Kysymyksiä punavangeista

29.6. Vapaaherra Cederström ja kapteeni Krokstedt, jotka olivat kuljettamassa Suomen valtion ostamaa lentokonetta Turkua kohti, katosivat matkalla. Alunperin olettiin heidän lentäneen Venäjälle, sillä Cederströn suunnitteli lentoyhtiön perustamista Ruotsin, Suomen ja Venäjän välille. Myöhemmin kuitenkin vahvistui, että kyse oli onnettomuudesta.

29.6. Helsingin Sanomien ilmoitus kehoitti Elannon puolueettomia jäseniä, siis ei-sosialisteja, osallistumaan osuusliikkeen kokoukseen. Ilmoituksen mukaan oli ensimmäinen tilaisuus sosialistivallan kukistamiseen Elannosta.

Liettuan kuningas

30.6. Saksalaisten miehittämän Liettuan kuninkaaksi valittiin saksalainen Urachin herttua Wilhelm. Liettuassa haluttiin palauttaa muinainen suuruus ja kuningaskunta nostamalla saksalainen prinssi valtaistuimelle. Liettuan maaneuvosto valitsikin kuninkaaksi Urachin herttuan. Hänen liettuankieliseksi hallitsijannimekseen oli tarkoitus tulla Mindaugas I. Kuningasajatus ei kuitenkaan kestänyt syksyä pitempään. Saksan kärsittyä tappion maailmansodassa tasavalta voitti.

30.6. Senaattori Alexander Frey erosi senaatista.

30.6. Aamulehdessä kerrottiin, että Neuvostojen toimeenpanevan keskuskomitean lehti Isvestija on julistanut perättömäksi huhut entisen keisarin murhasta. Tieto oli julkaistu Jekaterinburgissa 24.6. Huhut Romanovien murhasta leimattiin uusimmiksi provokatorisiksi valheiksi. -Tsaariperhe tapettiin vasta 16.7.

30.6. Helsingin Sanomat mainitsi Preussin prinssi Oskarin yhtenä kuningasehdokkaana Suomeen.

1.7. Suomen valtiosihteerinvirasto ja postitoimisto Pietarissa lopettivat toimintansa.

1.7. Valtiorikosten tutkimusasiain päällikkö ilmoitti lähipäivinä tapahtuvista vankien vapauttamisista. Leireille kiellettiin lähettämästä enää muita kuin vaarallisimpia kapinallisia.

1.7. Aktivisti Kai Donner, joka oli saanut tehtäväkseen Itä-Karjalan vapaaehtoisarmeijan värväyksen, alkoi järjestää asiamiehiä eri puolille maata värväystä hoitamaan.

Porvarien kysely vankileireistä

2.7. Eduskunnassa esitettiin välikysymys kapinaan osallistuneiden vankien kohtelusta. Välikysymyksen syiksi mainittiin ulkomaisissa lehdissä julkaistut kirjoitukset vankileirioloista ja niiden epäkohdista. Välikysymyksen allekirjoittajina olivat Eirik Hornberg, Annie Furuhjelm, C.G. Rosenqvist ja Julius Sundblom. Välikysymys oli ainoa porvarillisen puolen tekemä kysely vankien kohtelusta.

2.7. Lehdissä julkaistiin kuulutus, joka toistettiin myös seuraavina päivinä. Kuulutus ilmoitti, että lähipäivinä tultaisiin laskemaan vapaaksi melkoinen määrä vähiten vaarallisia vankeja, ja että tästä eteenpäin leireille lähetettäisiin vain vaarallisimpia vankeja. Lisäksi kuulutus vakuutti, ettei tarkoitus suinkaan ollut päästää heitä täysin vapaaksi, vaan poliisiviranomaisten valvontaan.

2.7. Järjestettiin neuvottelu Itä-Karjalan sotilaallisesta valtauksesta. Neuvotteluun osallistuivat valtionhoitaja P.E. Svinhufvud, sotaministeri Wilhelm Thesleff, kenraalimajuri Karl Wilkman ja everstiluutnantit Woldemar Hägglund ja Eino Suolahti. Kokouksessa päätettiin kuitenkin, ettei ollut vielä aiheellista perustaa vapaaehtoista armeijaa.

2.7. Suomen Paperiyhdistys laajeni kaikki paperitehtaat kokoavaksi Suomen Paperitehtaitten Yhdistykseksi. Suomen selluloosayhdistys muodostettiin uudelleen koko teollisuudenalan kattavaksi yhteismyyntiyhtymäksi. Myös Suomen Puuhiomoyhdistyksessä tapahtui muutoksia. Näiden kolmen yhdistyksen keskusjärjestöksi perustettiin Suomen Paperiteollisuuden Keskuskonttori. Keskuskonttorin oli määrä toimia alan yleisiä etuja valvovana järjestönä. Yhdistykset hoitivat tuotteiden myynnin omilla aloillaan, sekä kotimaassa, että ulkomailla. Keskustoimiston johtajaksi valittiin Mäntän tehtaiden patruuna Gösta Serlachius. Hänet oli siviilistä korotettu everstiluutnantiksi Mannerheimin päämajassa.

2.7. Ns. Suuressa päämajassa saksalaiset päättivät, että Neuvosto-Venäjää vastaan ei toistaiseksi olisi aiheellista ryhtyä sotatoimiin. Toisaalta Saksan tuki annettiin kuitenkin Venäjän monarkisteille.

