Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Setälän senaatti
Tokoin senaatissa oli kesällä 1917 erimielisyyttä valtalaista ja Väliaikaisen hallituksen sen seurauksena antaman eduskunnan hajoitusmanifestin julkaisemisesta. Sosiaalidemokraatit vastustivat manifestin julkaisemista. Kun senaatti kuitenkin äänesti julkaisemisen puolesta, sosialistiset senaattorit päätyivät kukin vuorollaan eroon.
Ensimmäinen repeämä Tokoin senaattiin oli tullut jo elokuun alussa, kun Väinö Wuolijoki oli eronnut elintarvikeongelmien vuoksi. Wuolijokea seurasi senaatin varapuheenjohtaja Oskari Tokoi, joka erosi 17.8. Tokoi on selittänyt eronsa syyksi mm. elintarvikekysymyksessä kohtaamansa vastustuksen ja eduskunnan hajoitusmanifestin. Senaatin ohjesäännön mukaisesti Setälästä tuli senaattoreista vanhimpana uusi varapuheenjohtaja.
Tokoin lähdön jälkeen sosiaalidemokraattien puoluetoimikunta kehotti muitakin puolueen senaattoreita eroamaan. Julius Ailio ja Väinö Voionmaa lähtivät lomalle 17.8 toivoen, että heidän eronsa olisi hyväksytty loman aikana. Väliaikanen hallitus hyväksyi Väinö Tannerin ja Matti Paasivuoren eron 8. syyskuuta. Samana päivänä myös Ailio ja Voionmaa erosivat lopullisesti.
Syntyneeseen, niin kutsuttuun Setälän tynkäsenaattiin jäivät nuorsuomalaisesta puolueesta Setälän lisäksi Rudolf Holsti (kamari- ja sosiaalitoimituskunnan vt päällikkö), Suomalaisesta puolueesta Antti Tulenheimo (talousneuvoston jäsen ja oikeustoimituskunnan päällikkö) ja Allan Serlachius sekä Ruotsalaisesta puolueesta Leo Ehrnrooth (Kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö). Lisäksi senaattia täydennettiin 17.9. Harald Åkermanilla, joka nimitettiin kamaritoimituskunnan päälliköksi. Hänen johtoonsa tuli myös elintarvikeosasto.
Setälän senaatti ryhtyi syksyllä 1917 toimenpiteisiin tilapäisluonteisen järjestelyn aikaansaamiseksi korkeimmasta vallasta. Asia sai lopullisen päätöksensä Lokakuun vallankumouksen jälkeen, kun Suomen eduskunta päätti 15 marraskuuta 1917 ottaa korkeimman vallan käsiinsä. Setälän senaatti oli kokenut toimintansa vaikeaksi vajaalukuisuutensa ja korkeimman hallitusvallan käytön ratkaisemattomuuden vuoksi ja jättikin eronpyyntönsä heti hallitusvaltakysymyksen ratkettua. Ero myönnettiin, kun Svinhuvfudin itsenäisyyssenaatti nimitettiin 27. marraskuuta 1917.
Kuva: Emil Nestor Setälä. Lähde: Suomen kansanedustuslaitoksen historia. Osa V, Helsinki 1958
Kirjallisuutta
Kares, Pekka, Emil Nestor Setälän poliittinen toiminta vuosina 1917-1919. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto 1992.
Torvinen, Taimi, Itsenäistymisen ja valtiomuototaistelun aika 1917-1919. Valtioneuvoston historia 1917-1966. Helsinki 1977.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Liisa Leppänen < ll59157@uta.fi> ja Riika Lempiäinen <rl58439@uta.fi>