Eduskuntavaalit 1917

Vuoden 1917 eduskuntavaaleissa eduskunnasta tuli porvarillisenemmistöinen. SDP oli yhä selvästi suurin yksittäinen puolue.

Puolue	Paikkoja vuoden 1917 eduskuntavaaleissa	Muutos vuoden 1916 eduskuntavaaleihin
SDP	92	-11
Suomalainen puolue	32	-1
Maalaisliitto	26	+7
Nuorsuomalaiset	24	+1
RKP	21	0
Kansanpuolue	5	+5
Yhteensä	200	****

Venäjän väliaikainen hallitus oli hajottanut eduskunnan 31.7.1917 eduskunnan säädettyä 18.7. ns. valtalain. 1.-2.10.1917 pidetyissä eduskuntavaaleissa sosiaalidemokraatit yrittivät menestystä valtalain tukemisella. Oikeistopuolueet (vanha- ja nuorsuomalaiset sekä kansanpuolue) muodostivat suomalaisten puolueiden vaaliliiton. Itsenäisyyden kannattajat olivat oikeistopuolueiden johdossa vähemmistönä, siksi em. puolueiden linjana oli Suomen autonomisen aseman vahvistaminen. Vaalitaistelussaan porvarilliset puolueet keskittyivät sosiaalidemokraattien vastustamiseen.

Vaalit muodostuivat voitoksi paitsi porvareille, myös itsenäisyyttä kannattaneille. Selvästi itsenäisyyslinjalla vaaleihin lähtenyt maalaisliitto sai seitsemän lisäpaikkaa. Ruotsalaisen puolueen valituksi tulleista kymmenkunta oli itsenäisyyssuunnan kannattajia, nuorsuomalaisista viitisentoista. Vanhasuomalaisista itsenäisyyden kannattajiin lukeutui neljännes, ja kansanpuolueen viidestä paikasta kolmea piti hallussaan itsenäisyyslinjan mies. Itsenäisyyden kannattajat muodostivat eduskunnassa itsenäisyysklubin. Kiireellisimpänä tehtävänä eduskunnan enemmistö piti järjestyksen palauttamista, autonomian laajentamisen keinoista ja aikataulusta ei vielä aluksi oltu yksimielisiä.

Äänestysprosentti kohosi valtiollisten olojen vapautumisen herättämän uuden kiinnostuksen vauhdittamana 69,5:een. Useimmat uudet äänestäjät vieroksuivat sosialistien jyrkkää luokkataistelu-asennetta. Porvarienemmistöisen eduskunnan katsottiin kenties olevan kykenevämpi myös sopimaan asioista Venäjän kanssa. Lisäksi sosialidemokraatit kärsivät siitä, etteivät aluksi hyväksyneet vanhan eduskunnan hajottamista, mutta asettivat sitten kuitenkin ehdokkaansa uusiin vaaleihin.

SDP:n kannatus oli tasaista kaupungeissa ja maaseudulla. Suomalaisten puolueiden kannatus oli kaupungeissa hieman suurempi kuin maaseudulla. RKP oli leimallisin kaupunkipuolue, sen suhteellinen kannatus oli kaupungeissa yli kaksi kertaa suurempi kuin maaseudulla. Maalaisliiton kannatus nojasi erityisesti pienviljelyvaltaisten Itä- ja Pohjois-Suomen ääniin.

Aktiivisin äänestäjäkunta löytyi etelästä, Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen lääneistä. Edustajien ammattirakenne muuttui siten, että yliopistokoulutettujen sekä mäkitupalaisten ja torpparien määrä väheni maanomistajien, tilanvuokraajien ja palstatilallisten määrän kasvaessa.

---

Kirjallisuutta

Eskelinen, Heikki: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917 - 1966. Yhtyneet Kuvalehdet Oy 1966.

Hakalehto, Ilkka: Itsenäisyys vaarassa. Huhmari 1993.

Itsenäistymisen vuodet 1917 - 1920. Osa 1: Irti Venäjästä. Päätoimittaja: Ohto Manninen. VAPK-kustannus 1992.

Jussila, Hentilä & Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809 - 1995. Juva 1996.

Kansanedustuslaitoksen historia, osa 6. Helsinki 1958.

Suomen virallinen tilasto XXIX, vaalitilasto 8, eduskuntavaalit vuonna 1917. Helsinki 1919.

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijät: Juha Reinikainen < jr54562@uta.fi> ja Jussi Karmala <jk59167@uta.fi>

---

Etusivulle