Helsinki valloitetaan
13.4. Saksalaiset saivat Helsingin kokonaan valtaansa. Punaisten
vastarinta jatkui hajanaisten sala-ampujien toimesta vielä muutaman
päivän.
Valkoisten joukot valloittivat Porin. Punaiset joukot pakenivat lähipaikkakunnille,
jotka olivat vielä punaisten hallussa.
Kirjailija ja Työmiehen päätoimittaja Maiju Lassila (oikea
nimi Algot Tietäväinen, myöhemmin Algot Untola ) pidätettiin
Helsingissä. Lassila ammuttiin myöhemmin toukokuussa yrittäessään
paeta teloituskomppanian eteen joutumista.
Punaiset perääntyivät Turusta. Joukot perääntyivät
Forssan ja Hämeenlinnan suuntaan. Valkoisten joukot miehittivät
Turun punaisten poistuttua.
Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehdessä kerrottiin Tampereen
taistelun jälkeen tapahtuneista teloituksista. Kaikki venäläiset
ja punakaartien päälliköt on ammuttu. Miehistöstä
on ammuttu joka 15. mies. Kaikki haavoittuneet on teurastettu. Lehti kehottaa
"kaikkia punakaartitovereita muistamaan tamperelaisten kohtalon". Lehti
kertoi valkoisten puolella miehistön pitäneen rauhankokouksia.
14.4. Saksalaiset valtasivat Lahden lähellä Uudenkylän
aseman kohdalla rautatien. Seuraavana päivänä punaiset valtasivat
rautatien takaisin saatuaan paikalle panssarijunan. Perääntyvät
saksalaiset tuhosivat rautatietä.
Voitonparaati Helsingissä
Saksalaiset järjestivät voitonparaatin Helsingissä. Seuraavan
päivän Helsingin Sanomat kuvaili paraatia. Kello 12 päivällä
marssivat saksalaiset joukot kaupunkiin mukanaan kenraalimajuri von der
Goltz. Eri aselajit valmistautuivat marssivalmiiksi Töölön
sokeritehtaan luona. Ensimmäisenä tuli osasto ratsuväkeä,
sen jälkeen sotilassoittokunta ja noin 20 hevosmiehen ympäröimä
auto. Autossa olivat kenraalimajuri von der Goltz ja hänen esikuntaupseerinsa
sekä maaherra Jalander ja pormestari von Haartman. Näiden jälkeen
tulivat muut joukot järjestäytyneinä aselajeittain. Paraatia
seurasi sankat joukot yleisöä, naiset ja lapset ojensivat saksalaisille
kukkia. Senaatintorilla senaattorit Onni Talas ja Otto Stenroth pitivät
kiitospuheen saksalaisille. Puheiden jälkeen Helsingin torvisoittokunta
soitti Saksan kansallislaulun. Von der Goltzin puheen jälkeen soittokunta
soitti Maamme-laulun. Varsinaisen paraatin kenraalimajuri von der Goltz
otti vastaan Esplanadilla yhdessä suomalaisten kanssa. Sotajoukon
marssittua ohi saksalaisten päällystö siirtyi Kämppiin
yleisön hurratessa.
Mannerheimin mielestä saksalaisten ei olisi
pitänyt järjestää voitonparaatia. Valkoisten joukot
järjestivätkin oman paraatinsa myöhemmin.
Kansanvaltuuskunta Viipurissa
Kansanvaltuuskunta piti ensimmäisen kokouksensa 10.4. Viipurissa. Kansanvaltuuskunta
nimitti uudeksi johtajaksi diktaattorin valtuuksilla Kullervo Mannerin.
