XVI kaupunginosa - Tammelan eteläosa

Alue

Tammelan eteläosa, XVI kaupunginosa, oli alkanut rakentua vuoden 1887 asemakaavan vahvistamisen jälkeen keskustakaupunginosien itäpuolelle. Keskustan Kyttälästä sen erotti rautatie. XVI kaupunginosan etelärajana oli Puolimatkankatu, joka takana sijaitsi Tullin alue eli XVI kaupunginosa. Tammelan eteläosan pohjoispuolella oli XV kaupunginosa, jonka vastaisen rajan muodosti Väinölänkatu. Väinölänkatu halkaisi kahteen osaan Tammelan tunnetun kauppakeskuksen Tammelantorin, josta puolet oli XVI kaupunginosan puolella. Idässä kaupunginosa ulottui Liisankadulle, jonka taakse jäivät Tammelan vainiot.

Tammelan eteläosaa asemantornista nähtynä 1930-luvun lopulta. Kuva: Aarne Pietinen Oy, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vuoteen 1936 asti Tammelan pääkatu oli Tammelankatu. Sen alkupäästä päästiin kulkemaan Tampereen keskustaan Hämeenkadun päähän vienyttä rautatien ylikulkusiltaa pitkin. Moottoriliikenteen lisääntymisen vuoksi liikennejärjestelyjen muuttaminen tuli 1930-luvulla kuitenkin tarpeelliseksi, ja silta korvattiin Hämeenkadulta rautatien ali Puolimatkankadulle kulkevalla tunnelilla, joka valmistui 1936. Tunnelin rakentaminen oli vain osa rautatieaseman ympäristön muutoksista 1930-luvulla.

Rakennukset

Tammelan eteläosan rakennuskanta tuhoutui suurelta osin Tampereen valtauksen yhteydessä vuonna 1918; Tammela oli moukaroinnin pääkohteita, sillä valkoiset suuntasivat pommituksensa erityisesti työväen kaupunginosiin. Tammelan eteläosa oli myös 3. huhtikuuta alkaneiden ratkaisutaistelujen keskeinen näyttämö. Tuhot olivat niin mittavia, että uudelleenrakentaminen jouduttiin sisällisodan jälkeen aloittamaan monilla tonteilla miltei alusta.

Sisällissodassa punaisten linnoituksena toiminut Tammelan koulu sijaitsi XVI kaupunginosan koilliskulmassa linnoituksena. Se oli Georg Schreckin suunnittelema ja valmistunut vuonna 1911. Koulun eteläpuolelle alettiin valtuuston vuonna 1926 tekemän päätöksen myötä rakentaa pallokenttää. Rakennustyö edistyi rahan puutteen vuoksi hitaasti, ja sitä hidasti entisestään 1920-30-lukujen vaihteessa iskenyt lama; pallokentän rakennustöitä tehtiinkin osittain kunnan laman vuoksi järjestäminä varatöinä. Tammelan pallokenttä valmistui lopulta 1931, ja oman katsomon se sai Kalevan puistotien puoleiselle sivustalle vuonna 1937.

Tammelan pallonkentän nurmi oli jo 1930-luvulla TUL:n mestaruussarjan ottelunäyttämönä. Kuva: Veikko Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

XVI kaupunginosan puoleista Tammelantoria ympäröineitä rakennuksia olivat Osuusliike Voiman asuin- ja liikerakennus Ilmarinkatu 12:ssa ja torin itäreunaan vuonna 1924 valmistunut Birger Federleyn suunnittelema Pikilinna, Aaltosen kenkätehtaan omalle väelleen rakennuttama asuintalo. Sen vieressä sijaitsi vuonna 1923 perustettu Peilihiomo Sampo. Pikilinnan edustalla oli Santatori, Tammelantorin puistoksi istutettu itäosa.

Pikilinna. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Mielenkiintoinen lisä torin reunamien rakennuskantaan olisi ollut myös kaupungin vuodesta 1928 lähtien kaavailema kauppahalli. Sen rakentamista Tammelantorin lounaiskulmaan suunniteltiin vuosia, mutta viimein vuonna 1936 aikeesta luovuttiin lopullisesti, koska "muuttuneissa olosuhteissa ei sitä enää pidetty tarpeellisenakaan".

Ilmarinkatu 7 Tammelantorin eteläosassa. Kuva: Solio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kaupunginosan länsilaidalla Murtokadulla sijaitsi rautatiealueeseen liittynyt rahtitavara-asema, jonka oli suunnitellut Bruno Granholm 1905. Sitä käytettiin sisällissodan loppuvaiheessa lyhytaikaisesti punavankien säilytyspaikkana. Vuonna 1922 tavara-aseman varastoa laajennettiin. Kaupunginosan länsiosassa, Ilmarinkadun alkupäässä, oli myös Tampereen Saippuatehdas Oy, joka valmisti ainakin saippuaa ja kynttilöitä. Sillä oli vuonna 1938 yli 50 työntekijää. Ilmarinkadun itäpäässä puolestaan sijaitsi vuonna 1925 perustettu Iso Kaljatehdas Oy, jolla nimestään huolimatta oli vain kymmenkunta työntekijää.

Vellamonkadun loppupäässä toimi G. B. Grundströmin Kassakaappitehdas Oy, joka 1930-luvulla muutti nimensä Kaipio Oy:ksi. Yritys kasvoi voimakkaasti ja monipuolisti tuotantoaan 1930-luvulla; sen kassakaappi- ja autokoritehtaalla oli vuonna 1938 työntekijöitä jo 50. Päinvastaista kehitys oli Tampereen Sementtivalimo ja Rautabetoni Oy:llä Tammelankadulla: sillä oli vuonna 1926 vielä lähes 100 työntekijää, mutta 1930-luvulla se joutui ilmeisesti lopettamaan toimintansa lamvuosien aiheuttaman rakennustoiminnan pysähtymisen seurauksena.

XVI kaupunginosan eteläisimmässä osassa sijaitsi useita kenkätehtaita: Suurin niistä oli parillasadalla työntekijällään Tampereen Kenkäteollisuus Oy, joka oli perustettu vuonna 1918. Se toimi aluksi Tammelankatu 22:ssa, mutta muutti vuonna 1927 uudisrakennukseen Salhojankadun ja Puolimatkankadun kulmaan. Salhojankadun ja Tammelankadun kulmassa toimi puolestaan Kenkätehdas Solena Oy, joka oli Aaltosen omistuksessa ja jatkoi 1934 vararikon tehneen Kariston kenkätehtaan toimintaa. Solenan tehdasrakennuksen suunnitteli vuonna 1931 Bertel Strömmer. Tammelanpuistokadun ja Vellamonkadun kulmassa toimi 1920-luvun jälkipuolella jonkin aikaa pieni Kenkätehdas Vava.

Lauri Auteron ja Hugo Lindholmin suunnittelema Tampereen Kenkäteollisuus Oy:n uudisrakennus. Rakennuksen oli alun perin tarkoitus täyttää korttelin koko Puolimatkankadun puoleinen sivu, mutta vain osa toteutettiin. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.