Valkoisten voitto varmistui lopullisesti

Retkikunta Petsamoon

27.4. Vapaaehtoisista koostunut valkoisten 150 miehen retkikunta saapui 200 poron vetämänä Petsamon alueelle. Sen tavoitteena oli vallata Petsamo, jota hallitus oli Venäjän vallankumouksen jälkeen alkanut pitää omanaan. Retkikuntaan ei saatu värvättyä yhtään upseeria, mutta kuvataiteilijat olivat edustettuina Eero Nelimarkan ja Jalmari Ruokokosken voimin.

27.4. Valkoisten länsiarmeija ja Helsingistä edenneet saksalaiset kohtasivat Hämeenlinnassa. Valkoisten käsiin siirtyivät myös Lahdesta länteen sijaitsevat Tuulos ja Lammi.

27.4. Helsingin jääkäriprikaati julkaisi koko etusivun kokoisen ilmoituksen Helsingin sanomissa, jossa se ilmoitti ottavansa palvelukseen vielä 2000 17-45-vuotiasta miestä. Samassa numerossa haettiin myös saksankielen taitoisia nuoria miehiä tulkeiksi Helsingin jääkäriprikaatiin. Tulkkeja tarvittiin, sillä saksalaiset toimivat prikaatin kouluttajina.

27.4. Auto-, moottoripyörä- ja moottorialusliikenne sota-aikana kiellettiin ilman lupatodistusta.

27.4. Punaisten läpimurtoyritys piiritetystä Viipurista epäonnistui.

27.4. Helsingin sanomissa oli mainos Suomen kansallisteatterin näytelmästä ”Wilhelm Tell”. Mainoksen mukaan näytöksen piti alkaa klo 4 iltapäivällä. Samassa mainoksessa mainostettiin myös Helsingin kaupunginorkesterin ja kansallisteatterin yhteisesitystä ”punainen laukku”, joka piti esittää 28.4.

Taistelu Viipurista

27.4. Hjalmar Saaren johtama joukko punaisia tunkeutui iltapäivällä Viipurin lääninvankilaan ja riisui punaiset vanginvartijat aseista. Vankien joukossa oli ”tavallisten” rikollisten lisäksi Viipurin porvarillisia johtomiehiä. Vankilaan saapuneiden punaisten alkuperäisenä tarkoituksena lienee ollut tappaa vain kaikkein merkittävimmät valkoiset ja kuljettaa loput vangeista Viipurin linnaan. Ensin tapettiinkin vain neljä ihmistä, mutta tahti vaihtui kun punaiset alkoivat ryypiskellä. Punaiset poistuivat vasta klo 5:n jälkeen seuraavana aamuna ja yön saldoksi tuli kaiken kaikkiaan 30 ruumista. Tapettujen joukkoon kuului vankilan entinen johtaja ja punaisten hänen tilalleen asettama johtaja.

28.4. Viipurin puolustusta johti Edward Gylling yhdessä Oskari Rantalan kanssa. Kun aseleponeuvottelut valkoisten kanssa epäonnistuivat, joutuivat punaiset valitsemaan yrittääkö läpimurtoa vai taistellako viimeiseen saakka. Valkoisten heikkojen asemien läpi pystyi murtautumaan noin 1000 ihmistä. Pakosuuntina olivat etelä ja länsi, koska Kymenlaakso oli vielä tuolloin punaisten hallussa. Valkoisten itäarmeija aloitti hyökkäyksen piiritettyyn Viipuriin keskiyöllä. Hyökkäys alkoi voimakkaalla tykistökeskityksellä. Valkoiset mursivat Viipurin eteläiset puolustusasemat, mutta eteneminen hidastui punaisten vetäydyttyä Patterinmäen linnakkeiden suojaan. Alkoivat kiivaat katutaistelut ja illalla punaisten taistelutahto murtui. Tuhansia punakaartilaisia ja siviilejä pakeni Haminan tietä kohti Kymenlaaksoa, mutta he törmäsivät valkoisten puolustusketjuun. Syntyneessä taistelussa valkoisten asemat kestivät ja aamun sarastaessa punaiset antautuivat. Valkoisten asemien läheisyydestä löytyi noin 500 punapakolaisen ruumiit. Kun Viipurin taistelut päättyivät, saivat valkoiset yli 10000 vankia.

