan voitu suurentaa.

Kenraali von der Goltz luovutti P. E. Svinhufvudille Saksan keisarin myöntämän toisen luokan rautaristin. Rautaristi oli valkomustassa nauhassa ja ojennettiin senaatintalossa Svinhufvudille "samalla onnitellen tämän keisarillisen suosio-osoituksen johdosta". Svinhufvud kiitti huomionosoituksesta "muutamin ystävällisin sanoin."

Jyväskylän-Pieksämäen rata avautui siviililiikenteelle.

2.6. Uudistettujen leipäkorttimääräysten takia leipäkortilla sai 100 g pehmeää leipää ja 80 g jauhoja per päivä.

Kenraali Mannerheim matkusti Turusta Tukholmaan.
Aamulehti kirjoitti: "Matkan syynä halu päästä lepoon liikarasituksesta, mikä on ollut seurauksena äärettömästä työtaakasta ja henkisestä jännityksestä nelikuukautisen sotaretken aikana."
Oikeampi syy Mannerheimin lähtöön oli se, että hän olisi halunnut säilyttää itsellään täyden käskyvallan armeijassa eikä pitänyt siitä, että Suomi sitoutui Saksaan. Hän kirjoitti lähdöstään muistelmissaan seuraavasti: "Lähtöni kotimaasta ei tuottanut minulle mitään käytännöllisiä vaikeuksia - minullahan ei ollut taloa eikä tavaraa. Kaikki maallinen omaisuuteni mahtui hyvin pariin matkalaukkuun. Vaikeampi oli jättää armeija, jonka olin luonut ja johon olin lujasti kiintynyt, mutta ymmärsin, että jos nykyoloissa jäisin Suomeen, en voisi vaikuttaa tapausten kulkuun. Maan rajojen ulkopuolella minulla sen sijaan olisi suurempia mahdollisuuksia palvella sen etuja ja seurata maailman kriisiä. Olin aivan varma siitä, että olisi kohtalokasta pitää kiinni nykyisestä politiikastamme."

3.6. Eduskunta ratifioi rauhansopimuksen ja Kauppa- ja merenkulkuvälikirjan Saksan kanssa. Rauhansopimus oli allekirjoitettu jo 7.3.1918, mutta se vahvistettiin vasta 3.6.1918. Rauhansopimuksessa sanottiin mm., että Saksa sitoutui hankkimaan tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle niiltä mailta, jotka eivät olleet sitä vielä tehneet. Kauppa- ja merenkulkuvälikirjassa todettiin, että Saksa sai täydellisen valvontaoikeuden Suomen ulkomaankauppaan kahdeksi vuodeksi. Sopimukset jouduttiin kiireessä hyväksymään saksankielisinä ja ne menivät läpi eduskunnassa ilman keskustelua.

Aamiaista Teatteriravintolan terassilla
Tästä päivästä lähtien oli aamiaista tarjolla 10-14 kiintein hinnoin Tampereella Teatteriravintolassa. Kunnioitettavia vieraita pyydettiin ottamaan mukaansa leipää, koska leipävarastot olivat vähäiset. Ravintola lupasi kuitenkin tarjoilla leipäkortilla leipää niin kauan kuin heidän varastonsa riittivät.

4.6. 4.-7.6. Punaisten sotavankien kokonaismäärä vankileireillä oli 74 048, joista 69 971 oli miehiä ja naisia 4077. Suurin osa vangeista oli seuraavilla paikkakunnilla: Helsingissä (11 457), Hämeenlinnassa (11 286), Lahdessa (9 742), Riihimäellä (8 495), Viipurissa (8 000), Tammisaaressa (7 391), Tampereella (6 865), Lappeenrannassa (2 192) ja Turussa (1 610). (tilanne 7.6.) Valkoisia kuoli paljon taisteluissa ja punaisia sekä taisteluissa että vankileireillä. Kuolemista sekä valkoisten että punaisten puolella oli seurauksena se, että mm. monet lapset jäivät sotaorvoiksi äidin tai isän tai molempien kuollessa.

