Autoistuminen muutti torikuvaa

Torikaupan ulkoinen ilme on melkoisesti muuttunut 100 vuoden aikana. 1900-luvun alussa Tammelantori täyttyi maalaisten hevosista. Itälaidalla oli vuoteen 1948 asti kaksi vapaata myyntialuetta, joita maalaiset käyttivät innokkaasti. Torikaupan suosiota kuvaa se, että myyntiaikeissa tulleet kauppiaat joutuivat välillä odottamaan vuoroaan pitkiäkin aikoja. Hevoset seisoivat kahdessa rivissä, siten että ammattileipurien hevoset katselivat Pinninkadulle ja maalaisten Tammelan puistokadulle päin. Monet myivät suoraan kuormasta, maasta tai itsetehdyiltä myyntitiskeiltä. Ensimmäiset kiinteät myyntipöydät ilmaantuivat vasta 1920-luvulla. Länsilaidan jalakselliset kahvikopit toivat myös väriä torin elämään, mutta ne purettiin terveysviranomaisten päätöksellä 30-luvun alussa. Torikauppiaat kuljettivat pitkään tavaroitaan hevospeleillä. Tammelassa asuvat toivat tavaroita myyntiin omilla käsirattailla tai kelkalla. Muutamat leipurit ja puutarhurit toivat myytävää omilla autoillaan jo 20-luvun lopussa.

Liikenteellisesti Tammelantorin sijainti olikin hyvä. Se keräsi ihmisiä Tammelan lisäksi ympäri kaupunkia ja ympäristökuntia. Vielä 30-luvulla Tammelantori oli tärkeä Messukylän, Kangasalan ja Takahuhdin isäntien kauppapaikka. Tammela oli jo 1910- luvulla hyvin toimivan taksijärjestelmän osasena. Hevosvetoiset vossikkapirssit kulkivat Tammelan sillan yli keskustasta Tammelantorille, joka oli ensimmäisen taksipiirin itäinen raja. Autoistuminen muutti kulkemisen lisäksi koko torikuvaa.

Sisäisen omnibus-liikenteen aloittaminen teki Tammelantorista myös vilkkaan liikennekeskuksen. Jaakko V. Honko aloitti aikatauluttoman liikennöinnin Rajaportin ja Tammelan välillä 1922. Liikenteen vakiinnuttua 30-luvulla, kaupungin tärkeimmät linjat päättyivät usein idässä juuri Tammelaan tai jatkoivat sen kautta vielä Petsamoon. Vuokra-autot eli pirssit tulivat myös torin laitamille. 20-luvulla niillä ei kuitenkaan ollut vielä paljon kysyntää. Joskus kuljettaja joutui odottamaan asiakkaita tuntikausia. Tilipäivä oli kuitenkin sesonkiaikaa, kun äijät olivat vähän ryypyissään. Tammelan ensimmäinen bensiiniasema rakennettiin sekin torin laitamille, Lehtimäen kellosepänliikkeen eteen. Naiset antoivat Shellin polttoainetta autoon kammesta vetämällä.