Ulkopoliittisia selkkauksia

22.6. Aamulehdessä kirjoitettiin, että valtion toimesta ei enää voitu hankkia siemenperunoita elintarvikelautakunnille. Tanskan lupaamaa 400000 kg:n suuruista siemenperunaerää ei lähetetäkään Suomeen, sillä Tanskassakin ilmoitetaan esiintyneen puutetta siemenperunoista.

Lisää englantilaisia Muurmanskiin

23.6. Muurmanskissa nousi maihin uusi englantilaisten sotilasosasto johtajanaan kenraalimajuri Maynard. Osastoon kuului kiväärikomppania, pioneereja, sekä 560 Arkangelin suunnalle tarkoitettua kouluttajaa. Saksalaisten hyökkäyksen varalta tehty maihinnousu katkaisi lopullisesti liittoutuneiden yhteistyön bolsevikkihallituksen kanssa. Bolsevikkihallitus, jota Saksa painosti, vaati puna-armeijaa karkottamaan englantilaiset Muurmanskin alueelta. Muurmanskilaiset eivät kuitenkaan noudattaneet määräystä, vaan pyysivät englantilaisilta suojelusta. Itse asiassa jopa paikallinen neuvostokin siirtyi valkoisten puolelle.

23.6. Helsingin Sanomissa julkaistiin uutinen, jonka mukaan Helsingin rahatoimikonttori oli päättänyt, että kapinan aikana punaisille maksettuja vesi-, kaasu- ja sähkömaksuja ei kerättäisi uudelleen.

23.6. Helsingin Sanomissa ilmestyi myös kirjoitus, jossa todettiin, että viimeaikaisesta kirjoittelusta huolimatta selluloosa ei käy viljan korvikkeeksi, eikä selluloosaleipä sisällä sanottavasti ravintoarvoa ihmisruumiille. Ihmisiä kehotettiinkin olemaan korvaamatta koko viljantarvettaan selluloosalla, sillä suuri leipä, jossa on vähän viljaa ei sisällä enempää ravintoa kuin pieni, kokonaan viljasta leivottu leipä.

25.6. Elannon hallitus antoi julkisen selvityksen kaikesta toiminnastaan sisällissodan aikana.

Huhut vankileireistä leimattiin valheeksi

25.6. Suomen lehdistöä kuohutti paria päivää aiemmin tukholmalaisessa Social-Demokratenissa ilmestynyt artikkeli. Lehdessä oli ilmestynyt otsikolla “Kuinka Suomen valkoiset kohtelevat vankejaan” punakaartin sairaanhoitajattaren haastattelu, jossa tämä kertoi punavankien huonosta kohtelusta ja useista syyttömästi vangituista. Suomessa Social-Demokratenia syytettiin valheellisten tietojen levittelystä.

26.6. Suomen senaatti lähetti Englannin hallitukselle nootin, jossa vaaditiin englantilaisia joukkoja poistumaan Petsamon alueelta ja jättämään sen Suomelle. Senaatti vetosi siihen, että Petsamon oli jopa keisari Aleksanteri katsonut kuuluvan Suomelle. Englannin edustaja piti noottia uhkavaatimuksena ja katsoi sen osoittavan, että Suomi oli Saksan myötäilijä.

26.6. Turun ja Porin läänin maaherran määräämä tutkimus virkamiesten suhtautumisesta punaisten hallitukseen kapinan aikana ei tuottanut mitään erityisen raskauttavia tietoja virkamiehistä. Joukko poliiseja sen sijaan havaittiin syyllisiksi ja erotettiin toimistaan.

26.6. Kööpenhaminassa alkoi pohjoismaisten ministerien kokous. Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtio- ja ulkoministerit tapasivat. Suomi ei osallistunut kokoukseen.