Elanto torjui yhteistoimintasyytteet punakaartin kanssa.
Elannon puolueettomat jäsenet vaativat ylimääräisen osuuskuntakokouksen järjestämistä. He halusivat lisäksi, että sosialistinen johto poistettaisiin Elannosta. Elantoa alettiin syyttää sen yhteyksistä punakaartiin kapinan aikana, kun Valtiollinen poliisi kuulusteli Elannon johtoa ja löysi kotitarkastuksen yhteydessä heiltä asiapapereita.

Valtiollinen poliisi pidätti mm. Elannon toimitusjohtajan Väinö Tannerin kuulusteltavaksi. Hän kertoi muistelmissaan pidätyksestään ja vapautuksestaan seuraavasti: "Minut vapautettiin välittömästi sen (kuulustelun) jälkeen eikä asiasta sitten enää kuulunut mitään virallista syytettä eikä muutakaan. Sanomalehdistö jaksoi pitää palstoillaan ääntä Elannosta ´punakaartin muonittajana´. Valitettavasti samaa tylsää asetta käytettiin myös porvarillisen osuuskauppaväen taholla sen yrittäessä saada Elantoa käsiinsä."

Valtiomuodosta lehdistössä
Mm. kristillinen Kotimaa-lehti otti näyttävästi kantaa monarkian puolesta.
Sosiaalidemokraatti Väinö Tanner kirjoitti muistelmissaan hallitusmuototaistelusta seuraavasti:
"Niin pian kun sanomalehdet pääsivät jälleen ilmestymään, alkoi niissä näkyä kirjoituksia monarkkisen valtiomuodon puolesta." Tämän lisäksi hän kertoi kuinka sanomalehdissä kirjoitettiin monarkian puolesta ja sitä vastaan hyvin kiihkeästi ennen kuin edes hallitus oli "uudelleen määritellyt kantansa" asiaan. Tanner seurasi lehtikirjoittelua tarkasta ja esimerkiksi kesäkuun alussa: "Professori J. J. Mikkola, joka yhteen aikaan oli sosiaalidemokraatti, julkaisi ´Uudessa Suomettaressa´ ylistelevän kirjoituksen kuninkuuden puolesta, jota hän saksalaissuuntausta edustaneiden piirien käsityskantaan nojautuen piti välttämättömänä. Aamulehdessä tämän viikon aikana näkyi mm. seuraavia otsikoita: "Mikä hallitusmuoto Suomelle ?", "Suomen kuningaskunta".

5.6. Saksan Moskovan suurlähettiläs maksoi venäläisille kolme miljoonaa markkaa siitä, että Neuvosto-Venäjä ei siirry ympärysvaltojen (Englannin ja Ranskan sekä näiden liittolaisten) puolelle.

Aamulehdessä oli seuraava ilmoitus: "100 mk. palkinto luvataan sille, joka voi toteen näytettäväksi ilmoittaa kaksi punikkien Maarianpäivänä viemää hevosta. Toinen 13-vuotias musta valakka 10 korttelia korkea, vasemmassa takajalassa patti sekä oikeassa etujalassa niin sanottu hokkipatti. Toinen vaalean rautias neljän vuotias tamma, 3 tuumaa yli kymmenen korttelin sekä enempi heikko ruuminrakennus. Joku näistä tiedon saa niin pyydetään ilmoittamaan. I. K. Sulkolalle Lempäälässä." Maataloushallitus oli luvannut puuttua sodan aikana harhaan joutuneiden hevosten palauttamiseksi oikeille omistajilleen. Sen tarkoituksena oli koota hevoset tiettyihin keskuspaikkoihin, joista hevosensa kadottaneet pystyisivät etsimään omiaan.

