Neuvottelut laajemmasta itsenäisyydestä, julistukset punakaartista ja aseapua Saksasta
Uusi porvarienemmistöinen eduskunta kokoontui puhemies J. O. Lundsonin johdolla
pohtimaan Suomen kysymystä sosiaalidemokraattien asettuessa oppositioon. Sosiaalidemokraattien puolueneuvosto sekä järjestyskaartien johtava toimikunta antoivat julistukset punakaartin välttämättömyydestä. Samaan aikaan saksalainen aselaiva Equity purjehti Suomeen.
Punakaartin puolesta
28.10.-30.10. Sosiaalidemokraattien puolueneuvosto kokoontui Helsingissä. Se laati julistuksen, jossa puolueneuvosto yhtyi Suomen Ammattijärjestön lokakuussa antamaan kehotukseen
punakaartin perustamisesta ja asettui kannattamaan myös muita Suomen Ammattijärjestön valtuuston toimia.
Julistuksen mukaan kaartit oli saatava nopeasti kuntoon, sillä vain yhtenäinen esiintyminen saattoi enää pelastaa työväestön nälästä ja porvarien kynsistä.
Julistuksen ensisijainen tarkoitus oli joukkojen rauhoittaminen ja 1. marraskuuta suunnitteilla olevan liikkeellelähdön estäminen. Puolueneuvosto halusi työväestön vakuuttuvan, että oli tarkoituksenmukaisempaa
järjestäytyä kaarteihin ja harjoitella joukkoesiintymistä niissä kuin rynnätä suoraan kadulle.
Puolueen johdon mielestä työväenliike oli valmistautumaton tuleviin tapahtumiin. Siksi kaartien perustamista ja
ja työväenliikkeen varustautumista pidettiin tärkeänä. Puoluesihteeri Matti Turkian mukaan työväestöllä ei ollut mahdollisuutta saavuttaa tavoitteitaan sovinnolla. Tämän vuoksi sen oli radikalisoiduttava ja kaarteja oli perustettava.
31.10. Sosiaalidemokraattien puolueneuvoston laatima julistus ilmestyi Työmies-lehdessä.
1.11. Työmies-lehdessä ilmestyi järjestyskaartien juuri valitun ylimmän johtavan toimikunnan kirjoittama julistus. Työväenliikkeessä oli katsottu, että sosiaalidemokraattien puolueneuvoston antama julistus ei yksin riittänyt.
Puoluesihteeri Turkian mielestä oli myös järjestyskaartien annettava julistus. Sen mukaan työväki odotti
vallankumoukselta ensisijaisesti rauhaa, leipää sekä työtä. Julistuksessa korostettiin kaartien perustamisen tärkeyttä. Ne olisivat tarvittava voimatekijä porvarien taantumuksellisia suunnitelmia vastaan ja
niiden avulla vallankumous voitaisiin viedä voittoisasti loppuun asti.
Loka-marraskuun vaihteesta lähtien työväen järjestyskaartien määrä kasvoikin nopeasti.
Aselaiva Equityn tulo Suomeen
27.10. Saksalainen höyrylaiva Equity lähti Danzigista
kohti Suomea. Laivan lastina oli aseita sekä kahdeksan suomalaista
jääkäriä. Laiva
kuljetti muun muassa kiväärejä, konekiväärejä
ja revolvereita. Aseet oli tarkoitettu vahvistamaan suojeluskuntia,
joilla oli pulaa ampumatarvikkeista.
31.10. Equity saapui Pohjanmaan rannikolle. Puolet lastista purettiin Västerösin
edustalla ja samalla osa jääkäreistä nousi maihin.
1.11. Loput Equityn lastista vietiin Luodon saaristoon purettavaksi.
Porvarillinen eduskunta ja korkein valta
1.11. Lokakuun 1917 vaaleissa valittu
eduskunta kokoontui ensimmäisen kerran. Valtasuhteet olivat muuttuneet
sosialistienemmistöstä porvarienemmistöksi.
2.11. Uudeksi puhemieheksi valittiin itsenäisyyttä kannattava Johannes Lundson ja varapuhemiehiksi
Lauri Ingman ja Santeri Alkio.
Eduskunnan työ lähti kangerrellen liikkeelle, koska sosiaalidemokraattinen
puolue halusi lokakuun vaalien tuloksen mitätöimistä. He
boikotoivat puhemiehen vaalia.
Valtiopäivillä suurimman ongelman muodosti aluksi ylimmän
vallan järjestelyt Venäjän väliaikaisen
hallituksen ja Suomen eduskunnan välillä. Eduskuntaryhmien
mielestä Suomen pitäisi hoitaa asiansa itsenäisesti ulko-
ja sotilaspolitiikkaa lukuunottamatta.
2.11. Ministerivaltiosihteeri Carl Enckell esitti pääministeri
Kerenskille Pietarissa korkeimman vallan siirtämistä
Suomen eduskunnan valitsemalle valtionhoitajalle, mutta hän ei saanut
ehdotuksilleen kannatusta.
1.11. Leivän hinta nousi Helsingissä jauhopulan vuoksi, minkä takia elintarvikepula paheni.
1.11. Virossa valtaa pitänyt väliaikainen
neuvosto pyysi apua Suomesta, koska Venäjän armeijan sotilaat
terrorisoivat Viroa.
Kuva: Eduskunnan uusi puhemies J. O. Lundson. Lähde: Suomen Kuvalehti
35/1919.
Kirjallisuutta
Itsenäistymisen vuodet 1917-1920, osa. 1, Irti Venäjästä, toim. Ohto Manninen, Helsinki 1992.
Salkola, Marja-Leena, Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1917-1918 ennen kansalaissotaa, osa 2, Helsinki 1985.
Tarkka, Jukka ja Tiitta, Allan, Itsenäinen Suomi, Seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, Helsinki 1987.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Tanja Grén <
hitagr@uta.fi> ja
Hanna Yli-Hinkkala <hy53052@uta.fi>
Etusivulle