Vankileirit, valtiorikosoikeudet ja Suomen lippu

Vangit ja leirit

14. - 21.6. oli kuolleisuus kaikilla vankileireillä yhteensä keskimäärin 7,9 %.

15.6. Leireille jaettiin 700 tonnia "kalliokalaa", turskaa.

Leirien määrä väheni, kun vankeja keskitettiin suurimpiin. 20.6. oli jäljellä 20 leiriä.

20.6. Suomen vankileirit herättivät huomiota myös ulkomailla. Ruotsin sosialidemokraattien pää-äänenkannattaja julkaisi artikkelin, jossa kysyttiin, "kuinka Suomen valkoiset käsittelevät vankejaan?". Osittain tämän huomion johdosta allekirjoitti neljä porvarillista kansanedustajaa välikysymyksen "kapinaan osallistuvien vankien kohtelusta", mutta se esitettiin valtiopäivillä vasta 2.7. Muita yrityksiä ottaa vankileirikysymys julkisen keskustelun kohteeksi ei valtiopäivillä tehty.

Suomen lippu

16.6. Suomen uusi valtiolippu nostettiin Senaatinlinnan salkoon, mikä oli ehkäpä lopullinen sinetti lipun väreistä käytyyn vilkkaaseen keskusteluun. Sotakuukausina oli käytetty monenlaisia lippuja, mutta mikään yhdistelmä ollut saanut ylivoimaista kannatusta. Suomen vaakunasta tutut "vanhat värit", punainen ja kulta korvattiin sinisellä ja valkoisella. Punaista vastustettiin, koska se toi monille, mm. Santeri Alkiolle, mieleen juuri päättyneen kapinan. Ns. leijonalipusta luovuttiin osin siksi, että sitä oli vaatimattomissa oloissa vaikea valmistaa, toisin kuin yksinkertaista siniristilippua. Laki Suomen lipusta oli säädetty 29.5.

Vapaudenlaina

17.6. Senaatti antoi asetuksen ns. vapaudenlainan ottamisesta. Lainan suuruus oli 200 milj. markkaa.

Valtiosääntöehdotus

18.6. Perustuslakivaliokunta päätti yhden äänen enemmistöllä asettaa monarkistisen valtiosäännön eduskunnan käsittelyn pohjaksi.

Tasavaltalaiset perustivat valtakunnallisen keskusjärjestön, jossa toimi nuorsuomalaisten, vasemmiston ja maalaisliiton lisäksi myös RKP:n ja vanhasuomalaisten tasavaltalaisia. Puheenjohtajaksi tuli Oskari Mantere.

Valtiorikosoikeudet ja ehdolliset rangaistukset

18.6. Valtiorikosoikeudet aloittivat toimintansa. Valtiopäivät hyväksyivät lain "ehdollisen rangaistustuomion käyttämisestä tietynlaisissa tapauksissa". Sen mukaan jopa kolmen vuoden rangaistuksia voitiin nyt määrätä ehdollisiksi. Laki vahvistettiin 20.6..

19.6. Senaatti nimitti 70 uutta valtiorikosoikeutta, koska alkuperäinen määrä, 20, ei riittänyt kaikkien tapausten käsittelyyn.

Lehdistön vapaus

21.6. Senaatti antoi lehdistöä koskevan määräyksen, jonka mukaan lehteä "älköön julkaistako, ennen kuin sille on hankittu läänin maaherran lupa." Maaherralle tuli myös ilmoittaa lehden nimi, "laveus", kirjapaino, julkaisu- ja jakeluajankohta, kustantajan ja toimittajien "nimi ja asunto". Anomukseen tuli myös liittää aikakausikirjan "täydellinen ohjelma, joka ilmoittaa sen suunnan ja mitä asioita siinä aiotaan käsitellä." Edelleen asetuksessa todettiin, että "lupa annettakoon ainoastaan hyvämaineiselle Suomen kansalaiselle, jonka toiminnan voidaan katsoa antavan takeita siitä, ettei sanomalehden tahi aikakauskirjan kautta lainalaista yhteiskuntajärjestystä saateta vaaraan."

Asetus antoi maaherralle valtuudet takavarikoida jo painettuja lehtiä sekä puuttua samoin perustein myös vanhempien lehtien toimintaan. Asetus säädettiin olemaan voimassa 1.6.1919 saakka.

Lisää vapaussotakirjallisuutta

15.6. Helsingin Sanomat kertoi pikku-uutisessa, että Juhani Ahon uusin teos, Hajamietteitä vallankumousviikoilta ilmestyisi ennen juhannusta. Samana päivänä julkaisi Kustannusosakeyhtiö Kirja ison ilmoituksen, joka esitteli Santeri Ivalon toimittamaa runokokoelmaa Taistelun jälkeen - kirjoitelmia vapautuksen päiviltä. Eturivin kirjoittajat käsittelivät päättynyttä sotaa ja uutta tilannetta. O.Manninen, Larin Kyösti, Ilmari Kianto, Eino Leino, L.Onerva, V.A.Koskenniemi sekä muutamat muut olivat kirjoittaneet runoja, Santeri Ivalo, Kianto, F.E. Sillanpää taas suorempaa tekstiä.

Otsikot kertovat kokoelman luonteesta: Isänmaalliseen taisteluun ja toimintaan Kansan eetillisen kasvatuksen, laillisuuden, oikeuden ja totuuden puolesta isänmaattomuutta, laittomuutta, vääryyttä, valhetta ja siveettömyyttä vastaan tai Kuinka se oli mahdollista, Siunaus - kirous, Eläköön sota!, Veripäivinä, Hauta sekä Kärsittyä elämää.

Viereisessä ilmoituksessa kerrotaan Suomen Kuvalehden sisällöstä. Lehden numerossa 24 julkaistiin mm. Luutnantti Mikkolan ottamia lentokuvia Helsingistä paraatin aikana ja kuvia "villiintyneistä ihmisolennoista" sekä saksalaisen kuormalaivan lähdöstä.

16.6. Kustannusliike Minerva mainosti Lauri Sauramon kirjaa Punakaartin päällikön tytär.

21.6. Kustannusosakeyhtiö Ahjon ilmoituksen mukaan "mitä parhain juhannuskirja" oli juuri markkinoille tullut Janne Kreivilän Velisurmaajat. Salanimen takaa paljastui Toivo Tarvas. Lauri Sauramon nimeä eivät nykyisetkään hakuteokset tunne.

---

Lähteet ja kirjallisuus

Paavolainen, Jaakko: Vankileirit Suomessa 1918. Helsink 1971.
Suomen itsenäistymisen kronikka. Jyväskylä-Helsinki 1992.
Helsingin Sanomat
Asetuskokoelma

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Mikko Laitamo <mikko.laitamo@helsinki.fi>

---

Etusivulle