Teksti: Hanna Häppölä
Tammelantori - Tammelan keuhkot
Tammelantori 1918-40 | Kauppatorina | Liikennekeskuksena | Rakennuskanta muuttuu | Voima | Torikauppias muistelee
Tammelantori sijaitsi työläiskaupunginosa Tammelan keskellä. Hallinnollisesti Tammelana kansan suussa tunnettu alue oli jaettu neljään kaupunginosaan: XIV (Osmonmäki), XV (Tammelan keskiosa), XVI (Tammelan eteläosa) ja XVII (Tullin alue). Tammelalaisten lisäksi toria käyttivät perinteisesti myös muiden rautatien itäpuolella sijainneiden alueiden asukkaat.
Tammelantorilla on värikäs historia. Kohta sata vuotta elänyt tori kuuluu kaupungin maineikkaimpiin maamerkkeihin. Vielä viime vuosisadan loppuvuosina nykyinen torin alue oli kaupungin vuokrapeltoina. Kaupunginarkkitehdin laatiessa 1. suunnitelman Tammelan ruutuasemakaavasta 1877, ei Tammelan torista mainittu vielä sanaakaan. Torin kohdalla Tammelan puistokatu ja Tammelan itäinen ristikatu (nyk. Väinölänkatu) jakoivat kaupunginosan paloturvallisuussyistä neljään osaan. Vuonna 1880 valtuusto päätti varata Tammelan työväen asuntoalueeksi. Insinööri Ahlbergin asemakaavaluonnoksessa 1882 oli Ilmarinkadun ja Väinölänkadun väliin jo jätetty muuten tiivisti suunniteltuun kaupunginosaan kahden korttelin aukio. Caloniuksen asemakaava vuodelta 1887 johti rakennustöihin. Tori alkoi hahmottua vuonna 1899, jolloin ilmeisesti Tammelassa majaansa pitäneet venäläiset päällystivät sen länsipuolen mukulakivillä. Torin itäpuoli säilyi luonnonmaastona vuoteen 1932. Asvalttipäällysteen aukio sai 1936-37.
Näkymä Tammelantorille 1930-luvulla. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Virallisesti torikauppa alkoi 7.7.1900. Ensimmäisen torikauppiaan oltua perunoita kaupitellut A. Heden. Jo seuraavalla viikolla torilta sai ostaa myös lihaa ja leipää, ja siitä valikoima pikku hiljaa monipuolistui entisestään. Torista tuli pian työläiskaupunginosan keskus, josta tehtiin monesti perheen kaikki tarvittavat ostokset ja jossa tavattiin tuttuja. Oman leimansa Tammelan torille antoi kaupunginosan oma erityisluonne. Tiiviisti rakennettussa ja sosiaaliselta rakenteeltaan hyvin homogeenisessa työläiskaupunginosassa syntyi torilla aivan oma tunnelmansa. Vaikka ympäristön puutalot tuhoututuivatkin milloin tulipaloissa, sodissa tai tuhottiin kivitalojen tieltä, hengitti tori kuitenkin aina paikallaan.
Lähteet:
Jutikkala, Eino: Tampereen kaupungin historia3, Tampere, 1979
Kokkola, Rauno: Tammelantorin torikaupan vaiheet, Tammerkoski 1974.
Sinisalo, Uuno: Tampereen kirja, Kuvaus Tampereen vaiheista ja nykyisestä kaupungista, Tampere-Seuran julkaisuja 8, Tampereen kirjapaino-osakeyhtiö 1947
Wacklin, Matti: Tammela, Suutarien pääkaupunki, Tampereen kaupunginosat X, Tampere 1997
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, Tampereen kaupungin ympäristötoimi,
kaavoitusyksikkö, julkaisuja 2/98, s.63.
|