Viikko 17
21.4 - 27.4.1917
Selaa viikkoja
Edellinen
Seuraava
Suunnista
Artikkelit
Kommentoi
Leipä menee kortille
Tällä viikolla kireä elintarviketilanne johti kahakoihin eri puolilla maata. Suurimmat kaupungit esim. Helsinki aloittivat leivän säännöstelyn ja leipäkortit otettiin käyttöön. Viikon lopulla saapui tieto siitä, ettei ehdotuksella senaatin valtaoikeuksien laajentamisesta ollut mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi.
Neuvottelut Pietarissa
Suomen senaatti oli jättänyt 7.4. väliaikaiselle hallitukselle lakiesityksen, jonka tarkoituksena oli laajentaa senaatin toimivaltaa. Suurin osa hallitsijan valtuuksista Suomea koskevissa asioissa siirtyisi senaatille ja kenraalikuvernöörille. Väliaikaisen hallituksen vastuulle jäisi vain ulko- ja sotilaspolitiikka. Senaatti ratkaisisi muun muassa lakiesitysten jättämisen, lakien vahvistamisen sekä tulo- ja menoarvion hyväksymisen.
21.4. Senaatin valtaoikeuksien laajentamisesta neuvotteleva ns. lainopillinen neuvottelukunta, jolle Venäjän väliaikainen hallitus oli asian siirtänyt, kokoontui Pietarissa. Suomen edustajina istunnossa olivat Julius Grotenfelt, J.K. Paasikivi, E. Nevanlinna, K.G. Idman, Anton Kotonen ja ministerivaltiosihteeri C. Enckell. Neuvottelukunnan istunnossa väliaikainen hallitus ilmoitti kantanaan, että se oli tsaarin kukistuttua Suomen suuriruhtinaan vallan kiistaton perijä.
23.4. Poliittisen kriisin välttämiseksi Suomen senaatti pyrki kosketuksiin väliaikaisen hallituksen kanssa. Eräiden senaatin jäsenten Pietariin tekemän matkan tarkoituksena oli koettaa saada venäläisten kannanottoon muutoksia Suomelle edulliseen suntaan.
Senaatin valtaoikeuksia ei laajenneta
26.4. Ministerivaltiosihteeri Carl Enckell lähetti senaatille raportin, jossa todettiin, että ehdotusta senaatin valtaoikeuksien laajentamisesta ei tulla hyväksymään. Väliaikainen hallitus oli ilmoittanut sotaministeri Gutskovin kautta, että Suomen vaatimat valtaoikeudet olivat liian laajoja. Jos Suomi halusi lisää etuja itselleen, sen oli oltava valmis tukemaan Venäjän sotaponnisteluja.
Järjestyskunta perustetaan
22.4. Loimaalla nuoret talolliset perustivat järjestyskunnan odotettavissa olevien maatalouslakkojen pelossa. Järjestyskunnan tehtävänä oli työrauhan ylläpitäminen. Järjestäytymisen taustalla oli kiista työaikalaista: maatyöväki vaati kahdeksan tunnin työpäivää, kun työnantajat vastustivat uudistusta.
Leipäkortit käyttöön
23.4. Elintarvikepula maassa paheni ja tilanne kiristyi eri puolilla maata väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Erittäin tulenarkoja paikkoja olivat torit, missä kaupunkilaiset ja maaseudeun väki kohtsivat. Kaupunkilaisten viha kohdistui maanviljelijöihin, kauppiaisiin ja “gulasheihin” eli keinottelijoihin. Toreilla ärtyneet väkijoukot vaativat hintojen alentamista ja miliisi seurasi voimattomana vierestä. Useat suuret kaupungit aloittivatkin leivän säännöstelyn ja leipäkortit otettiin käyttöön. Helsingissä henkilökohtaisia leipäkortteja jaettiin 200 000 kappaletta. Vakinaisesti muualla asuvat joutuivat hankkimaan ns. matkustajien leipäkortit saadakseen kaupungista leipää.
24.4. Senaatti otti tärkeimmäksi tehtäväkseen uhkaavan nälänhädän torjumisen. Senaattori Tanner totesi Helsingin Sanomissa 24.4. seuraavaa: "Ellei ryhdytä tuntuviin rajoituksiin kulutuksesta niin maassamme olevat viljavarat laskelmien mukaan riittävät ainoastaan kesäkuun alkuun." "Ellei ulkoa, etupäässä Venäjältä voida viljaa saada, on meillä edessämme vakava ja ankara aika."
Elintarviketilanteen nopea heikkeneminen johtuu Venäjän sisäisistä levottomuuksista: suunnitelluista elintarvikkeiden tuontimääristä toteutuu vain pieni osa. Vuoden 1916 toukokuun ensimmäisen päivän ja vuoden 1917 huhtikuun lopun välisenä aikana oli Venäjältä tarkoitus tuoda 850 miljoonaa kiloa elintarvikkeita, mutta ainoastaan 470 miljoonan kilon tuonti toteutui. Suurin osa tuonnista tapahtui vuoden 1916 kesän ja talven aikana,vuoden 1917 kevään aikana elintarviketuonti Venäjältä on lähes täysin pysähdyksissä. Hallitus pelkää nälänhädän puhkeamista julistaen tärkeimmäksi tehtäväkseen nälänhädän uhan torjumisen. Hallitus kehoittaa niitä, joilla on omia leipäviljavarastoja käyttämään ensin omat varastonsa.
Aluekomitea perustetaan
27.4. Suomessa olevat venäläiset varuskuntajoukot järjestivät Viipurissa ns. yleissuomalaisen edustajakokouksen, jossa he perustivat aluekomitean johtamaan työläis- ja sotilasneuvostojen työtä. Ohjelmajulistuksen mukaan päätarkoituksena oli estää venäläisiä sotilaita puuttumasta Suomen asioihin. Komitean ensimmäisistä jäsenistä yksikään ei ollut bolsevikki.
Kuva: Lähde: Helsingin Sanomat 22.4.1917
Kirjallisuutta
Haapala, Pertti: Kun yhteiskunta hajosi, Suomi 1914-20. 1995.
Kansakunnan historia 6: Täysivaltainen kansakunta 1917-39. Porvoo 1968.
Paasivirta, Juhani: Suomen itsenäisyyskysymyksiä 1917 I. Porvoo 1947.
Kirjallisuusluettelo
Tekijät: Jussi Nousiainen < jn57248@uta.fi> ja Petri Vähä <pv53044@uta.fi>