Pykälien avulla eteenpäin

Ruokapulan vuoksi senaatissa säädettiin useita lakeja, jotta elintarvikkeiden jakautuminen olisi turvattu. Kesäkuun alussa otettiin käyttöön leipäkortit ja viljavarastojen takavarikot alkoivat. Vallan jakautuminen Suomen eduskunnan ja Venäjän väliaikaisen hallituksen välillä hiersi Suomen valtiopäiväedustajien välejä. Kiista oli lähinnä sosiaalidemokraattien ja porvarien välinen. Sosiaalidemokraatit halusivat rajoittaa väliaikaisen hallituksen valtaa enemmän kuin porvarit. Yleinen puheenaihe oli venäläisten sotilaiden suhteet suomalaisiin naisiin. Toisaalta naisiin kohdistui päällekarkauksia, mutta naisten seurustelu sotilaiden kanssa herätti pahaa verta suomalaisissa.

2. 6. Senaatti sai oikeuden määrätä rajahintoja tärkeille elintarvikkeille sekä päätösvallan niiden hallussapidosta ja myynnistä. Tämä mahdollisti mm. viljavarastojen takavarikot. Yksityisesti sai varastoida enintään kolme kg ryynejä ja neljä kg muuta viljaa jokaista ruokakunnan jäsentä kohden. Tämän “pakkolaiksi” kutsutun säädöksen hyväksyivät myös porvarit ja maanviljelijät. Lain tavoitteena oli hillitä anarkian uhkaa. Ruokapulaa pahensi venäläisen sotaväen suuri ruoan kulutus.

5. 6. Leipäviljan käyttö eläinten rehuna kiellettiin senaatin määräyksestä. Määräyksen mukaan viljan pilaaminen virheellisellä käsittelyllä oli myös rangaistava teko. Viljan kulutusta säännösteltiin siirtymällä leipäkorttijärjestelmään koko maassa. Henkilökohtainen kuukausiannos oli 1050 - 2100 grammaa, annosten jaottelu perustui työn raskauteen.

8. 6. Kamaritoimituskunnan elintarvikeosaston yhteyteen perustettiin viralliset hallintoelimet hoitamaan ruokahuoltoa. Työtä johti elintarvikekeskuskomitea, lääneissä toimivat lääninkomiteat ja kuntatasolle perustettiin elintarvikelautakunnat. Nämä valvoivat säädöksien noudattamista. Työn kohteena oli erityisesti viljan kulutuksen säätely. Esimerkiksi kunnissa laadittiin yhteenvedot käytettävissä olevasta viljamäärästä ja varastoitiin valtiolle luovutettava vilja. Elintarvikelautakunnat myös huolehtivat, että kylvetty vilja myös puitiin, kuivattiin ja varastoitiin asiallisesti.

Poliittinen kädenvääntö Suomen ja Venäjän suhteista

8.6. Venäjän väliaikainen hallitus jätti vanhasuomalaisen puolueen senaattori Antti Tulenheimon mukaan nimetyn lakiehdotuksen Suomen ja Venäjän suhteiden määräytymisestä. Lex Tulenheimon mukaan väliaikainen hallitus saisi oikeuden kutsua koolle, avata ja lopettaa valtiopäivät sekä valvoa Venäjän etua Suomessa. Sosiaalidemokraattien toukokuussa jättämä ehdotus olisi jättänyt väliaikaiselle hallitukselle valtaa vain ulkopolitiikassa sekä sotilaskysymyksissä.

8.6. Suomen asemasta keskusteltiin myös Pietarin työ- ja sotilasneuvostossa, jossa Kerenski painotti, ettei väliaikainen hallitus ole yksin oikeutettu tunnustamaan Suomen riippumattomuutta Venäjästä ennenkuin perustava kokous esittää kansan tahdon tässä asiassa.

8.6. Työväenasiain valiokunta kannatti mietinnössään lakia kahdeksantuntisesta työpäivästä. Helsingin Sanomat käsitteli valiokunnan ehdotusta erittäin positiiviseen sävyyn. Katsottiin, että työntekijöiden ruumiillinen ja henkinen hyvinvointi lisääntyisi lyhyemmän työpäivän ansiosta. Kahdeksantuntiseen työpäivään siirtyminen ei mietinnön mukaan olisi tuottanut voittamattomia vaikeuksia. Työajan lyheneminen edesauttaisi myös työsuojelun paranemista. Useilla teollisuuden aloilla, kuten esim. metalli-, puu- ja paperialalla oli jo siirrytty kahdeksantuntiseen työpäivään. Ongelma-aloja olivat mm. maatalous ja palveluammatit. Helsinkiläiset palvelijattaret olivat edellisellä viikolla vaatineet työajan lyhentämistä järjestämässään mielenosoituksessa.

Venäläinen sotaväki ja Suomen naiset

8.6. Aamulehti uutisoi eri puolilla maata tapahtuneista naisiin kohdistuneista raiskauksista sekä sen yrityksistä, joihin syyllistyivät venäläiset sotilaat. Tätä oli lehden mukaan tapahtunut Helsingissä, Oulussa ja Tampereella. Helsingin tapauksessa yöllä partioiva miliisi oli kuullut naisen avunhuudot ja tavannut matruusit itse teossa. Viedessään naista turvaan, tapahtui toinen päällekarkaus, jonka miliisi keskeytti. Sotilaat pakenivat paikalta. Toisaalta Ilkka-lehdessä “Suomen mies” valitti, että suomalaiset naiset ovat liian suosiollisia venäläisten kutsumusmerkeille. Naiset ovat kirjoittajan mukaan houkuteltavissa puistikkoihin ilman mitään merkkiä väkivallasta. Tämä huononsi naisten mainetta ja siveyttä, vaikkakaan näin eivät kaikki naiset käyttäytyneet.

Suomen leijonamerkit

5.6. Senaatti vahvisti uudet postimerkkimallit. Leijonakuvioiset merkit suunnitteli arkkitehti Eliel Saarinen ja niiden väri vaihteli hintaluokan mukaan. Uusien merkkien käyttö alkoi lokakuun ensimmäisenä päivänä 1917.

---

Kuva: Postimerkit 1 mk ja 25 p.

---

Lähteitä ja kirjallisuutta

Elämäni vuodet. Ajankuvia vuosilta 1917-1937. Toim. Outi Pakkanen ja Antero Raevuori. WSOY, Porvoo 1987.

Aamulehti

Ilkka

Kansan Lehti

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijät: Helka Takala <hiheta@uta.fi> ja Onerva Leisti <hionle@uta.fi>

---

Etusivulle