Siperian viljajuna saapuu
Kuva: Tokoin viljajuna saapuu. Lähde: Työväen arkisto.
30.3. Tokoin viljajuna
saapui Helsinkiin yli viisi viikkoa kestäneeltä Siperian matkalta.
Kansanvaltuuskunta pyrki hankkimaan viljaa Venäjältä lievittääkseen
punaisen Suomen elintarvikepulaa. Kansanvaltuuskunta
teki viljajunan paluusta näyttävän tapauksen, vaikka sillä
oli vain pieni merkitys koko punaisen Suomen viljatilanteeseen. Helsingin
viljatilanne oli kurja, ja junan tuomalla viljalla oli siellä paikallista
merkitystä. Junan viljanhakumatka ei ollut helppo. Rajanylityksissä
oli ongelmia: osa vaunuista täytyi jättää venäläisille,
osasta piti luopua veturin voimien ehtymisen vuoksi.
30. 3. Saksan ulkoministeriö jätti bolshevikkihallitukselle
nootin, jossa ilmoitettiin, että Suomesta saapuneiden tietojen mukaan
sinne "virtasi yhä punaisia venäläisiä kaarteja
Pietarista suurin joukoin". Nootissaan saksalaiset esittivät
vastalauseensa ja ilmoittivat, että mikäli neuvostohallitus
ei rauhansopimuksen mukaisesti vetänyt kaartejaan Suomesta, Saksan
olisi pakko toimia, jotta se saisi "sopimuksen mukaisen asiantilan".
Kun nootti jätettiin, oli saksalaisten maihinnousuoperaatio jo täydessä
vauhdissa.
Viikon "tieto"
30. 3. Kansan lehti kirjoitti "tiedettävän"
valkoisten puolella taistelevan runsaasti kiinalaisia.
31. 3. Sortavalassa ilmestyi ensimmäinen "Suojeluskuntalainen"
rovasti O.V. Aarnisalon toimesta. Hän sai lehden ensimmäisen
numeron jakeluun vasta keskusteltuaan siitä Mannerheimin
kanssa, kun paikallinen esikunta oli estänyt lehden levityksen. Aarnisalo
suhtautui sosialismiin periaatteessa myönteisesti, vaikka tuomitsikin
vallankumouksellisten keinojen käytön, sekä vaati suhtautumaan
punaisiin vastustajiin maltillisesti, ilman vihaa ja kostonhimoa.
1. 4. Saksalaisten painostuksesta Lenin kielsi Pietarin viranomaisia
lähettämästä enempää miehiä punaisten
tueksi Suomeen (katso 30.3.).
Työvelvollisuus
2. 4. Kansanvaltuuskunta päätti yleisestä työvelvollisuudesta,
mikä säädettiin koskevaksi 18-55 vuoden ikäisiä miehiä,
mutta "voidaan ulottaa myös joutilaisiin naisiin". Laki
astui voimaan heti.
Valkoiset ryntäävät Tampereelle
3. 4. Tampereen taistelujen viimeinen vaihe, taistelu itse kaupungista
alkoi aamuyöstä klo 2.30 ennennäkemättömällä
tykistön tulivalmistelulla. Klo 3.00 aamulla valkoiset aloittivat
ryntäyksen kohti kantakaupunkia. Länsipuolella punaisilla oli
vahvat, linnoitetut asemat, mitä valkoiset eivät saaneet murrettua.
Itäpuolella kaupunkia valkoiset saavuttivat Tammerkosken iltaan mennessä
(Tampereen valtausliike).
Saksalaisten maihinnousu
3. 4. Rüdiger von der Goltzin johtama 9500 miehen vahvuinen
Itämeren-divisioona nousi maihin Hangossa. Turkulainen Sosialisti
kirjoitti 5.4., että Hankoniemeen oli saapunut vain "joukko nälkäisiä
kalastajia, joilta valkokaarti oli syönyt ruokavarat". Maihinnousu
helpotti välittömästi valkoisten tilannetta Tampereella,
kun punaisten oli jaettava voimia saksalaisiakin vastaan: punaisten voimat
eivät enää riittäneet Tampereen piirytykseen jääneiden
auttamiseen. "Joukko nälkäisiä kalastajia" ja
Tampereen uhkaava tilanne käynnistivät Satakunnan evakuoinnin,
joka jatkui joukkopakona kohti Venäjää ja ryösti tilanteen
kansanvaltuuskunnan hallinnasta. Saksalaisten alkuperäinen tavoite
oli ottaa Riihimäki haltuunsa ja siten estää pako Venäjälle
ja lisävoimien tuonti, mutta tilanteen edullisuus muutti suunnitelmia:
tavoitteeksi otettiin ensin Helsinki. Siten saatettiin siepata pääkaupunki
punaisilta sekä ahdistella kansanvaltuuskuntaa ja Helsingin satamassa
ollutta punalaivastoa.