6.6. Larin Kyöstin runokokoelma "Taiston tiellä - runoja waino- ja kumousvuosilta " ilmestyi. Seuraava runo aloitti hänen runokokoelmansa.

Taiston Tiellä.

Veri soi, se käy ja kuohuu, käy kuin viini villi vaisto, eestä mun tai eestä sun ! Kestätkö sä kamppailun ? Kuinka loppuu turman taisto ?	Iske ennenkuin sun iskee vihamies, mi tarjoo armon, eestä mun tai eestä sun ! Kun sä kestät kamppailun, saat kuin sadan miehen tarmon !
Taistellen saat tulta, terää, kunnia on taistoon kuolla, eestä mun tai eestä sun ! Kestätkö sä kamppailun, kurja, jollet maatas puolla !	Eteenpäin ! Ei miehet murru, kaikki kasvaa suureen soittoon, eestä mun tai eestä sun ! Kansa kestää kamppailun, kaatukaa tai käykää voittoon
Heitä hullut, heikot naiset, jotka oman heimon hylkää ! Eestä mun tai eestä sun ! Kun sä kestit kamppailun, impes kruunaa sua kuin ylkää .

Vienankarjalainen lähetystö jätti hallitukselle adressin, jossa pyydettiin Vienan Karjalan liittämistä Suomeen. Adressin allekirjoittajina olivat 250 vuokkiniemeläistä. Hallituksen puheenjohtaja Paasikivi otti vastaan vuokkiniemeläisen kunnan lähetystön, joka käsitti V. Mattisen ja F. Semenoffin. He halusivat Suomen avustusta elintarvikeasioissa ja Vienan Karjalan liittämisessä Suomeen.

Juhani Aho kirjoitti kirjeen kustantajalleen Jalmari Jäntille, jossa hän kertoi jokapäiväisestä elämästään Helsingissä ja kirjoitelmistaan, joita aikoi tehdä kesän aikana.

K. Hra J. Jäntti
Anteeksi että vaivaan Teitä privaattiasioillani, mutta j.n.e.

Näillä korteilla ei saa tupakkaa täällä. Ettei ne joutuisi hukkaan, palautan ne pyynnöllä, että ostaisitte niillä sieltä ja pitäisitte tupakat toistaiseksi takananne, niin että sitten viime tingassa saan ne sieltä. Sama se mitä lajia savukkeita ostatte, kunhan ei halpoja ja huonoja, vaan noin 2 m. rasia. Velkokaa sitten tiliäni tai muuten.

Lähden nyt Viitasaarelle ja otan kaikki aiheeni mukaan, saa nyt sitten nähdä, mitä saan kesän kuluessa tehdyksi. Jotain pitäisi kuitenkin kyhätä. En tiedä, tuleeko lastuja vai jatkoa "Hajamietteihin".

Juhannuksen jälkeen kai palaan tänne ja saaristoon.

Kaikki korrehtuurit lähetinkin. Hyvä olisi, jos korrehtuuri luettaisiin siellä vielä kerran, kun kiireessä ehkä jäi virheitä.

Lähetän myös "Papin tyttären" varmuuden vuoksi, jos sitä ladottaisiin.

Eikö olisi teidän syytä ajatella jotain suurempaa teosta suomalaisesta sosialismista, sen historia esim. kaikkine vaiheineen. Onhan nyt päättynyt sen yksi historiallinen ajanjakso. Kuvauksia esim. useammilta kirjoittajilta, luonnekuvauksia johtajista y.m. Se olisi tietysti toimitettava kristilliseen porvarilliseen henkeen ja voisi se olla

hyödyllinen sosialistienkin lukea, avatakseen heidän silmänsä. Mutta kai tässäkin kohtaa se ainainen vaikeus: kuka toimittaa ja ketkä kirjoittavat.

