Viikko 11
10.3 - 16.3.1917
Selaa viikkoja
Edellinen
Seuraava
Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Maaliskuun vallankumous
Vallankumoukselliset tapahtumat pyörähtivät käyntiin Pietarissa. Sotilaiden kieltäydyttyä kukistamasta kansanjoukkojen kapinaannousua oli keisari Nikolai II voimaton. Valtakunnan duuma pyrki ottamaan ohjat käsiinsä anarkian uhatessa Pietaria ja koko valtakuntaa. Nikolai II luopui toivottomassa tilanteessa vallasta ja duuma perusti väliaikaisen hallituksen. Duuman rinnalla kokoontuivat ja keräsivät kansansuosiota myös työväen ja sotilaiden neuvostot. Suomessa Venäjän vallan vihattu edustaja kenraalikuvernööri F.A. Seyn vangittiin. Syntynyt tilanne antoi suomalaisille toivoa autonomisemman aseman palauttamisesta.
Pietarin levottomuudet kärjistyvät
10.3. Lakkoilevan työväen mielenosoitukset voimistuivat ja keisarin hallinnon edustajia vastaan suunnatut väkivallanteot lisääntyivät Pietarissa. Työläiset aloittivat yleislakon.
Nikolai II käski Pietarin sotilaspiirin komentajaa kenraali Habalovia väkivalloin tukahduttamaan mielenosoitukset. Keisari allekirjoitti käskykirjeen, jossa määrättiin valtakunnan duuma hajaantumaan 11.3. mennessä ja kokoontumaan uudelleen huhtikuussa tilanteesta riippuen.
11.3. Pietarin lakkolaisia kukistamaan lähetetyssä Volhynian rykmentissä aliupseeri T.J. Kirpitshnikov tappoi esimiehensä kapteeni Lashkevitshin. Kapinoivat kansanjoukot tappoivat poliiseja ja polttivat asiakirjoja ja rakennuksia.
Armeija siirtyy kansan puolelle
12.3. Itämeren laivaston komentaja amiraali A. I. Nepenin julisti Viaporin linnoitusalueen ja laivaston hälytystilaan, koska katsoi Pietarin levottomuuksien lisäävän uhkaa Saksan taholta.
Volhynian rykmentti siirtyi vallankumouksellisten puolelle ja Habalovinkin oli todettava iltaan mennessä, että useimmat yksiköt olivat kieltäytyneet ampumasta kansaa.
Väkijoukko tunkeutui Shpalernajan vankilaan ja vapautti muiden muassa yli 70 suomalaista ns. kalterijääkäriä.
Nikolai II havahtui illalla armeijan päämajassa Mohilevissa Pietarin tapahtumien vaarallisuuteen ja lähetti lisäjoukkoja kenraali Ivanovin johdolla kukistamaan pääkaupungin kapinoivia sotilaita ja työläisiä.
Vastoin keisarin määräystä kokoontuva duuma pyrki Taurian palatsissa löytämään keinoja sekasorron lopettamiseksi. Duuman puheenjohtajan Rodzjankon yritykset saada keisaria ryhtymään toimiin tilanteen pelastamiseksi eivät onnistuneet. Yöllä duuma nimitti keskuudestaan väliaikaisen toimeenpanevan komitean. Pietarissa perustettiin myös työläis- ja sotilasneuvostoja. Samaan aikaan duuman kanssa kokoontui toisessa osassa Taurian palatsia päivän aikana kokoonpantu neuvosto, joka koostui työläisten ja sotilaiden edustajista. Osa duuman vasemmistojäsenistä, kuten Kerenski ja Tšeidze, olivat tässä vaiheessa jäseniä myös tässä neuvostossa.
13.3. Viimeisetkin hallitukselle uskolliset sotaväen yksiköt Pietarissa antautuivat vallankumouksellisille joukoille.
14.3. Kapinaa kukistamaan lähteneen kenraali Ivanovin käyttöön määrättyissä joukoissa olivat sotilaat kapinoineet, ja osa oli siirtynyt vallankumouksellisten puolelle. Nikolai II:n oli pakko käskeä Tsarskoje Selossa olevaa Ivanovia pidättäytymään toimenpiteistä.
