Punaisten terroria
20.4. Forssan punakaarti oli vanginnut
19. päivänä Mustialan maamiesopiston oppilaita ja heidät oli
tarkoitus kuljettaa junalla Riihimäelle. Osa vangeista ei kuitenkaan
koskaan päässyt perille saakka, sillä punakaartilaiset surmasivat
23 vankia ampumalla ja pistimillä. Osa vangituista oli päässyt
pakenemaan hyppäämällä junasta pois ja pakenemalla
läheiseen metsään.
Kansanvaltuuskunnan vetoomus
20.4. Kansanvaltuuskunta lähetti solidaarisuusvetoomuksen
kansainväliselle työväenliikkeelle. Tässä vetoomuksessa
kansanvaltuuskunta selvittää, että Suomen punainen armeija
on joutunut vallankumouksen esitaistelijaksi. Tästä syystä
kansanvaltuuskunta pyytää, että kaikkien maiden työläiset
estäisivät oman maansa porvarillisia joukkoja tukemasta Suomen
porvareita ja valkoisten armeijaa.
Kahvi ja tupakka takavarikoidaan
20.4. Senaatti päätti, että kahvia ja tupakkaa
sai käyttää vain omaan tarpeeseen ja että näitä
tuotteita sai vain tietyn määrän kuukaudessa. Tupakkaa sai
vain sellainen 18 v. täyttänyt henkilö, joka oli "tavallisesti
tupakkatuotteita käyttävä". Näin pyrittiin estämään
se, että ennen tupakoimaton henkilö hakisi tupakkaa ja myisi
sen sitten edelleen mustassapörssissä.
Kahvin kuukausiannos oli 100 g polttamatonta kahvia tai 80 g poltettua
kahvia jokaista 10 v. täyttänyttä henkilöä kohden.
Tupakkaa sai puolestaan joko 100 savuketta, 50 sikarisavuketta, 20 sikaria,
100 g piipputupakkaa, 50 g nuuskaa ja 50 g purutupakkaa.
Saksalaiset etenevät
21.4. Saksalaiset joukot valtasivat Hyvinkään ja jo
seuraavana päivänä oli vuorossa Riihimäki. Saksalaisten
eteneminen oli nopeaa ja punaisten vetäytyminen joukkojen edestä
oli vieläkin nopeampaa. Punaiset yrittivät vielä puolustautua,
mutta heidän sotilaallinen voimansa alkoi olla jo loppumassa.
Virallinen kieli konsulaateissa ja lähetystöissä
21.4. Senaatti määräsi, että suomen kieli
olisi virallinen kieli kaikissa Suomen lähetystöissä ja
konsulaateissa ulkomailla.
Punaiset hyökkäävät Lahtea vastaan
22.4. Pohjoisesta hyökänneet valkoiset ja etelästä
tulleet saksalaiset saivat Lahdessa katkaistua yhteydenpidon Länsi-
ja Itä-Suomen punaisten väliltä. Tällä tavoin
saatiin myös katkaistua pakolaisvirta lännestä itään
ja Lahden seudulle jäi noin 14000 pakolaista, joista suurin osa joutui
vankileireille.
Punaiset yrittivät kuitenkin valloittaa Lahden takaisin ja onnistuivatkin
etenemään aina Hennalan kasarmialueelle saakka kaupungin lounaispuolelle.
Hyökkäys jatkui Lahden-Orimattilan tielle, mutta tässä
vaiheessa saksalaisjoukot hyökkäsivät punaisten sivustoihin
ja punaisten oli pakko perääntyä.
Suomesta kuningaskunta?
23.4. Dagens Press -lehti julkaisi Arthur Eklundin artikkelin
"Gif oss en konung", jonka mukaan Suomeen pitäisi perustaa
kuningaskunta. Suomessa oli jo aiemmin esiintynyt samanlaisia vaatimuksia
ja sodan päätyttyä Suomessa käytiin "taistelua"
tasavaltalaisten ja kuningasmielisten kannattajien välillä. Suomeen
ehdittiin myös valita kuningasehdokas Hessenin prinssi Friedrich Karl.
Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan myös Suomi luopui kuningaskunta-ajatuksestaan.
Lisää takavarikoita
23.4. Bensiini, voiteluöljyt, metallit ja kumi julistettiin
valtion takavarikkoon.
