Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Sosialistivallankumouksellinen puolue
Sosialistivallankumouksellinen puolue jatkoi 1800-luvun lopussa Venäjällä toimineiden populististen narodnikkien perinteitä, mutta he omaksuivat myös länsieurooppalaisten sosialistien aatteita. Puolue vaati maan jakamista kansalle talonpoikien aseman parantamiseksi, mutta myös muita uudistuksia, kuten kahdeksan tunnin työpäivää kaikille aloille sekä perustuslakia säätävän kansalliskokouksen koollekutsumista.
Puolueen pääideologi Viktor M. Tsernov laati v. 1903 kansallispoliittisen ohjelman, jossa todettiin, että alistettujen kansojen tulisi itse saada päättää suhteestaan siihen maahan johon ne oli liitetty. Tsernov ei vastustanut Suomen ja Puolan eroa Venäjästä, mutta kaikki puolueen kannattajat eivät suhtautuneet separatismiin yhtä sallivasti.
Puolueen toimintaan kuului maaseudulla tehty agitaatio sekä valtiota vastaan suunnattu terrori, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa epäjärjestystä sekä vähentää hallituksen arvovaltaa. Puolueen edustajia oli myös valittu duumaan.
Vuonna 1917 puolue oli Venäjän suurin sosialistinen ryhmä. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen puolueen jäseniä toimi korkeissa viroissa, Kerenski ensin väliaikaisen hallituksen oikeusministerinä ja myöhemmin pääministerinä, sekä V.M.Tsernov maatalousministerinä. Puolue hajosi lokakuun vallankumouksen aikaan kahtia. Sen radikaalisiipi oli mukana bolsevikkihallituksessa, kunnes ryhmän edustajat karkotettiin kesäkuussa 1918.
Kirjallisuutta
Kochan, Lionel: Vallankumouksen Venäjä 1890-1918. Helsinki 1967.
Kujala, Antti: Vallankumous ja kansallinen itsemääräämisoikeus. Venäjän sosialistisen puolueet ja suomalainen radikalismi vuosisadan alussa. Helsinki 1989.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Minna Takala < himima@uta.fi> ja Minna Airamaa <ma11490@uta.fi>