Järjestäytyminen etenee
Elokuun alun tapahtumat saivat sekä porvarit että sosialistit huolestumaan
järjestyksen säilymisestä. Kummallakin puolella vaatimukset
aseellisten joukkojen
perustamisesta lisääntyivät. Helsingissä ryhdyttiin
käytännön toimiin Pörssitalon
piirityksen seurauksena.
Keisariperhe Siperiaan
18.8. Keisariperheen kohtalosta oli liikkunut monenlaisia huhuja.
Pääministeri
Kerenskin allekirjoittama virallinen tiedotus katkaisi huhut.
Tiedotuksessa todettiin, että vallasta syösty tsaari
Nikolai
perheineen oli "valtakunnallisen välttämättömyyden
pakottamana"
siirretty Tsarskoje Selosta Tobolskiin.
Suojeluskuntia perustetaan, vaatimuksia järjestysmiehistöjen perustamiseksi
18.8. Kiihtyneen väkijoukon Pörssitaloon sulkema
Helsingin kaupunginvaltuusto vapautui, kun miliisi hajotti piirittäjien joukon
valkoisin käsivarsinauhoin varustautuneiden miesten avulla.
Senaatintorille kokoontunut väkijoukko vaati aseita myös kansalle.
Mellakoiden seurauksena Helsingissä perustettiin
suojeluskunta. Myös Turussa ja Porissa sekä maaseudulla
oli ryhdytty toimiin suojeluskuntien perustamiseksi.
19.8. Helsingin vanhalle ylioppilastalolle kokoontui joukko aktivisteja
ja suojeluskuntamiehiä valmistelemaan tulevia eduskuntavaaleja.
Kokous päätti, että itsenäistymistä ajava
ryhmittymä ei osallistuisi tuleviin eduskuntavaaleihin
omana puolueenaan ajan riittämättömyyden takia. Sen ehdokkaita
pyrittäisiin saamaan muiden
porvaripuolueiden listoille. Heinäkuusta asti
taistelujärjestöjä Helsingissä organisoinut
maisteri Eino Kaila antoi kokoukselle selonteon suojeluskuntien senhetkisestä
tilanteesta.
Työväestön parissa nähtiin suojeluskuntien suojelevan
ennemminkin porvareiden ja maanomistajien omaisuutta kuin pitävän
kurissa maassa rettelöiviä venäläisiä sotilaita. Suojeluskuntien
perustamisen myötä vaatimukset kaartien ja järjestysmiehistöjen
perustamisesta lisääntyivät työväen lehdistössä.
20.8. Työmies-lehti otti kantaa suojeluskuntien perustamiseen ensimmäistä
kertaa kertoen, että porvarikaarteja perustettiin ympäri maata.
21.8. Kansan Tahto-lehden pääkirjoituksessa
lehden päätoimittaja Yrjö Mäkelin vaati,
että venäläisten sotilaiden
mellastelusta olisi tehtävä loppu. Ainoan keinona hän piti
järjestysmiehistöjen
perustamista. Mäkelinin mukaan kotimaan hallituksen olisi aseistettava
järjestysmiehet.
22.8. Helsingissä työväen järjestysmiesten päälliköt
päättivät ehdottaa, että työväen järjestysjoukot hajotettaisiin ja
tilalle muodostettaisiin uusi järjestysjoukko.
23.8. Työmies-lehti kirjoitti porvarikaartien olevan valmiina
hyökkäämään työväestön kimppuun. Kirjoitus
poltti sillat osapuolten väliltä ja siitä eteenpäin yhteistyö
järjestyksen palauttamiseksi oli mahdotonta.
Apua Saksasta?
21.8 Saksan sotilasjohto kokoontui keskustelemaan tulevasta Suomen-politiikastaan.
Saksa ei
pitänyt mahdottomana antaa tulevaisuudessa aseapua Suomelle.
Edellytyksenä varsinaiselle
maihinnousulle saksalaiset pitivät sitä, että Venäjän
laivaston ylivalta Itämerellä
heikkenisi. Saksa toivoi myös suomalaisia nimeämään
vastuunkantavaksi
ylipäälliköksi tehtävään sopivan joko siviili-
tai sotilashenkilön,
jotta vältyttäisiin sekaannuksilta. Neuvotteluissa mukana ollut
salaneuvos von Hülsen totesi
vuonna 1921 painetussa vapaussodan historiassa, että kyseinen keskustelu oli
ensimmäinen,
jossa otettiin periaatteessa huomioon saksalaisten joukkojen vapaussotureille antama
apu.
Kuva: Miliisi hajotti Helsingin pörssitaloa piirittäneen
väkijoukon. Helsingin sanomat 20.8.1917
Kirjallisuutta
Itsenäistymisen vuodet 1917-1920. Osa 1. Irti Venäjästä. Päätoim.
Ohto Manninen. Helsinki 1992.
Suomen vapausota. Osa 1. Valmistelut ja esihistoria. Toim. Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki
Nurmio. Jyväskylä 1921.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Minna Airamaa <ma11490@uta.fi> ja
Minna Takala <himima@uta.fi>
Etusivulle