RINTAMANAISET

Suomen naiset eivät suorittaneet varsinaisia taistelutehtäviä, vaikka heillä usein oli ampuma-ase henkilökohtaisen turvallisuuden vuoksi. Tehtäviä riitti sairaanhoidossa, miesten muonituksessa, varusteiden teossa ja huoltamisessa sekä monessa erityistehtävässä. Erityisesti ilmavalvontatehtävät olivat vaarallisia.

Monet naiset eivät periaattellisista tai poliittisista syistä halunneet liittyä lottajärjestöön. Heille Suomen Punainen Risti perusti vuoden -41 lopulla apusisarjärjestön, jonka johtokunnassa oli myös työläisnaisjärjestöjen edustus. Apusisaret saivat 9 kuukauden mittaisen koulutuksen. Sairaanhoitajista koulutetuimmat, terveimmät ja nuorimmat komennettiin raskaimpiin ja vaikeimpiin tehtäviin. He toimivat lähellä eturintamamaa.

Kaatuneitten sotilaitten huoltojärjestelmä oli ainutlaatuinen maailmassa, ja sillä oli suuri merkitys niin taistelijoiden kuin omaistenkin mielialaan. Kentältä ruumiit tuotiin evakuoimiskeskuksiin. Määräyksen saanet lotat riisuivat ne, pesivät, pukivat ja asettivat mahdollisimman kauniisti arkkuihin. Tehtävä oli sekä henkisesti että fyysisesti raskas. Moni jaksoi tehdä sitä yhtäjaksoisesti vain pari kuukautta. Jotkut tunnistivat ruumiiden joukosta miehensä tai sukulaisensa. Nuorelle lotalle oli järkytys joutua sotilaiden kantaman ruumiskasan luo. Oli vain aloitettava vaatteitten poistaminen, veren peseminen ja jäsenien oikominen. Yksinkertaisia lauta-arkkuja oli varattuna. Niiden päätyyn tuli vainajan nimi ja osoite kotiin lähettämistä varten. Jos kasvoja ei ollut säilynyt tai ruumis oli muuten hyvin vajavainen, jouduttiin arkkuun lisäämään merkintä: "EI SAA AVATA". Tämä tarvittiin moneen arkkuun heti sodan alussa, sillä kesä 1941 oli hyvin helteinen. Talvella ruumiit oli ensin sulatettava pesua ja arkkuun laittamista varten.

Puolustushallinto perusti rintamalle sotilaskoteja ja lottajärjestö kanttiineja. Sotilaskotisisarten ja lottien mukanaolo toi kodikkuutta miesten arkeen, mutta heidän päivänsä olivat täynnä työtä. 18. divisioonan sotilaita odottavat lotat on kuvannut Veikko Kanninen. Tampereen sotaveteraanipiirin kokoelma.

Nuorten yhdessäolo johti usein romansseihin ja kihlautumisiin. Lomien aikana solmittiin pika-avioliittoja.