27.6. Suomen kouluista poistettiin venäjän kielen pakollinen opetus.

27.6. Rudolf Holsti, nuorsuomalainen poliitikko lähetti Lontoosta muistion tasavaltalaisten johtohenkilöille. Muistio oli näytettävä Eero Erkolle, K. J. Ståhlbergille, Uuno Branderille, Santeri Alkiolle ja Kyösti Kalliolle. Muistiossaan hän arvosteli voimakkaasti monarkisteja ja korosti liittoutuneitten taloudellista ja sotilaallista voimakkuutta. Hänen mukaansa Saksa ei kykenisi voittamaan sotaa. Holsti myös väitti punaisten vallankumousyrityksen olleen saksalais-bolsevistinen salaliitto, joka auttoi saksalaisia tunkeutumaan maahan.

Ulkoasian toimituskunta perustettiin

28.6. Senaattiin perustettiin ulkoasiain toimituskunta, eli ulkoasiainministeriö. Ministeriö perustettiin myöhäisessä vaiheessa, sitä ennen ulkomaanasioita ei varsinaisesti hoitanut kukaan. Paasikiven hallituksen ulkoasiainsenaattoriksi nimitettiin pankinjohtaja Otto Stenroth. Senaatti hyväksyi lain Suomen valtion edustuksesta ulkomailla. Lain mukaan hallitus sai päättää lähetystön perustamisesta hankkimatta päätökselleen eduskunnan suostumusta. Suomen edustajaksi Berliiniin määrättiin Turun Osakepankin Helsingin-konttorin johtaja Arthur Neowius.

28.6. Helsingin Sanomat kertoi, että Suomen valtiolle oli ostettu sen viides lentokone. Hankinta oli tehty Ruotsista ja Tukholman Aftonbladet kertoi, että kone toimitettaisiin Suomeen muutaman päivän sisällä. Koneen toimittaisivat perille ilmatietä kapteeni Krokstedt ja vapaaherra Cederström, jotka parhaillaan odottelivat Furusundissa parempaa lentoilmaa.

Vaarattomat kapinoitsijat ehdonalaiseen

28.6. Senaatti määräsi, että yhteiskunnalle vaarattomat kapinoitsijat tuli päästää ehdonalaiseen vapauteen. Koska kuulustelut olivat edenneet pisteeseen, jossa kaikkien kapinaan osallistuneiden vangittunaolo ei enää ollut välttämätöntä, osa vangeista voitiin laskea vapaaksi. Ne kapinalliset, jotka poliisiviranomaisten, suojeluskuntien esikuntien tai luotettavien tahojen antamien lausuntojen nojalla todettiin vaarattomiksi, voitiin päästää toistaiseksi pois vankiloista ja vankileireiltä.

28.6. Entinen senaattori Väinö Tanner jätti eduskunnan puhemiehelle kirjelmän, jossa toivoi toimenpiteitä sosialististen kansanedustajien vapauttamiseksi. Hänen mukaansa suurin osa vangitsemisista oli tapahtunut valtiopäiväjärjestyksen vastaisesti. Oheen hän liitti luettelon syytömästi vangituista sosiaalidemokraattisista kansanedustajista.

---

Lähteet:

Kallenautio, Jorma; Suomi katsoi eteensä, Itsenäisen Suomen ulkopolitiikka 1917-1955, Tammi 1985

Paasivirta, Juhani; Ensimmäisen maailmansodan voittajat ja Suomi, WSOY 1961

Paavolainen, Jaakko; Vankileirit Suomessa 1918, Tammi 1971

Pietiäinen, Jukka-Pekka; Rudolf Holsti, Lehtimies, tiedemies, poliitikko 1881- 1919, Weilin+Göös 1986

Suomen itsenäistymisen kronikka, toim. Jorma Keränen ja Osmo Tiainen Jyväskylä 1992

Aamulehti

Helsingin sanomat

---

Kuva: Vankeja Fellmanin kentällä. Lähde: Lenin-museo.

---

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Sanna Välimäki <sv61312@uta.fi>

---

Etusivulle