SIIRTOLAISET

Monet Karjalan evakot palasivat jatkosodan valloitusten jälkeen takaisin kotiseudulleen. Tampereen asemalta evakot lähtivät tavaroineen. Vuonna -44 he joutuivat taas lähtemään pakoon. Kuva Veikko Kanninen, Tampereen sotaveteraanipiirin kokoelma.

Talvisodan jälkeen Tampereella oli sekä Itä-Karjalasta tulleita että inkeriläisiä pakolaisia. Ensinmainittuja tilastoitiin vuoden 1941 alussa 7 431 henkeä, mikä oli noin 10 % kaupungin asukasmäärästä.

Inkeriläisten muutosta sopivat Suomi ja Saksa hallitustasolla. Saksalaiset olivat aloittaneet väestösiirrot valloittamillaan alueilla pian alettuaan sotia. Osa siirretyistä asukkaista joutui työhön Saksan sotateollisuuteen ja osa asutettiin uudelleen. Suomalaisten keskuudessa tunnettiin myötätuntoa inkeriläisiä kohtaan, ja myös Tampereelle perustettiin väestöleiri heitä varten. Ensimmäinen inkeriläisryhmä saapui 24. päivänä huhtikuuta -43. Tulijat majoitettiin kansakouluihin, Tahmelan työväentalolle ja Varalan liikuntaopistolle. Majapaikoistaan käsin asukkaat kävivät töissä lähiseudun maanviljelystiloilla tai kaupungin teollisuuslaitoksissa. Samanaikaisesti heille etsittiin vakituiset kotipaikat. Leiritoiminta Tampereella kesti 4 kuukautta, jonka aikana sijoitettiin yli 2 000 inkeriläistä. Suurin osa heistä oli tottunut tekemään maanviljelystöitä, ja jatkoi Tampereelta muualle Suomeen. Osa palasi myöhemmin naapurikunnista takaisin kaupunkiin. Vuoden -44 marraskuussa Tampereella oli yli 700 inkeriläisasukasta. Suuri osa heistä kävi töissä Valmetilla tai Tampellassa. Lapset kävivät kaupungin kouluja. Heistä moni joutui rauhanteon jälkeen lähtemään Neuvostoliittoon. Kaupunkiin onnistui kuitenkin jäämään noin viisikymmentä aikuista lapsineen.

Vuoden -47 syyskuussa tilastoitiin kaupungissa 9 342 siirtolaista luovutetuilta alueilta. Heidän keskuudessaan oli naisememmistö kuten kanta-asukkaissakin. He tulivat melkein kaikki teollisuusalueilta ja asutuskeskuksista. Viipurilaisia oli eniten, noin 4 700. Neljäkymmentäluvun väestölisäyksestä siirtoväen osuus oli noin 35 %. Hämeen läänin kunnista Tampereelle saapui absoluuttisesti mitaten pakolaisia toiseksi eniten Lahden jälkeen. Kaupungin muuttovoitto oli kuitenkin niin suuri, että vaikutukset jäivät paljon vähäisemmiksi kuin Lahdessa.

Karjalaisten palattua kotiseudulleen hyökkäysvaiheen jälkeen sotilaat auttoivat heitä viljankorjuussa. Kuva Rautjärveltä syksyllä 1942 Veikko Kanninen, Tampereen Sotaveteraanipiirin kokoelma.

Viipurin uusimuotoinen tyttökoulu siirrettiin Tampereelle, ja se sai nimekseen Tampereen toinen tyttökoulu. Samalla kaupungin yhteislyseo muutettiin poikakouluksi. Myös siirtolaislasten kohdalla tytöt hakeutuivat lukioon innokkaammin kuin pojat, ja lyseon lukioluokille alettiin myöhemmin ottaa myös tyttöjä. Tilanahtauden vuoksi lukuvuodesta 1944-45 lähtien siirryttiin vuorolukuun.

Tampereelle siirtyivät myös koulun entiset opettajat Viipurista. He pysyivät viroissaan 40-luvun loppuun saakka, ja osaltaan vaikuttivat karjalaisperinteen säilymiseen. Monet siirtolaislapset olivat kuitenkin käyneet vanhamuotoista oppikoulua, ja siirtolaisten osuus sisäänkirjoittaneista jäi 17 %:iin vuosina 1940-42. Paluumuuton vuosina se putosi 7,5 %:iin ja nousi sitten vaihdellen 10-20 %:iin.