Hyökkäys itään alkaa
23.4. Valkoisten itäarmeija aloitti päähyökkäyksensä
Karjalan kannaksella tavoitteenaan päästä Viipuriin. Mannerheimin suunnitelman mukaan joukot hyökkäsivät Heinjoelta Ahvolassa
ja Hannilassa olevien punaisten selustaan. Valkoisten tavoitteena oli katkaista
Viipurin ja Pietarin välinen rautatie. Valkoisilla oli hyökkäyksessä
mukana noin 20000 miestä ja punaisilla oli puolestaan noin 15000
aseistettua miestä. Punaisten joukkoja kuitenkin heikensi lännestä
tulviva pakolaisten joukko, rahapula ja yleinen kurittomuus.
Huvia kansalle
24.4. Kansallisteatterissa järjestettiin juhlanäytäntö
"saksalaisten vapauttajien" kunniaksi.
Vapaudenlaina
24.4. Turussa, Viipurissa ja Hämeenlinnassa ryhdyttiin keräämään
ensimmäisiä ns. Suomen Vapaudenlainan merkintöjä. Tällä
merkinnällä ihmiset saivat lainata valtiolle rahaa ja tästä
lainasta maksettiin 5,5 prosenttia korkoa. Ensimmäistä lainaa
saatiin kasaan reilusti yli 200 miljoonaa markkaa. Nämä lainat
muutettiin myöhemmin valtion pitkäaikaisiksi obligaatioiksi,
joilla maksettiin valtion velkoja. Koko "vapaussodan" hinnaksi
arvioitiin noin 350 mmk, jotka valtion oli maksettava.
Pako Viipurista
25.4. Mannerheim oli joukkoineen lähestymässä Viipuria
ja punaisten johdon oli ryhdyttävä suunnittelemaan mitä he
aikoisivat jatkossa tehdä. Kullervo Manner torjui
ehdottomasti antautumisen mahdollisuuden ja tästä syystä
vaihtoehdoiksi jäivät pakeneminen tai taisteleminen loppuun saakka.
Kansanvaltuuskunnan johtajat päätyivät pakoon ja aloittivat
pakonsa 25. päivänä puolen yön jälkeen. Edvard
Gylling perui viime hetkellä päätöksensä eikä
paennut Viipurista. Hän halusi jäädä puolustamaan Viipuria
ja ylläpitämään kuria ja järjestystä. Yhteensä
pakolaisia oli tuona yönä liikkeellä noin 2000 ja heidät
kuljetettiin laivoilla Pietariin. Nämä laivat jäivät
neuvostohallituksen käyttöön.
Kansanvaltuuskunnan jäsenten salaista poistumista Viipurista arvosteltiin
ankarasti ja johtajia syytettiin joukkojensa hylkäämisestä
vihollisen käsiin. Myöhemmin ainakin Manner ja Kuusinen
joutuivat olemaan piilossa omilta joukoiltaan, koska heidän henkeään
uhattiin.
Punaiset vetäytyvät huomaamatta
25.4. Lempäälässä olleet punaisten joukot
saivat perääntymiskäskyn ja joukot osasivat tehdä sen
niin huomaamattomasti, että valkoisten joukot huomasivat sen vasta
seuraavana päivänä. Punaiset siirtivät viimeisiä
aseitaan ja joukkojaan johti Kouvolaa, joka alkoi olla punaisten viimeisiä
tukikohtia.
"Vapaussodan" historia arkistoidaan
25.4. Valtionarkisto ja muinaistieteellinen yhdistys ryhtyivät
keräämään talteen päättymässä olevan
"vapaussodan" historiaan liittyviä asiakirjoja ja esineitä.
Rahaa katoaa
26.4. Punaiset tekivät miljoonien markkojen nostoja Pietarin
eri pankeissa ja näin nostivat rahaa Suomen Pankin varoista.
Kuva: Tamperelainen komppania Kuljun työväentalolla. Lähde: Lenin-museo.
Lähteet
Haapala, Pertti: Itsenäistymisen vuodet 1917-1920. 3. Katse tulevaisuuteen. Helsinki 1992.
Keränen, Jorma ja Tiainen O. Jorma (toim.): Suomen itsenäistymisen kronikka. Jyväskylä 1992.
Rinta-Tassi, Osmo: Punaisen Suomen historia 1918. Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena. Helsinki 1986.
Vapaussodan historian komitea: Suomen vapaussota 1918. Helsinki 1925.
Kirjallisuusluettelo
Tekijä: Paula Savolainen <ps60345@uta.fi>
Etusivulle