Diktaattori Manner antoi samana päivänä käskyn punakaartien
perääntymisestä Kymijoen linjalle. Alueluovutuksiin oli
ryhdyttävä, jotta joukot olisi voitu koota Karjalassa uutta hyökkäystä
varten. Näin vain taistelukelpoisten miesten tulisi perääntyä
ja siviilien jäädä paikoilleen. Tämä mahdollistaisi
nopean perääntymisen. Paikalliset punakaartit eivät kaikki
totelleet käskyä, vaan jäivät paikoilleen tai aloittivat
paon perheidensä kanssa. Lähes kaiken omaisuutensa mukaansa ottaneet
punaiset siviilit tukkivat liikenteen solmukohdiksi muodostuneet teiden
risteykset ja tärkeä sotilasosastojen perääntyminen
hidastui ja paikoitellen pysähtyi kokonaan. Kansanvaltuuskunnan "armeijan"
sisäiset käskysuhteet olivat yhä epäselvät ja paikallisten
punakaartien johtajat valittivat myös useista, keskenään
ristiriitaisista perääntymiskäskyistä.
15.4. Helsingin Sanomat alkoi ilmestyä jälleen säännöllisesti.
Lehden uutiset kuvasivat yrityksiä normalisoida tilanne Helsingissä.
Kaasua ei saa käyttää vielä kuin valaistukseen.
Lennätin, rautatiet ja "raitiotiet" eivät vielä toimi,
mutta korjaukset ovat jo alkaneet.
Miliisivalta korvataan poliisivallalla.
Kansanvaltuuskunnan armahtamia ja aseistamia vankeja alettiin palauttaa
vankilaan. Punaiset olivat vapauttaneet vankiloista vankeja, jotka suostuivat
osallistumaan punaisten puolella taisteluihin.
Sala-ampujien murhatöistä uutisoitiin.
Öisin oli ulkonaliikkumiskielto ja lupalippuja öiseen liikkumiseen
sai vain keskuspoliisiasemalta.
Kansalaisia kehotettiin auttamaan ruuan hankkimisessa saksalaissotilaille.
Saksalaisten voitonparaatista oli uutinen, samoin punaisten pakenemisesta
kohti Pietaria.
Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehti kertoi valkoisten selkärangan
olevan vaarassa. Lehden mukaan Ruotsista olisi saapunut 5000 vapaaehtoista
taistelemaan punaisten puolella.
Rauhanehdotus
16.4. Työväenliikkeen 25 edustajaa esittivät vaatimuksen
aseiden laskemiseksi. Näistä ehdotuksen esittäjistä
muodostui Sosiaalidemokraattisen Puolueen johtoryhmä sodan päätyttyä.
"Siis aseet alas kaikkialla ja palatkaamme länsimaisten sosiaalidemokraattien
taistelutapoihin, palatkaamme rakentavaan eduskunnalliseen työhön
ja aseettomaan järjestötoimintaan !" Julistusta levitettiin saksalaisten
lentokoneista punaisten tukialueille.
Helsingin Sanomissa kehotettiin isännöitsijöitä
laatimaan listat rakennuksissa asuneista punakaartilaisista. Isännöitsijöiden
tai talonmiesten oli tarkastettava kellarit ja ullakkotilat mahdollisten
piileskelevien sala-ampujien löytämiseksi.
Kaatuneiden saksalaisten sotilaiden hautajaisista julkaistiin piirroksia
ja uutisteksti Helsingin Sanomissa. Helsingin valtauksen aikana kuoli noin
200 saksalaista sotilasta.
Pikkuilmoitus Helsingin Sanomissa: Myytävänä. Valmiita
ruumisarkkuja, tilauksia vastaanotetaan. Otto Stolt, puusepänliike.
17.4. Punaiset aloittivat suurten evakuointien valmistelun. Venäjälle
ei onnistunut pakenemaan kuin noin 10.000 punaisten puolella taistellutta
tai heidän omaistaan. Pakenemista yrittäneet ovat kuvanneet pakoa
päättömäksi, sekaiseksi ja suunnittelemattomaksi. Punaisten
joukossa heräsi epäilys, oliko joukkojen perääntyminen
suunniteltu suojaamaan Kansanvaltuuskunnan jäsenten pakoa Pietariin.
Viipurissa 17.4. järjestetty Kansanvaltuuskunnan kokous oli keskeytettävä,
koska edustajista vain viisi oli Viipurissa. Venäjälle oli paennut
yhdeksän edustajaa ja viisi edustajaa oli taistelutehtävissä rintamalla.
Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehti kertoi valkoisten provokaatiolentolehtisiä
pudotetun punaisten alueille. Tarkoituksena oli hajoittaa työläisten
rivit tarjoamalla rauhaa.
18.4. Punaisten joukot polttivat paetessaan valkoisten etenemistä
Vammalan. Vammalasta paloi noin 2/3.
Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehden mukaan valkoisten joukoissa
olisi esiintynyt kapinahenkeä ja keskinäisiä taisteluja.
19.4.. Valkoisten suurhyökkäys Viipurin valtaamiseksi
alkoi.
Loviisassa 7.4. maihin nousseet saksalaiset valtasivat Lahden.
Saksalaisen polkupyöräpataljoonan oli helppo ottaa haltuunsa
Lahden aseman alue, joka oli jäänyt punaisten erehdyksestä
miehittämättä ja vartioimatta. Saksalaisten valloitettua
Lahden punaisten pakotie itään oli menetetty.
"Vihollisjoukot yrittävät vallata Lahden - Punakaarti piti
pintansa. Myös muilla rintamanosilla taistellaan hyvällä
menestyksellä." Näin uutisoi samana päivänä (kun
Lahti valloitettiin) Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehti. Lehti
piti yllä kuvaa hyvästä sotamenestyksestä, vaikka kaikilla
punaisten rintamilla oli jouduttu perääntymään. Vain
joissakin yksittäisissä taisteluissa punakaarteilla oli menestystä.
Senaatti kielsi asetuksella viennin ulkomaille.
Helsingin Sanomat kuvasi punaisten antamaa lainsäädäntöä.
Lehti arvosteli lakia torpparien, lampuotien ja mäkitupalaisten julistamisesta
maanomistajasta riippumattomiksi "hatarasti toteutetuksi ja agitatoriseksi".
Pientilalliset olisivat saaneet korvauksen menettämistään
maista, mutta suurtilallisille ei korvauksia olisi maksettu. Kansanvaltuuskunnan
raha-asiain osaston hoitamiseksi annettu laki kerrottiin laadituksi "pankkien
ryöstämiseksi". Laki vallankumousoikeuksista olisi kumonnut koko
oikeudenkäyntijärjestelmämme muutamalla pykälällä.
"Suurimmaksi vääryydeksi, joka on lain muotoon puettu", oli Helsingin
Sanomien mukaan laki, joka olisi korvannut työntekijälle tämän
menettämät ansiot. Ansionmenetysten täytyi johtua sodasta
tai muusta työntekijästä riippumattomasta syystä. Kansanvaltuuskunta
kumosi myös painovapautta säädelleet painoasetukset. Helsingin
Sanomien mukaan painovapautta oli rajoitettu vuodesta 1906 vain painovapauden
väärinkäytöksiä vastaan ja painoasetusten kumoaminen
oli tarkoitettu vain kumouksellisten painotuotteiden levittämisen
helpottamiseksi. Arvostelua lehdeltä sai myös kuolemanrangaistuksen
poistaminen. Vaikka kuolemanrangaistus oli poistettu, silti vankeja oli
surmattu, kertoi lehti.
Kuva: Punakaartilaisia Nakkilan työväentalon edessä huhtikuussa 1918. Kuvassa olleista kuusi kaatui. Lähde: Lenin-museo.
Lähteet ja kirjallisuus
Helsingin Sanomat 13.4. - 19.4.1918
Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja 13.4. - 19.4.1918
Ketola, Eino, Kansalliseen kansanvaltaan. Helsinki 1967
Meri, Veijo, Ei tule vaivatta vapaus, Suomi 1870-1920. Otava, Helsinki
1995.
Polvinen, Tuomo, Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920.
Osa 1. Porvoo 1967
Soikkanen, Hannu, Kansalaissota dokumentteina 1. Tammi 1967
Suomen itsenäistymisen kronikka. Toim. Jorma Keränen et al.
Gummerus, Jyväskylä- Helsinki 1992.
Tarkka, Jukka ja Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi. Keuruu 1987
Kirjallisuusluettelo
Tekijä: Janne Kuusinen <jk61047@uta.fi>
Etusivulle