Kuka saa vallan?

On ollut tyhjä, autio
se hallituksen tuoli.
Ei "herrat" eikä "towerit"
Nyt siitä oikein huoli.
Ja molemmille siitä
ei tilaan reiluun riitä

Kuka maata hallitsee?

24.11. Suomen hallituksen eli senaatin nimittäminen eteni hitaasti mutta varmasti. Eduskunnassa, joka oli julistautunut korkeimman vallan haltijaksi, tehtiin kaksi esitystä. Toisella listalla oli porvarilliset ehdokkaat, pääministerinä P.E. Svinhufvud, ja toisella listalla sosialistien ehdokkaat, pääministerinä Oskari Tokoi. Asiasta päättäminen lykkääntyi seuraaviin päiviin.

Tätä ennen kummallakin puolella oli pohdittu erilaisia vaihtoehtoja. Maalaisliitossa oli jonkin verran kannatusta kokoomus- eli yhteishallitukselle. Sosiaalidemokraatit suunnittelivat omaa hallitusta, joka hankkisi maalle riippumattomuuden bolsevikkien tuella. Nämä taas yllyttivät suomalaisia vallankumoukseen. Porvarillisella puolella pidettiin maan irrottamista Venäjästä välttämättömänä, jotta päästäisiin eroon sosialismin vaarasta. Tästä syystä haettiin tukea Saksasta, jonne menikin viikolla lähetystö.

24.11. Lenin kehotti suomalaisia sosiaalidemokraatteja vallankumoukseen. Viesti lähetettiin SDP:n vallankumoussiiven johtajille Manner, Kuusinen, Sirola, Wiik ja Valpas. Kirjeessään Lenin kehui suomalaisia sosialisteja, näiden järjestylykykyä ja valmiutta Suomen uudelleenjärjestelyyn. Hänen optimisminsa perustui Pietarin suomalaisten bolsevikkien antamaan kuvaan Suomen tilanteesta. Asiaa mietittiin puoluekokouksessa, joka alkoi seuraavana päivänä.

24.11. Juhani Aho kirjoitti Helsingin Sanomissa "verikaartimurhaajista" eli punakaartilaisten väkivallasta. Suurlakon aiheuttamaa shokkia hän kuvaa nän: "Vaikka teurastukset ja muut vielä jatkuisivatkin, tuskin ne enää jaksaisivat järkyttää mieltä enemmän kuin se mikä on jo tapahtunut...". Samassa lehdessä oli laajoja kuvauksia suurlakon tapahtumista eri puolilla maata, sekä kokonainen sivu myös maailmansodan tilanteesta. Pääaihe ulkomaan uutisissa oli "Bolshevikkien rauhanpuuhat".

Syökää silakkaa!

25.11. SDP:n ylimääräinen puoluekokous alkoi Helsingissä. Samaan aikaan myös eduskunta oli koolla. Siellä keskeinen asia oli uuden hallituksen nimittäminen.

Puoluekokouksessa bolshevikkeja edusti kansankomissaari J.V. Stalin, joka lähetettiin Suomeen nostattamaan vallankumousta. Lenin oli kovin pettynyt suomalaisten saamattomuuteen.

Helsingin Sanomissa julkaistiin lukuja kaupungin työttömyydestä, jota pidettiin huolestuttavana. Tuhannet perheelliset työmiehet oli kuitenkin voitu sijoittaa kaupungin hätäaputöihin.

25.11. Valtion kotitaloustoimikunta kehotti ihmisiä käyttämään silakkaa enemmän ruokana, koska sitä saatiin hyvin. Suomalaisten ruokavaliossa oli kalaa yllättävän vähän. Sen käyttö kuitenkin lisääntyi, kun muista elintarpeista alkoi olla pulaa. Suurimmissa kaupungeissa kunnalliset elintarvikelautakunnat onnistuivat hankkimaan edelleen riittävästi ruokatarpeita, vaikka ajoittaista pula olikin. Hintojen nousulle nekään eivät voineet mitään. Vain lihan hinta pysyi kohtuullisena, koska karjaa teurastettiin paljon.

26.11. Ruotsalainen Aftonbladet kirjoitti, että Ruotsin tulisi puuttua Suomen kriisiin. Suomi voitaisiin yhdistää uudelleen Ruotsiin.

26.11. Bolsevikit antoivat asetuksen rauhasta. He saivat sillä kannatusta oman kansan ja armeijan keskuudessa. Liittolaisille ilmoitus oli yllätys. Suomalaisissa lehdissä kerrotiin tilanteesta Venäjällä. Bolsevikit ilmoittivat hallitsevansa maan tärkeimpiä kaupunkeja.

