Pikkulotat

Lotta Svärdin nuorisotyö aloitettiin vuonna 1931. Yhtenä tärkeimmistä tavoitteista oli järjestön toiminnallisen jatkuvuuden turvaaminen. Pikkulottiin eli järjestön nuoriso-osastoon kuuluneet tytöt yleensä liittyivätkin varsinaiseen Lotta Svärd -järjestöön. Pikkulottien alaikäraja oli 8 vuotta. Aikuisjärjestön jäsenyyttä he saivat anoa 17-vuotiaana. Nuorisojärjestöön kuuluneiden tyttöjen uskottiin jo omaksuneen Lotta Svärdin aatteellisen pohjan, minkä vuoksi heiltä ei vaadittu lottiin liittyessään koeaikaa.

Pikkulottien kasvatus tapahtui uskonnollis-isänmaallisessa hengessä. Tytöiltä vaadittiin moitteetonta käytöstä, aivan kuten aikuisiltakin lotilta. Ohjeiksi heille laadittiin niin kutsutut ”Pikkulottien kultaiset sanat”.

Tampereella pikkulottatoiminta käynnistyi vuonna 1932. Toiminnan sisältöä suunnitellut komitea päätti tyttöjen ikärajaksi 14-15 vuotta. Korkean ikärajan tarkoituksena oli estää kilpailu partion kanssa. Myöhemmin ikärajaa kuitenkin laskettiin: vuonna 1937 Tampereen paikallisosaston tyttöosastoon sai liittyä 13-vuotiaana ja vuonna 1942 alaikärajaksi tuli 8 vuotta. Vuonna 1941 Tampereelle perustettiin toinen tyttöosasto Valtion Lentokonetehtaan yhteyteen.

Jäsenmäärän kehittyminen noudatti Tampereella valtakunnallista kaavaa. Erityisen suosittua toiminnasta tuli talvisodan jälkeen, eli vuodesta 1940 eteenpäin. Ennen talvisotaa Tampereella oli 42 pikkulottaa, kun taas vuonna 1943 tyttöjä oli jo 392. Toimintaa johti vaihtelevasti tyttöosaston oma johtokunta tai yksittäinen tyttötyönjohtaja apulaisineen. Nuorisotoimintaa pyörittäneet lotat olivat yleensä ammatiltaan opettajia.

Työmuodot

Pikkulottien pääasialliseksi työmuodoksi vakiintuivat nopeasti työillat, joiden sisältö oli vaihtelevasti henkinen tai käytännöllinen. Näissä kokoontumisissa tytöille järjestettiin opettavaisia luentoja ja helpohkoja käytännön harjoituksia. Tyttöjä ei jaettu toiminnassaan aikuisten lottien tapaan eri jaostoihin. Työilloissa he kuitenkin pääsivät tutustumaan jaostotyöskentelyyn luentojen ja käytännön harjoitusten kautta. Lääkintäjaosto opetti tytöille yleisen hygienian vaatimuksia ja ensiapua. Varusjaosto taas opasti ompelu- ja korjaustöissä. Keräys- ja kansliajaoston tehtävänä oli huolehtia esimerkiksi siitä, että tytöt saivat harjoitella kokoustekniikkaa. Muonitusjaoston tehtäviin tytöt puolestaan tutustuivat toimimalla erilaisissa tilaisuuksissa aikuisten lottien apuna.

Pikkulotat osallistuivat muonitustilaisuuksiin aikuisten lottien apuna, kuva vuodelta 1939,
Kuvaaja: S. Markkanen, Vapriikin kuva-arkisto.

Lotta Svärdin nuorisotyö Tampereella ei eronnut merkittävästi valtakunnallisista toimintamalleista. Kokoontumisia kutsuttiin ompeluilloiksi, mutta erilaisesta nimestä huolimatta niiden sisältö oli samankaltainen edellä mainittujen työiltojen kanssa. Jaostotoimintaa käsittelevien luentojen ja käytännön harjoitusten lisäksi tamperelaisille pikkulotille järjestettiin opetusta muun muassa Lotta Svärdin säännöistä, isänmaan historiasta ja lottakurista. Käytännön harjoitusta tytöt saivat esimerkiksi happinaamareiden käytöstä.

Aikuisiin lottiin liittyminen haluttiin muodostaa tytöille luonnolliseksi jatkumoksi. Tämän vuoksi oli tärkeää säilyttää toiminnan mielekkyys. Työiltoja ei saanut järjestään liian usein, ja kokoontumisissa tuli olla myös vapaamuotoista ohjelmaa. Laulu, leikki, runonlausunta ja näytteleminen kuuluivatkin olennaisena osana Lotta Svärdin tyttötyöhön. Tampereella pikkulotilla oli jopa oma laulu- ja lausuntakuoro ja keväällä 1944 tytöille järjestettiin lennokkikurssi. He myös julkaisivat vuodesta 1940 eteenpäin omaa lehteä nimeltä ”Lottapentu”. Lisäksi tehtiin useita retkiä. Vuonna 1935 tytöt esimerkiksi tekivät vierailun nokialaisten pikkulottien luokse ja neljä vuotta myöhemmin Hämeenlinnaan. Kesällä 1939 tamperelaiset pikkulotat osallistuivat leirille, joka pidettiin Karkussa, Hiedan alueella.

