"Vei naapurimme touon halla"

Heinäkuun alku toi mukanaan hallayön, joka entisestään synkisti jo säännöstelyyn perustuvaa elintarviketilannetta. Maata koko vuoden ajan vaivanneet lakot ja mielenosoitukset jatkuivat yhä. Helsingissä alkaneen miliisilakon vuoksi senaattori Allan Serlachius erosi virastaan. Pietarissa päädyttiin Suomen itsemääräämisoikeuden kannalta kompromissiratkaisuun, joka vastasi SDP:n edustajien toukokuussa tekemää ehdotusta. Venäjän väliaikaiselle hallitukselle jäi valta Suomen sota- ja ulkopoliittisissa asioissa ja muuten eduskunta sai määräysvallan maassa. Senaatin asettama komitea ehdotti valtion työnvälitystoimiston perustamista, jotta sotateollisuudesta luovuttaessa olisi voitu helpommin siirtää työvoimaa muille aloille.

Halla vaikeutti elintarviketilannetta

30.6. Ilkka-lehdessä julkaistiin uutinen, jonka mukaan Salmin kunnan elintarvikelautakunta oli joutunut tiedustelemaan senaatin elintarvikeosastolta, ovatko ammatikseen korttia pelaavat henkisen työn tekijöitä. Kesäaikaan pelurit työskentelivät pääasiassa ulkosalla, ja jos heitä ei olisi tulkittu henkisen työn tekijöiksi, heihin olisi ollut sovellettava ulkona työskenteleviä koskevaa lisäleipämääräystä. Salmissa työskenteli ammattipelureita n. 400, joten ongelma ei ollut vähäpätöinen.

6.7.-7.7. välisenä yönä halla tuhosi viljaa eri puolilla maata. Perunan ja muiden juurikasvien varret mustuivat ja viljantähkät olivat kuurassa aamulla. Kuiva alkukesä oli jo ehtinyt hidastuttaa kasvua, joten halla oli kohtalokas vuodentulolle. Perunan ja juurikkaiden sato arvioitiin suureksi osaksi menetetyksi ja viljasadosta voitiin odottaa ainoastaan tyydyttävää. Keväällä perunaa oli istutettu enemmän kuin koskaan aiemmin ja sadosta oltiin arvioitu tulevan kolmasosan edellisvuotta suurempi, mutta nyt edessä näyttikin olevan katovuosi.

Lakkoja ja kansankokouksia

30.6. Senaatin sisäasiaintoimituskunnan päällikön, Allan Serlachiuksen toimet järjestyksen valvonnan palauttamiseksi lailliselle kannalle johtivat Helsingissä miliisin lakkoon. Nuorsuomalaista puoluetta edustaneen Serlachiuksen päätarkoituksena oli erottaa työläiset miliisistä. Helsingin työväenjärjestöjen eduskunta kuitenkin vaati, että miliisi oli siirrettävä työväenluokan käsiin ja aloitti lakon. Samana päivänä alkanut kirjaltajien valtakunnallinen lakko esti lehtien ilmestymisen useiden päivien ajan.

1.7. Joukkokokous Helsingin Senaatintorilla päätti aloittaa suurlakon, joka sillä kertaa jäi kuitenkin aikomukseksi. Mielenosoitukseen osallistui n. 50 000 ihmistä. Tällä viikolla maassa alkoi useita muitakin lakkoja.

6.7. Loimaalla järjestettiin 300 tilanomistajan kokous, jossa päätettiin perustaa järjestyskunta työrauhan turvaamiseksi. Samana päivänä Viipurin sosiaalidemokraattinen kunnallistoimikunta ja ammattijärjestöjen edustajat päättivät perustaa oman järjestysmiehistön eli punakaartin.