Hauskaa kesää toivoo teidän
Juhani Aho

Kirjoitus vankileireistä
Aarno Snellman ja V. Olavi Keso kirjoittivat siitä, että punaisten kohtaloista vankileireillä oli väärin vaieta. He olivat "jääneet yleisön samoin kuin viranomaisten myötätuntoa vaille." He olivat huomanneet, että vankileireillä saatava ruoka ei ollut tarpeeksi kaloripitoista työtätekeville vangeille. He esittivät asian parantamiseksi mm. seuraavia toimenpiteitä: "Vankien omaisille annettakoon oikeus hoitoviranomaisten silmälläpidon alaisina tuoda ruokaa vangituille omaisilleen. Tämän ohella kehotettakoon Pelastusarmeijaa ja muita hyväntekeväisyyslaitoksia ottamaan osaa vankien huoltamiseen sekä ruumiillisessa että henkisessä suhteessa; sillä tällaista avustusta he kaipaavat kummassakin suhteessa mitä kipeimmin."

7.6. Englanti ja punaiset suomalaiset allekirjoittivat sopimuksen ns. Muurmannin legioonasta.

"Päätön juttu"
Tampereella Särkänkatu 7:stä löydettiin lantasäiliöstä miehen pää paperiin käärittynä. Tämä löytö aiheutti kauhua talossa ja etsivän osastoon otettiin yhteyttä heti. Asia selvisi kuitenkin suhteellisen nopeasti. Jääkäri oli tuonut pään mukanaan Helsingistä korissa. Elintarvikevaras oli ottanut korin Lempäälä-Tampere-välillä ja saanut pään sekä 500 grammaa formaliinia - koria, tekijää ja formaliinia ei koskaan löydetty, pää kylläkin.

---

Käytetty kirjallisuus ja muut keskeiset lähteet

Itsenäisen Suomen ulkopolitiikan alkutaival, toim. Päiviö Tommila. Porvoo 1962.

Juhani Ahon kirjeitä, toim. Juhani Niemi. Helsinki 1986.

Larin Kyösti, Taiston tiellä - runoja waino- ja kumousvuosilta. Hämeenlinna 1918.

Mannerheim, Carl Gustaf, Muistelmat I. Helsinki 1951.

Paasivirta, Juhani, Suomi ja Eurooppa 1914 -1939. Hämeenlinna 1984.

Suomen itsenäistymisen kronikka. Jyväskylä 1992.

Tanner, Väinö, Kuinka se oikein tapahtui. Helsinki 1957.

Aamulehti, 1.6-9.6.1918

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Tanja Myller <tm61000@uta.fi>

---

Etusivulle

---

Sopimus solmittiin amiraali Kempin lippulaivalla Glorylla Murmanskissa. Sopimuksen sisältönä oli se, että punaisista, jotka olivat Pohjois-Vienassa, perustettiin liittoutuneitten puolelle joukko-osasto. Siinä todettiin myös, että punaisia käytettiin ainoastaan saksalaisia ja valkoisia suomalaisia vastaan vain Venäjän Karjalan alueella ja Suomessa. Heitä ei saanut kuljettaa ilman omaa suostumusta 300 virstaa (320 km) kauemmaksi Murmanskin eteläpuolelle.

Joukko-osastolla oli omat päälliköt, mutta englantilaiset hoitivat kaikki muut tarpeet ja antoivat saman palkan kuin punakaartikin - 200 ruplaa kuukaudessa. Tämä oli monelle punaiselle paljon parempi vaihtoehto kuin Venäjän puna-armeijaan liittyminen tai Suomeen palaaminen. Englantilaisten tulo Murmanskiin avasi punaisille suomalaisille uusia mahdollisuuksia.

He luulivat, vaikkakin ilman reaalisia perusteita, että liittoutuneet karkottaisivat saksalaiset Suomesta ja kaataisivat valkoisten saksalaismielisen hallituksen. Englannilla ei ollut kuitenkaan mitään aikomusta edellä mainittuun, koska se olisi vain ajanut Suomea entisestään kohti Saksaa ja lisännyt saksalaisen propagandan tehoa.