Apua Saksasta

26.11. Suomalaiset aktivistipoliitikot Edvard Hjelt ja Adolf von Bonsdorf, jotka toimivat Svinhufvudin valtuutuksella tapasivat Kreuznachissa kenraali Ludendorfin. He pyysivät Saksaa tekemään maihinnousun Suomeen tai ainakin Ahvenanmaalle. Lisäk si pyydettiin aseapua, jota tosin oli luvattu jo aikaisemmin Saksan ulkoministeriössä. Nyt saatiin lupaus siitä että Saksa tukee Suomen riippumattomuutta rauhanneuvotteluissa, jotka parhaillaan olivat menossa Venäjän kanssa. Tästä syystä Ludendorf kehotti suomalaisia antamaan itsenäisyysjulistuksen - vaikka sosiaalidemokraattien avulla. Tärkeintä oli pitää maa nyt rauhallisena. Lisäksi luvattiin aseita sekä kiiruhtaa jääkärien kotiuttamista, mutta maihinnousua ei luvata. Maihinnousu riippui sotilaallisesta tilanteesta.

26.11. Sosiaalidemokraattien kokouksessa pääkysymykseksi nousi puolueen linja ns. menettelytapakysymyksessä eli tulisiko puolueen pyrkiä valtaan vaikkapa väkivalloin, vai odottaa. Asiaa pohdittiin erillisessä valiokunnassa. Koeäänestyksessä maltilliset voittivat diktatuurilinjan äänin 59-43.

Hallitus nimitetään

27.11. Eduskunnassa keskusteltiin uudesta hallituksesta. Sen päätteeksi nimitettiinn P.E. Svinhufvudin senaatti. Eduskunta hyväksyi porvarillisen senaattorilistan äänin 100-80. Senaatti otti tavoitteekseen maan erottamisen Venäjästä, missä bolsevikit olivat varmistaneet valtansa ainakin toistaiseksi. Tästä syystä Svinhufvudin senaattia on sanottu sittemmin itsenäisyyssenaatiksi.

Porvariliset puolueet saivat maassa nyt poliittisen yliotteen. Sosialistien johtoon kuuluva Yrjö Sirola ilmaisi tilanteen ennakoivasti: maassa on aseellinen välirauha.

27.11. Senaatti vahvisti eduskunnnan hyväksymät kunnallislait ja lain 8 tunnin työpäivästä. Nämä olivat työväestön keskeiset vaatimukset marraskuun suurlakossa. Samalla hyväksyttiin myös laki kunnallisesta kansanäänestyksestä.

Rohkeutta, toverit!

27.11. SDP:n puoluekokouksessa puhui kansankomissaari J.V. Stalin. Hän kehotti suomalaisia vallankumoukseen ja lupasi näille kaiken tuen. Hän lupasi myös, että bolsevikit tunnustavat Suomen riippumattomuuden, koska sosiaalidemokraatit pitävät sitä välttämättönä omalle kannatukselleen ja vallankumouksen onnistumiselle. Stalin sanoi mm:

"Toverit! Meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin oli Venäjälläkin Lokakuun vallankumouksen aattona... Tällaisessa ilmapiirissä voi kestää ja voittaa vain yksi valta, sosialistinen valta. Tällaisessa ilmapiirissä kelpaa vain yksi taktiikka, Dantonin taktiikka: rohkeutta, rohkeutta ja vielä kerran rohkeutta!

Jos tarvitsette maidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille käden. Tästä voitte olla varmat."

Suomalaiset toverit jäivät edelleen odottavalle kannalle. He eivät olleet valmiita kumoukseen, jota Stalin odotti.

27.11. Lehdissä julkaistiin tiedote, että Suomen valtion tili Suomen Pankissa oli tyhjä. Valtiokonttori ei enää lunastanut shekkejään. Rahat olivat menneet paitsi tavanomaisiin menoihin, myös Venäjän sotateollisuuden rahoittamiseen. Rahalla ostettiin aseita ja muita teollisuustuotteita Suomesta ja rahoitettiin linnoitustöitä Suomessa. Näin oli estetty Suomen taloutta romahtamasta.

27.11. Eduskunnassa keskusteltiin elintarvikeasioista. Eri paikkakuntien lehdissä julkaistiin tietoja oman paikkakunnan tilanteesta ja annettiin ihmisille ohjeita siitä miten elintarvikekortteja saa ja miten niitä käytetään.

