Tokoin senaatti
Ne huusi eukot torilla:
Nyt meille voita taikka --!
Ja Tokoi tuumi: "Kiperä
tää taitaa
olla paikka,
mutt' mistäs voita otetaan,
kun sit' ei ole tehty,
kun porvarien
nutipäät
ja sarvipäätkin ehty.
Mutt' eukkojoukko torilla
vain kiihtyi uuteen hirnuun
Ja vihdoin Tokoi
työlästyi
ja hyppäs' itse kirnuun.
20. maaliskuuta 1917 Venäjän väliaikainen
hallitus antoi
julistuksen, jolla se palautti Suomelle autonomian ajan oikeudet ja etuudet.
Julistuksen jälkeen Suomessa aloitettiin heti neuvottelut senaatin
kokoonpanosta. Edellisen vuoden eduskuntavaaleissa
sosiaalidemokraatit
olivat saaneet enemmistön, mikä aiheutti heille periaatteellisia
ongelmia: sosialistit eivät ideologiansa mukaan voineet osallistua
porvarillisen yhteiskunnan hallitsemiseen. Puolue ei halunnut ainakaan
yksin ottaa hallitusvastuuta, eivätkä muut puolueet suostuneet
hallitsemaan vähemmistöhallituksessa. Sosiaalidemokraattien puolueneuvosto
katsoi, että oli pakko muodostaa porvareiden kanssa yhteinen senaatti,
kun venäläiset olisivat muutoin jättäneet sortovallan
aikaisen senaatin toimintaan. Sosiaalidemokraattien huomattavimmat johtohenkilöt
jäivät kuitenkin syrjään, eikä puolue sitoutunut
kannattamaan senaattia. Senaatin puheenjohtajaksi tuli ammattijärjestöissä
toiminut Oskari Tokoi ja muita sosialistisenaatoreita olivat Väinö
Tanner, Väinö Voionmaa,
Väinö Wuolijoki, Matti Paasivuori ja Julius Aulio. Vanhasuomalaisista
senaattiin tulivat Antti Tulenheimo
ja Allan Serlachius, nuorsuomalaisista E.N.
Setälä ja
Rudolf Holsti, ruotsalaisista
Leo Ehrnrooth ja maalaisliitosta
Kyösti Kallio. Väliaikainen hallitus nimitti
uudet senaatttorit tehtäviinsä 26. maaliskuuta.
Tokoin senaatti ilmoitti ohjelmakseen Suomen sisäisen itsenäisyyden
turvaamisen, valtiosäännnön kehittämisen, yhteiskunnallisten
ja taloudellisten olojen uudistamisen sekä yrityksen saada aikaan
kieltolaki ja ratkaista torpparikysymys. Tokoin puhe eduskunnassa 20. huhtikuuta
lisäsi Suomen "valtiollisiin pyrkimyksiin" vielä tavoitteen
kehittää Suomen itsenäisyyttä Venäjästä
"järkähtämättä ja johdonmukaisesti".
Vaikka Tokoin senaatti aluksi otettiin innostuneesti vastaan kansanvallan
läpimurtona, sen viranhoito osoittautui kuitenkin hyvin vaikeaksi.
Kevään ja kesän edetessä yhteiskunnan epäjärjestys
lisääntyi ja senaatin toimia arvosteltiin ankarasti. Se ei kyennyt
löytämään ratkaisua ongelmaan
järjestysvallasta
eikä myöskään saanut hoidettua
elintarvikekysymystä,
jolloin väkijoukot alkoivat ottaa oikeutta omiin käsiinsä.
Lopullisesti senaatin yhteistyö kaatui kysymykseen
valtalaista. Suomen
eduskunta julisti itsensä 18. heinäkuuta korkeimman vallan haltijaksi
Suomessa, mihin väliaikainen hallitus vastasi antamalla eduskunnan
hajotusmanifestin 31. heinäkuuta. Senaatissa porvarit puolsivat manifestin
julkaisemista ja voittivat sitä vastustaneet sosiaalidemokraatit äänestyksessä
7-6. Kyllästyneinä vallan ja tuen heikkouteen sosiaalidemokraattiset
senaattorit luopuivat viroistaan kesän loppuun mennessä.
Kuva ja runo: Pilalehti Velikullan näkemys elintarvikekysymyksestä.
Lähde: Soikkanen, Hannu (toim.): Kansalaissota
dokumentteina 1. Tammi, 1967.
Kirjallisuutta
Luntinen, Pertti: Autonomian vahvistamisyritys.
Teoksessa Itsenäistymisen vuodet I. VAPK, 1992.
Jussila, Osmo: Yleisvaltakunnallisen keskushallinnon aika 1897-1917.
Teoksessa Suomen keskushallinnon historia 1809-1996. Edita, 1996.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Tuuli Haapala <
th58927@uta.fi> ja Leena Vuorisalo <pslevu@uta.fi>
Etusivulle