Viikko 46
10.11. - 16.11.1917
Selaa viikkoja
Edellinen
Seuraava
Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Suurlakko vauhdittaa lainsäädäntöä
Kiristynyt elintarvikepula ja valtalakikiista pakottivat työväen edustajat ajamaan asiaansa yhä äänekkäämmin. Koska Me vaadimme-ohjelma ei edelleenkään herättänyt vastakaikua eduskunnan porvarillisella laidalla, Työväen Vallankumouksellinen Keskusneuvosto päätti aloittaa maassa yleislakon. Tilanteen ratkaisemiseksi eduskunta otti korkeimman vallan haltuunsa ja hyväksyi vihdoin sekä kahdeksan tunnin työpäivälain että uuden kunnallisen vaalilain.
Uhmaa ilmassa
10.11. edellisenä päivänä perustettu Työväen Vallankumouksellinen Keskusneuvosto vaati eduskunnalta valtalain voimaansaattamista.
12.11. sosiaalidemokraatit laativat uuden Me vaadimme-ohjelmaan perustuvan esityksen eduskunnalle, mutta puhemies ei ottanut sitä lainkaan käsittelyyn. Samaan aikaan SAJ:n edustajakokous alkoi Helsingissä. Kokouksessa puheenvuoron käyttänyt Oskari Tokoi oli suurlakon kannalla, mutta vastusti vallankaappaushankkeita. Enemmistö muista puhujista sen sijaan hyväksyi ajatuksen vallankumouksesta etenkin elintarvikekysymyksen ratkaisuna. Työväen Vallankumouksellinen Keskusneuvosto kuitenkin hylkäsi tahollaan suunnitelman aseellisesta vallankaappauksesta äänin 18-8.
14.11. työväenliike aloitti suurlakon Me vaadimme-ohjelmassa esitettyjen uudistusten läpiviemiseksi. Kunnallisten miliisien tehtävänä oli pitää huolta kurin säilymisestä, mutta monin paikoin järjestysvalta siirtyi työväenkaarteille. Suurimmissa kaupungeissa punakaartit syyllistyivät terroritekoihin. Maaseudulla oli sen sijaan rauhallista.
16.11. punakaarti miehitti Säätytalon ja esti senaattoreiden työskentelyn. Työväen Vallankumouksellinen Keskusneuvosto päätti kaapata vallan, mutta perui myöhemmin päätöksensä sen toimeenpanosta vastaamaan valitun komitean kieltäydyttyä.
Eduskunta havahtuu
Eduskunnassa käytiin neuvotteluja suurlakon aiheuttaman jännittyneen tilanteen laukaisemiseksi. Tarkoituksena oli vihdoin ratkaista kysymys korkeimmasta vallasta. Kaikkia tyydyttävän päätöksen aikaansaaminen oli kuitenkin vaikeaa oikeiston puoltaessa valtionhoitajakunnan asettamista ja vasemmiston pitäessä edelleen kiinni vaatimuksestaan valtalain soveltamisesta käytäntöön.
15.11. Santeri Alkio esitti kompromissiratkaisuna, että eduskunta ottaisi toistaiseksi korkeimman vallan haltuunsa. Ehdotus hyväksyttiin äänin 127- 68.
16.11. eduskunta hyväksyi uuden kunnallislain, jonka oli määrä tulla voimaan vuoden 1918 alussa. Lisäksi hyväksyttiin heti noudatettaviksi kahdeksan tunnin työpäivälaki ja kunnallinen vaalilaki.
Kuva: Väkijoukko Helsingin Bernhardinkadulla. Lähde: Työväen Arkisto.
Kirjallisuutta
Apunen, Osmo: Rajamaasta tasavallaksi. Teoksessa Suomen historia: Sortokaudet ja itsenäistyminen. Osa 6. Espoo 1987.
Kirjallisuusluettelo
Tekijä: Johanna Annola < ja56375@uta.fi>