2.7. Pohjalaisessa sanomalehti Ilkassa amerikansuomalainen kirjeenvaihtaja antoi ruokavihjeitä nälkäänäkevälle kansalle. Kirjeenvaihtaja oli kuullut elintarvikepulasta ja tullut siihen tulokseen, että muuan tärkeä ravinnonlähde oli kokonaan jäänyt huomiotta. Amerikassa kun simpukat olivat suosittua ruokaa ja niitä oli paljon myös Suomen joissa. Lisäksi simpukat sisälsivät helmiä ja ainakin Amerikassa simpukan kuoret saattoi myydä nappitehtaisiin raaka-aineeksi. Niinpä kirjeenvaihtaja oli vakuuttunut simpukoiden eduista pettuun nähden.

Vankileireille sai jälleen lähettää ruokaa

3.7. Vasta kaksi päivää sotavankilaitoksen päällikkönä ollut Feodor Roos lähetti vankileirien johtajille kirjelmän, jonka mukaan vangit saivat jälleen ottaa vastaan ruokatavaralähetyksiä, tosin ne täytyi ennen vangeille antamista tarkastaa. Määräys oli tullut senaatilta. Kielto ottaa vastaan ruokatavaroita ehti olla voimassa puolitoista kuukautta ja ilmeisesti kumottiin varsinaisen katastrofin torjumiseksi. Heinäkuun 1.-10. työttömien vankien ilmoitettiin saavan ravintoa keskimäärin 1571 kaloria päivässä, ja työssä olevien 2161 kaloria. Ravinnon riittävyyttä kyseisenä aikana tutkineet eivät kuitenkaan ottaneet huomioon sitä, kuinka luotettavia tiedot olivat. Vaikka ravinnon laskelmien mukaan pitikin riittää, suuri määrä vankeja kuoli nälkään.

3.7. Viranomaisten ilmoitettiin ryhtyneen toimenpiteisiin elintarvikkeiden salakuljetusta vastaan, joka oli annetuista määräyksistä huolimatta jatkunut. Tämän johdosta rautatieasemilla oli tarkastuksia, joita joissakin paikoin suorittivat paikalliset suojeluskunnat.

4.7. Jyväskylässä pidettiin suojeluskuntalaisten kokous, jonka aloitteentekijöinä olivat viitasaarelaiset. Kokous ehdotti suojeluskuntien vakinaistamista. Kokoukseen osallistui edustajia n. 200:sta järjestöstä. Kokouksesta muodostui uuden suojeluskuntajärjestön perustava kokous, vaikka asiasta ei vielä tässä kokouksessa varsinaisia päätöksiä tehtykään.

Muurmanskin ja Arkangelin alue eristettiin muusta Venäjästä Trotskin henkilökohtaisella määräyksellä.

Uusi Suometar tiedotti, että Saimaan ensimmäinen sotalaiva Ahvela oli saapunut Lappeenrannan asemapaikkaansa. Aluksen päällikkönä oli luutnantti Salmèn. Laivan tehtävänä oli partioida parin muun aluksen kanssa siltä varalta, että Saimaan rannikoilla tai saarilla piileskelisi vielä punaisia.

5.7. Moskovassa toimiva “Suomalaisen sosialidemokratian ulkomaisen järjestön keskuskomitea” käski englantilaisiin liittyneitä suomalaisia punakaartilaisia palaamaan heti takaisin.

Välikysymykseen punavankien kohtelusta vastattiin

5.7. Sotaministeri Wilhelm Thesleff vastasi punavankien kohtelua koskeneeseen välikysymykseen, mutta ei myöntänyt laiminlyöntejä. Muutamia epäkohtia hän suostui myöntämään, vakavimpana se, että vangit olivat joskus liinavaatteiden puutteessa joutuneet nukkumaan lattialla vaatteet yllään. Leireissä raivoavat taudit hän selitti venäläisiltä tarttuneiksi ja ruokatilannekin oli hänen mielestään varsin kohtuullinen. Hänen mukaansa ei voinut muuta “odottaakaan aikana, jolloin lähes toinen puoli kansaamme syö pettua.” Kysymyksen esittäjät tyytyivät ministerin vastaukseen melkeinpä anteeksipyytävästi. Hallitus sai luottamuslauseen.

5.7. Suomen ja Venäjän raja suljettiin Venäjän puolelta lääkintähallitukseen määräämän karanteenin vuoksi.

5.7. Ruotsalaisten lentäjien todettiin kuolleen, sillä Ahvenanmereltä oli löydetty lentokoneen sirpaleita. 11.7. eräs höyrylaiva löysi vedessä kelluvan Cederstömin ruumiin. Koska molemmat miehet olivat Ruotsin kokeneimpia lentäjiä, onnettomuutta ei pidetty todennäköisenä. Syyksi epäiltiinkin koneessa ollutta helvetinkonetta.

---

Lähteet:

Kuisma, Markku; Metsäteollisuuden maa, Suomen Historiallinen Seura ja Metsäteollisuus ry 1993

Paavolainen, Jaakko; Vankileirit Suomessa 1918, Tammi 1971

Suomen itsenäistymisen kronikka, toim Jorma Keränen ja Osmo Tiainen Jyväskylä 1992.

Aamulehti

Helsingin Sanomat

Ilkka

---

Kuva: Suomenlinnan vankileiri. Lähde: Lenin-museo.

---

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Sanna Välimäki <sv61312@uta.fi>

---

Etusivulle