Tyttöosastoissa harrastivat säännöllisesti myös liikuntaa. Vuosikertomusten mukaan tamperelaiset pikkulotat saavuttivat säännöllisesti merkkisuorituksia niin kävelyssä kuin hiihdossakin. Pesäpalloa pelattiin vuodesta 1943 kerran viikossa. Myös suunnistamista harrastettiin ahkerasti Kaupin metsässä. Tämä urheilumuoto olikin valtakunnalliseen ”Pikkulotta”-lehteen vuonna 1941 kirjoittaneen tamperelaisen Kirsi Hokkasen mielestä: ”Yksi niitä hauskimpia pikkulottien toimintamuotoja”.

Sota-ajan tuoma muutos toimintaan

Marraskuussa 1939 alkanut talvisota vaikutti suuresti pikkulottien toimintaan. Tampereella, kuten useilla muillakin paikkakunnilla, kokoontumiset jouduttiin kokonaan keskeyttämään ohjaajien lähdettyä komennukselle. Tamperelaiset pikkulotat saivat halutessaan osallistua aikuisten ompeluiltoihin. Huoltajan suostumuksella he saivat osallistua myös varsinaiseen lottatyöhön.

Tamperelaisten pikkulottien moninaisista tehtävistä talvisodan aikana on yksityiskohtainen selostus. Lääkintäjaoston tehtävissä tytöt muun muassa valmistivat sidetarpeita, jauhoivat hiiliä ja valmistivat hiilipusseja sekä toimivat lähetteinä tai apulaisina sotasairaaloissa ja ensiapuasemilla. Muonitusjaoston apulaisina tytöt toimivat sotilaskeittiöissä, kanttiineissa ja evakuoitujen muonituksessa. Varusjaoston kanssa tytöt valmistivat miehille suuret määrät sotilasvarusteita, kuten sukkia, käsineitä, kypäräsuojuksia ja päähuppuja. Tyttöjen suorittamien keräysten kohteeksi mainitaan esimerkiksi raha, vaatteet, kirjat ja lumput.

Talvisota päättyi maaliskuussa 1940. Kevään ja kesän ajan tytöt toimivat aikuisten lottien apuna erilaisissa avustustöissä. Vasta syksyllä aloitettiin varsinainen työiltoihin pohjautunut pikkulottatoiminta. Tyttötyön sisältö oli samanlainen kuin ennen sotia, mutta laajamittainen avustustyö antoi toiminnalle oman lisänsä. Tampereella pikkulotat esimerkiksi järjestivät invalideille ja heidän perheilleen virkistykseksi pikkujoulujuhlan. He myös valmistivat Tampereen sairaaloissa oleskelleille sotilaille joulupaketteja.

Jatkosodan aikana yhä useampi pikkulotta lähti komennuksella rintamalle,
Vapriikin kuva-arkisto.

Rauhan aika ei kestänyt kauaa. Jatkosota nimittäin käynnistyi jo seuraavan vuoden kesäkuussa. Käytännön työt, keräykset ja aikuisten lottien apuna toimiminen veivät jälleen suurimman osan pikkulottien ajasta. Tamperelaisten pikkulottien suorittamista töistä on jäänyt lähteisiin hyvin vähän merkintöjä, vaikka tyttöjen tekemä työpanos lisääntyi jatkosodan aikana huomattavasti. Työtehtävät olivat samankaltaisia kuin talvisodan aikana. Uutena tehtävänä tamperelaisilla pikkulotilla oli kasvimaan hoito. Tampereella tytöt jäivät sodan alettua ilman ohjaajaa, mutta jo marraskuussa pystyttiin aloittamaan tyttöjen omat kokoontumiset uudestaan. Myös urheilu ja vapaa-ajan toiminta palasivat pikkulottien ohjelmaan.

Vuonna 1943 Lotta Svärdin keskusjohtokunta muutti pikkulottien nimen lottatytöiksi tarkoituksenaan osoittaa kunnioitusta tyttöjen tekemälle työlle sodan aikana. Lotta Svärd -järjestö, kuten sen nuorisotoimintakin, lakkautettiin rauhansopimuksen pohjalta 23.11.1944. Pikkulottia oli tuolloin arviolta 52 000, eli noin viidennes koko Lotta Svärdin jäsenmäärästä.

Lähteet:

Sota-arkisto, Helsinki, Lotta Svärd ry:n arkisto, Tampereen paikallisosaston kansiot.

Sota-arkisto, Helsinki, Lotta Svärd ry:n arkisto, Lotta Svärd keskusjohtokunnan kansiot.

Pikkulotta-lehti 5/1941 ja 5/1944.

Nevala-Nurmi Seija-Leena, artikkeli Historiallisessa aikakauskirjassa 2/2006, Nuoria maanpuolustajia vai suomalaisia lapsisotilaita?.

Lukkarinen Vilho, Suomen lotat, Porvoo 1981.

Nevala Seija-Leena, 2003. Artikkeli Pikkulotat ja suojeluskuntapojat kansakuntaa rakentamassa teoksessa: Aapola Sinikka ja Kaarninen Mervi (toim.), 2003. Nuoruuden vuosisata, Suomalaisen nuorison historia. Gummerus, Jyväskylä.