28.4. Elintarvehallitus kielsi kuljettamasta perunoita paikkakunnalta toiselle muille kuin viljelijöille itselleen sekä heidän ruokakunnilleen.

28.4. Saksalainen tiedusteluosasto, jonka mukana oli noin 300 valkoista suomalaista, marssi Hauhon kirkonkylää kohti. Osasto törmäsi itään pyrkiviin punaisiin, joita oli kaikkiaan nelisentuhatta. Taistelussa kaatui tai haavoittui noin 100 valkoista. Punaiset jatkoivat matkaansa kohti Lahtea, mutta kohtasivat illalla saksalaisten päävoimat. Taistelut kestivät koko yön. Aamulla saksalaiset joutuivat väistymään punaisten epätoivoisen rynnäkön edestä. Punaisia kaatui 87 ja saksalaisia 37. Punaiset pääsivät jatkamaan kohti Lahtea.

28.4. Tamperelaisia talonomistajia tai -hoitajia kehotettiin laatimaan luettelo kaikista talossaan toukokuun ensimmäisenä päivänä asuvista henkilöistä, jotka ovat saaneet Tampereen Elintarviketoimikunnalta ruokakortit. Luettelot tuli tehdä korttien uusimista varten, ja ne piti laatia erityisellä huolellisuudella. Luetteloon ei tullut merkitä henkilöitä, jotka olivat poistuneet paikkakunnalta tai olivat vangittuina.

29.4. Valkoiset surmasivat Viipurin valtausta seuranneina päivinä kaikkiaan noin 160 venäläistä poliittiseen väriin katsomatta. Viipurin lääninvankilassa tapahtuneet murhat mielessään maltillisemmatkaan valkoiset eivät säälineet venäläisten kohtaloa.

Siviilielämä alkoi palautua normaaliksi Helsingissä

29.4. Sanomalehti Uusi Päivä kirjoitti, että rautatieyhteys Pohjois-Suomeen saataisiin kuntoon lähipäivinä. Junat pääsivät jo nyt kulkemaan pitkin koko rataa lukuun ottamatta pientä pätkää Hämeenlinnan ja Toijalan välillä. Toijalan ja Hämeenlinnan välinen rataosuus ei ollut liikennöitävissä, koska se oli vielä punaisten hallussa. Samassa numerossa kerrottiin myös, että Turusta oli aamulla klo 7 lähtenyt höyrylaiva ”P. Thosvöst” kohti Tukholmaa. 30.4. piti lehden mukaan lähteä Helsingistä Tukholmaan Svea-yhtiön laiva ”Elias Sehlstedt” niin ikään aamulla klo 7.

29.4. Kansakoulut aloittivat uudelleen toimintansa Helsingissä.

30.4. Mannerheim varoitti punaisia ryhtymästä murhiin, ryöstöihin ja murhapolttoihin. Hän muistutti, että valkoisilla oli jo yli 30000 vankia, joita kohdeltiin inhimillisesti. Samalla hän kuitenkin totesi valkoisten rankaisevan kuolemalla jo vangiksi otettuja ja myöhemmin saatavia vankeja, jos punaiset eivät hänen varoitustaan tottele.

30.4. Saksalaiset miehittivät Lahden länsipuolella olevan Hollolan kirkonkylän. Samalla he katkaisivat Lahteen lännestä pyrkivien punaisten tien.

30.4. Suomen Pankkiin oli määräaikaan mennessä jätetty kaikkiaan 5,7 miljoonan markan edestä kansanvaltuuskunnan painattamia seteleitä. Seteleiden palautuskehotuksia oltiin julkaistu useissa eri lehdissä.

