Viikko 38
15.9. - 21.9.1917
Selaa viikkoja
Edellinen
Seuraava
Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Ratsupoliisit järjestysvallan takuumiehiksi
Kenraalikuvernööri Stahovitsh erosi ja E. N. Setälän johtama porvarillinen senaatti pyrki turvaamaan järjestysvallan ylläpidon perustamalla ratsupoliisiosaston, Järjestyslipuston. Venäjällä väliaikaisen hallituksen arvovallan ja kannatuksen alamäki jyrkkeni.
Bolshevikkien vaikutusvalta kasvaa
15.9. Väliaikaisen hallituksen pääministeri Aleksandr Kerenski nimitti itsensä sotavoimien ylipäälliköksi kukistettuaan kenraali Lavrenti Kornilovin johtaman oikeistovallankaappauksen. Turvautuminen bolshevikkien apuun osoitti väliaikaisen hallituksen heikkouden ja käänsi yleisen mielipiteen kannattamaan vasemmistoa. Syyskuun loppuun mennessä bolshevikit nousivatkin enemmistöksi suurimpien kaupunkien neuvostoissa. Iskulause "kaikki valta neuvostoille" sai uuden kaiun, sillä nyt neuvostojen valta merkitsi niiden johtoon nousseiden bolshevikkien valtaa. Väliaikainen hallitus ja pääministeri Kerenski selvisivätkin vain näennäisesti voittajina, sillä todellisuudessa heidän asemansa oikeiston ja vasemmiston välisenä vaa'ankielenä oli käymässä kestämättömäksi. Pietarissa oli levotonta ja hallituksen auktoriteetti väheni päivä päivältä. Avunannon hintana vapautetut bolshevikkijohtajat jatkoivat kansanjoukkojen käännyttämistä ja Kornilovia vastaan saamiaan aseita ei Pietarin proletariaatti suinkaan aikonut luovuttaa takaisin.
17.9. Pääministeri Kerenski julisti Venäjän tasavallaksi ja määräsi kansalliskokouksen vaalit pidettäväksi marraskuun lopulla. Hallitukseen ja sen toimintaan ei kuitenkaan luotettu. Oikeisto katsoi Kerenskin pettäneen kenraali Kornilovin tulkitsemalla tämän toiminnan vallankaappausyritykseksi. Vasemmisto puolestaan vaati rauhaa, jota ei näyttänyt kuuluvan.
Stahovitshin mitta täyttyy
17.9. Väliaikainen hallitus vapautti virastaan Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Mihail Stahovitshin, joka oli saanut tarpeekseen epäkiitollisesta virastaan ja halusi erota. Stahovitsh ei kyennyt ymmärtämään Suomea, joka oli laillisesti saanut kaiken mitä voi toivoa, mutta silti vaati ja pyrki omavaltaisesti omimaan lisää valtuuksia. Valtalakiselkkaus ja sen jälkiselvittely saivat hänen mittansa lopullisesti täyttymään. Uudeksi kenraalikuvernööriksi nimitettiin vasemmistoliberaali, Kerenskin varapääministerinä toiminut Nikolai Nekrasov.
Samana päivänä Kerenski julkaisi päiväkäskyn, jossa hän vaati lopettamaan Kornilovin kapinan jälkimainingeissa mm. Viipurissa ja Helsingissä tapahtuneet upseerinmurhat ja väkivaltaisuudet. Rankaisutoimenpiteisiin ei ryhdytty, koska isänmaallista henkeä ei haluttu vaarantaa saksalaisten jatkaessa etenemistään.
Senaatti nimitti entisten upseerien epäviralliseen sotilaskomiteaan kuuluneen Harald Åkermannin kamaritoimituskunnan päälliköksi. Åkermannin vaatimuksesta sotilaskomiteasta tuli valtion elin, jonka tehtäväksi tuli uuden asevelvollisuuslain valmistelu. Lisäksi Åkerman sai senaatilta valtuudet suojeluskuntien perustamiseen.
Järjestyslipusto yhteiskuntarauhaa turvaamaan
19.9. Järjestysvallan turvaamiseksi E. N. Setälän porvarillinen tynkäsenaatti perusti n.200 miehen vahvuisen ratsupoliisiyksikön, jota oli tarkoitus käyttää koko maassa sen mukaan kuin tarve vaati. Yksiköstä käytettiin nimitystä Järjestyslipusto tai Saksanniemen poliisikoulu, Porvoossa sijainneen majoitus- ja harjoitustilana toimineen Saksanniemen kartanon mukaan. Hankkeen vetäjäksi oli jo elokuun lopussa valittu everstiluutnantti Bruno Jalander, jolla oli paljon kokemusta järjestysasioista. Hän oli ollut mm. 1906 murtamassa Kemin uittotyöläisten lakkoa, mistä johtui hänen huono maineensa työväestön piirissä. Yksikön päälliköksi valittiin aikaisemmin Mikkelin poliisimestarina toiminut Gaston Ahrenberg. Järjestyslipusto sai myös kenraalikuvernöörin hyväksynnän ja sille luvattiin toimittaa aseita, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Järjestyslipuston perustaminen yritettiin pitää salassa, mutta syyskuun lopussa asia vuosi sosiaalidemokraattisiin lehtiin, jotka leimasivat koko toiminnan "porvarillisen hämäräperäiseksi, taantumukselliseksi puuhaksi".
Itsenäisyysaktivistien Tukholman valtuuskunnassa johtoaseman ottanut senaattori Edward Hjelt jätti Tukholmassa saksalaisille muistion, jossa toivottiin painokkaasti Saksan apua "Suomen aseisiin nostattamiseksi".
Kuva: Järjestyslipuston päällikkö Gaston Ahrenberg
Lähde: Suomen kansan aikakirjat X, 1917-1918. Esittänyt Einar W.Juva, Otava 1938.
Kirjallisuutta
Apunen, Osmo, Rajamaasta tasavallaksi. Teoksessa Suomen historia: sortokaudet ja itsenäistyminen. Osa 6. Espoo 1987.
Itsenäisen Suomen historia. Päätoimittaja Jukka Tarkka. Jyväskylä 1992.
Itsenäistymisen vuodet 1917-1920. Osa 1. Irti Venäjästä. Päätoimittaja Ohto Manninen. Heksinki 1992.
Polvinen, Tuomo, Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920. Osa 1. Helmikuu 1917-toukokuu 1918. Porvoo 1967.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Outi Kylväjä <ok56579@uta.fi> ja Teemu Sainio <ts55321@uta.fi>