27.11. Helsingin Sanomissa julkaistiin osa Eino Leinon kirjoituksesta Punaviikko. Sen ensimmäinen luku on otsikoitu "Kansalaissodan kynnyksellä". Siinä arvosteltiin voimakkaasti sosiaalidemokraatteja, joista on tullut surkea rosvojoukko. Asiat Suomessa ovat "kurjemmin ja viheliäisemmin kuin Venäjällä".

Rauhallinen päivä

28.11. Helsingin ooppperassa esitettiin Tshaikovskin Jolanta.

28.11. Helsingin Sanomissa esiteltiin maan uusi hallitus. Senaattoreista on piirroskuvat ja lyhyt esittely. Työmiehessä julkaistiin SDP:n puoluekokouksen päätökset, mutta ei keskusteluja.

28.11. Bolsevikit esittivät Saksalle aseleponeuvotteluja.

Mitä tehdä?

29.11. Porvarillisten puolueiden johtomiehet pitivät Svinhufvudin johdolla neuvottelun Suomen irrottamisesta Venäjästä, so. maan itsenäistymisestä. Tässä neuvottelussa sovittiin, että hallitus valmistelee asiaa koskevan julistuksen eduskunnalle.

29.11. SDP:n puoluekokouksesta julkaistiin ensimmäiset tiedot Helsingin Sanomissa. Kirjoituksessa korostetaan SDP:n hallituskantaa, että sosiaalidemokraatit aikovat jatkaa taistelua Me vaadimme!- ohjelman puolesta. Se voi vaatia vallan ottamista väliaikaisesti omiin käsiin. Sitä vaatii kansan oikeustaju. Yhteishallitukseen voidaan osallistua, jos sellainen on edullista.

J.V. Stalinin puheesta puoluekokouksessa julkaistiin osa, jossa korostetaan suomalaisten oikeutta itsemääräämiseen, ja todetaan, että vain "vapaaehtoinen ja rehellinen liitto" on kestävä.

Samassa lehdessä oli Tiituksen pakina "Pohjoismaiden kuninkaiden ammattiosasto". Pitkässä tarinassa vinoillaa jatkuvasta lakkoilusta ja esitetään mitä sattui kun kuninkaat menivät lakkoon.

Epävarmuutta

30.11. Eduskunnan pankkivaltuusmiehet esittivät, että valtiolle otetaan 200 miljoonan markan laina Suomen Pankin aseman vahvistamiseksi. Setelistön määrä oli paisunut liiaksi, eikä pankilla ollut todellisuudessa enää riittävää katetta liikkeellä olevalle paperirahalle. Lainalla olisi lunastettu epävarmoja venäläisiä saatavia. Pankin ja markan arvoa uhkasi kotimaisen inflaation lisäksi se, että setelistön valuuttakatteesta yli puolet oli Venäjän ruplia, joiden arvo oli kyseenalainen. Vaikka lainalle saatiin valtuudet, sitä ei otettu.

30.11. Venäläiset sotilaat takavarikoivat rautateitse Suomeen tulevaa viljaa. Bolsevikkihallitus pysäytti tavaraliikenteen Suomeen lukuunottamatta sotilaskuljetuksia.

30.11. Suomen Ammattijärjestö ja SDP valitsivat Työväen järjestyskaartille uuden johtoelimen, viisimiehisen Ylimmän toimikunnan. Tavoite on saada aseelliset joukot puolueen kontrolliin.

30.11. Eduskunnassa kansanedustajat R.A. Wrede ja Antti Mikkola esittivät Suomen oman sotaväen perustamista. Se huolehtisi maan sisäisestä järjestyksestä ja lopettaisi vallitsevan epämääräisen tilanteen, "järjestysvaltatyhjiön".

---

Kuva: Pilakuva Helsingin Sanomissa 25.11. 1917.

---

Kirjallisuutta

Haapala, Pertti, Kun yhteiskunta hajosi. Suomi 1914-1920. Painatuskeskus, Helsinki 1995.

Itsenäistymisen vuodet, osa 1: Irti Venäjästä. Kirjoittajat Pertti Luntinen ja Turo Manninen. VAPK-Kustannus & Valtionarkisto, Helsinki 1992.

Ketola, Eino, Kansalliseen kansanvaltaan. Suomen itsenäisyys, sosialidemokraatit ja Venäjän vallankumous 1917. Tammi, Helsinki 1987.

Polvinen, Tuomo, Venäjän vallankumous ja Suomi 1917 - 1920: I helmikuu 1917 - toukokuu 1918. Porvoo - Helsinki 1967.

Salkola, Marja-Leena, Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1917 - 1918 ennen kansalaissotaa 1-2. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki 1985.

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Pertti Haapala <hipeha@uta.fi>

---

Etusivulle