30.4. Höyrylaiva Bore, joka oli ollut ankkuroituna Hangon sisäsatamassa, oli syttynyt palamaan. Sammutustöihin ei uskallettu ryhtyä, sillä laivan lastina oli ampumatarvikkeita, jotka pian palon syttymisen jälkeen alkoivat räjähdellä. Tuli raivosi vuorokauden ajan ja tuhosi laivan täydellisesti.

30.4. Bolsevikkihallitus julisti Venäjälle yleisen asevelvollisuuden. Ranska kielsi Suomea tekemästä interventiota Muurmannin radalle.

Vapun viettoa

1.5. Vappua vietettiin Helsingissä hyvässä säässä. Monet sotilaspalveluksessa olevat olivat saaneet lomaa, ja siksi ylioppilaitakin näkyi kadulla yllättävän paljon. Helsingin ylioppilaslaulajat lauloivat isänmaallisia lauluja, mutta kuitenkin ihmiset viettivät vappua hiljaisemmin kuin yleensä. Vain keskikaupungilla oli jonkin verran vilkkaampaa kuin normaalisti. Erikoista huomiota herättivät kaupunkiin saapuneet valkoisten sotasankarit.

1.5. Valkoiset marssittivat Viipurista saadut noin 10000 vankia vapun päivänä läpi kaupungin kasarmeille ja muihin vankiloihin.

1.5. Valkoiset olivat saartaneet Lahden 1.5. mennessä. Punaisilla ei ollut tietoa saartorenkaan laajuudesta ja niinpä valkoisten hyökkäys Hennalan kasarmialueelle yllätti punaiset täysin. Punainen Lahti antautui vielä samana päivänä.

1.5. Punaisten päävoimat antautuivat Lahden länsipuolella. Valkoisten vangiksi jäi kaikkiaan noin 30000 ihmistä. Sotilaiden lisäksi vangeiksi jäi siviiliväestöä. Sotasaaliina valkoiset saivat noin 50 tykkiä, 200 konekivääriä, 20 veturia, 350 rautatievaunua, 30 autoa, kaksi panssariautoa sekä runsaasti siviilien omaisuutta.

2.5. Vaasan senaatti saapui Helsinkiin rautateitse.

2.5. Hatanpään kartanoon Tampereelle haettiin uusia vuosipalkollisia ja muonamiehiä. Palkkaetuihin kuului raha- ja muonapalkan lisäksi asunto. Jokaisella hakijalla piti olla todistus oman pitäjänsä suojeluskunnan esikunnalta, ettei hakija ollut kuulunut punakaartiin.

2.5. Punaisten keskisen rintaman esikunnassa harkittiin vielä läpimurron yrittämistä senkin jälkeen, kun Pietarin-radan tiedettiin olevan tukossa. Rivimiehet eivät enää kannattaneet ajatusta ja esim. Kotkan paikallinen esikunta oli jo antautumisen kannalla. Rintamaesikunta määräsi punaiset puolustukseen linjalle Ahvenkoski-Inkeroinen-Hamina. Käsky saatiinkin joukoille, mutta sen noudattaminen oli satunnaista.

3.5. Valkoiset valtasivat Kouvolan ja Inkeroisen.

3.5. Aino Ackté konsertoi yliopiston juhlasalissa nälkäänäkevien ja punaisten toimenpiteiden vuoksi kärsimään joutuneiden hyväksi. Konsertista oli ilmoiteltu useassa helsinkiläisessä lehdessä.

---

Lähteet

Suomen itsenäistymisen Kronikka. Toim. Jorma Keränen ja Osmo Tiainen. Jyväskylä 1992.

Suomen historian pikkujättiläinen. Toim. Seppo Zetterberg. Porvoo 1995.

Itsenäistymisen vuodet 1917-1920; 2 taistelu vallasta. Toim. Ohto Manninen. Helsinki 1993.

Helsingin sanomat

Uusi Päivä

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Antti Järvelin <aj61518@uta.fi>

---

Etusivulle