Keisarin peli on pelattu
15.3. Itämeren laivastossa puhkesi kapina laivaston Tallinnassa talvehtivissa osassa. Amiraali Nepenin sähkötti tilanteesta keisarille Pihkovaan ja ilmoitti yhtyvänsä yleisesikunnan päällikön Nikolai Nikolajevitshin ja rintamien komentajien toivomuksiin siitä, että Nikolai II hyväksyisi duuman puheenjohtajan Rodzjankon pyynnön ja luopuisi kruunusta.
Hallitsijan toivottomasta tilanteesta tietämätön Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööri F. A. Seyn ilmoitti raportissaan Pietariin Suomessa olevien joukkojen valmistautuvan tukemaan Pietarin levottomuuksien tukahduttamista.
Pietarissa duuman komitea nimitti Suomen suuriruhtinaskunnan asiain väliaikaiseksi komissaariksi F. I. Roditševin.
Illalla duuman edustajat A. I. Gutshkov ja V. V. Shulgin saapuivat Pihkovaan, jossa he saivat Nikolai II:lta julistuksen vallasta luopumisesta. Julistuksessa Nikolai II:n seuraajaksi ilmoitettiin hänen veljensä suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitsh.
Väliaikaisen hallituksen ministerilista valmistui. Pääministerinä oli kadettipuolueen puheenjohtaja ruhtinas Georgi Lvov ja ainoana sosialistijäsenenä sosialistivallankumouksellisten A.F. Kerenski.
Suomessakin alkaa tapahtua
16.3. Neuvottelussa väliaikaisen hallituksen kanssa suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitš ilmoitti ottavansa kruunun vastaan vain, jos myöhemmin valittava kansalliskokous asettuisi hänen puolelleen. Välittömästi laadittiin julistus, jossa Mihail luopui kruunusta.
Amiraali Nepenin täytti nopeasti aamutuimaan saamansa käskyn Suomen kenraalikuvernöörin Seynin ja senaatin talousosaston varapuheenjohtajan M.M. Borovitinovin vangitsemisesta.
Duumalta saamiensa ohjeiden mukaisesti Nepenin kutsui lippulaivalleen Suomen puolueiden johtomiehet. Tilaisuudessa Nepenin ilmoitti Seynin ja Borovitinovin vangitsemisesta sekä siitä, että sota-aikaa koskevat määräykset pysyivät voimassa. Nepenin korosti myös, että oli pyrittävä tilanteen pitämiseen rauhallisena ja huolehdittava rautatieyhteyksien säännönmukaisesta toiminnasta.
Suomen puolueiden valtuuskunta, joka koostui SDP:n, nuorsuomalaisten ja ruotsalaisten edustajista, saapui Pietariin tutustumaan tilanteeseen toivoen venäläistämiskaudella annettujen laittomien määräysten purkamista.
Illalla Nepenin joutui sähköttämään päämajaan viestin, jossa hän ilmoitti: "Itämeren laivastoa taisteluyhtymänä ei enää ole olemassa". Laivaston kuri oli täysin romahtanut.
Kuvat: Osa Aamulehdessä olleesta keisarin vallastaluopumisjulistuksesta, Aamulehti 18.3.1917; Vangitut F.A.Seyn ja M.M.Borovitinov Helsingin rautatieasemalla, Helsingin Sanomat 18.3.1917, piirros Rafael Rindell.
Kirjallisuutta
Itsenäisen Suomen historia. Päätoimittaja Jukka Tarkka. Jyväskylä 1992.
Itsenäistymisen vuodet 1917 - 1920. Päätoimittaja Ohto Manninen. Osa 1. Helsinki 1992.
Polvinen, Tuomo, Venäjän vallankumous ja Suomi. Juva 1987.
Pethybridge, Roger, Venäjän vallankumous silminnäkijäin kuvaamana. Porvoo 1967.
Kirjallisuusluettelo
Internet-linkkejä
Tekijä: Pekka Haavisto <lopehaa@uta.fi>