Serlachius erosi virastaan

6.7. Senaattori Allan Serlachius pyysi eroa virastaan miliisilakon alettua Helsingissä. Syyksi eroonsa hän kertoi sen, ettei ollut onnistunut pyrkimyksessään palauttaa maahan laillista järjestysvaltaa. Kansan Lehti uutisoi asiasta samana päivänä ilahtuneeseen sävyyn. Serlachiuksen toimenpiteitä virassaan pidettiin taitamattomina ja kiistettiin, että suomalaisen siviiliväestön keskuudessa olisi vallinnut niin suurta epäjärjestystä kuin mitä Serlachius oli antanut ymmärtää.

Suomen itsemääräämisoikeuksista päädyttiin kompromissiratkaisuun

4.7. Työläis- ja sotamiesneuvostojen yleisvenäläinen kongressi Pietarissa keskusteli ja päätti suhtautumisestaan Suomen itsemääräämisoikeuteen. Suomesta oli paikalle saapunut SDP:n valtuuskunta, johon kuuluivat Karl H. Wiik, Matti Turkia, Ali Aaltonen ja Evert Huttunen. Suomalaissosialistit vaativat Suomen täyden itsemääräämisoikeuden tunnustamista, mutta saivat tukea vaatimuksilleen vain bolshevikeilta , joita oli kongressin 822 edustajasta 105.

SDP:n valtuuskunta laati kompromissiehdotuksen, jonka mukaan Suomi saisi täyden itsenäisyyden sitten kun vihollisuudet olisivat päättyneet. Kongressiedustaja Abramovitsh muotoili tämän ehdotuksen pohjalta päätöslauselman, jossa tunnustettiin Suomen ja sen eduskunnan täysi itsemääräämisoikeus ulkopolitiikkaa ja sotilasasioita lukuunottamatta. Suomen asian lopullinen ratkaisu siirrettiin Venäjän perustuslakia säätävälle kansalliskokoukselle. Suomalaisia kehotettiin tukemaan Venäjän demokratiaa “vallankumouksen voiton turvaamiseksi”.

Maailmansodan tapahtumia

2.7. Saksalaiset vangitsivat Puolan kansallismielisten johtajan Josef Pilsudskin.

Pikkuhiljaa eteenpäin sosiaalisten uudistusten saralla

30.6. Senaatin asettama komitea, jonka tehtävänä oli suunnitella sotateollisuuden saattamista rauhanaikaisella kannalle, ehdotti senaatille perustettavaksi valtion keskustyönvälitystoimistoa. Toimiston tehtävänä olisi ollut huolehtia työvoiman välittämisestä niiltä aloilta, joilta työvoimaa vapautuisi, niille aloille, joilla olisi voitu tarjota työtä sotateollisuuden vähentyessä. Toimistoa hoitamaan olisi tarvittu asiaan perehtynyt henkilö apulaisineen. Sen toimintaa olisi ohjannut ja valvonut toimikunta, johon olisi valittu yksi teollisuuden ja yksi työväenjärjestöjen edustaja.

1.7. Englantilaiseen setlementtiliikkeeseen perehtynyt Sigfrid Sirenius aloitti työväestön keskuudessa tehtävän evankeliointityön. Sirenius oli viritellyt yhteiskunnallista keskustelua kirkon piirissä ja tuonut ajatuksia työväen keskuuteen perustettavista kristillisistä työkeskuksista. Sosiaalisten ongelmien olemassaolo myönnettiin jo kirkonkin piirissä. Työväenliikkeen kirkonvastaisuus kuitenkin vieroitti papiston enemmistöä lähestymästä liikettä, eikä uusi yhteistyö saanut juurikaan tukea.

---

Kuva: Leipäkortti vuodelta 1917. Lähde: Kansan Lehti 8.6.1917

---

Lähteet

Elämäni vuodet. Ajankuvia vuosilta 1917-1937. Toim. Outi Pakkanen ja Antero Raevuori. WSOY, Porvoo 1987.

Helsingin Sanomat

Ilkka

Kansan Lehti

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijät: Helka Takala< hiheta@uta.fi> ja Onerva Leisti<hionle@uta.fi>

---

Etusivulle