3. 4. Estääkseen sukellusveneidensä joutumisen
saksalaisille englantilaiset upottivat neljä sukellusvenettään Helsingin
edustalle.
3. 4. Julkaistiin Karjalan Armeijan Tiedonannoissa Ilmari Kiannon
runo "Kansan tuomio":
Kansan tuomio
Voi teitä, voi teitä, te maankavaltajat kurjat! Voi teitä,
te Suomen suursuiset sudet, hurtat hurjat! Te raa´at raukat ilman
kansallistuntoa! Ilman isänmaan rakkautta, ilman miehuuden kuntoa!
- Mitä teitte nyt maalle?
Ei sanat teidän tekoanne kertomaan riitä! Ei jälkipolvi
koskaan konnantyötänne kiitä! Veljes-verihöyryihin
teidän turmionne hukkuu! Omatuntonne saastainen rikoskapaloissaan
nukkuu! - Iki häpeä teille!
Nyt kansa menköön kahtia kuin katkeava korsi: Ei meille
enää yhteinen voi olla kotiorsi! Ken murhaajansa kanssa viel´
pirtissänsä elää, Sen korvissa, sen sielussa ain hornan
kellot helää! - Näinkö eläisi Suomi?
Te lähtekää nyt maasta, jok´ ei teille ollut
pyhä! Te menkää heidän kanssaan, joihin luotatte yhä!
Oh, menkää, onnenonkijat, pois täältä sinne saakka,
Miss unhoittuvat unelmat ja rikostenne taakka! - Menkää!
4. 4. Muutama sata punaista onnistui vielä yön 4.-5.4.
pimeydessä murtautumaan Tampereen piiritysrenkaan läpi.
Kansanvaltuuskunta hajoamistilassa
4. 4. Saksalaisten maihinnousun ja Tampereen nähtävissä
olevan tappion (Tampereen valtausliike) pelästyttämä
kansanvaltuuskunta aloitti evakuointisuunnitelman laatimisen. Tarkoituksena
oli siirtyä Viipuriin. Osa kansanvaltuuskunnasta oli jo paennut Venäjälle
Hangon sopimus
5. 4. Saksalaiset ja venäläiset solmivat ns. Hangon-sopimuksen,
jossa saksalaiset takasivat Venäjän Itämeren-laivaston ja
miehistön turvallisuuden. Venäläiset taas lupasivat pysyä
puolueettomana Suomen sisäisen sodan suhteen, ja vetää laivastonsa
Suomen alueelta pois heti jäätilanteen salliessa. Viimeiset osat
Venäjän laivastosta vetäytyivät Helsingistä 12.
4., juuri kun punaiset olisivat kipeimmin tarvinneet niiden apua.
5. 4. Tampereen keskustassa käytiin raivokkaita katutaisteluja.
Keskustan hallinta siirtyi kortteli korttelilta valkoisten hallintaan.
Illalla vain Pispalanharju oli vielä punaisten hallussa. Viimeiset
punaiset antautuivat seuraavana aamuna. (Tampereen valtausliike)
Kuva: Tampereen Hämeenkadun ja Pellavatehtaankadun risteys. Lähde: Tampereen kaupungin museot, Valokuva-arkisto.
Taistelu Raudusta päättyy
5. 4. Pitkään jatkuneet Raudun taistelut päättyivät
Pietarin suomalaisten punaisten ja venäläisten antautumiseen.
Ratsumestari Yrjö Elvengrenin johtamat joukot onnistuivat saartamaan
Raudun asemalle noin 2000 miestä, joista noin 1200 oli venäläisiä,
jonka jälkeen aloitettiin hyökkäys joka suunnalta. Käydyissä
Karjalan rintaman ankarimmissa taisteluissa molemmat osapuolet menettivät
paljon miehiä. Motista ulos murtautuneet venäläis-punaiset
pyrkivät Venäjälle, mutta törmäsivät valkoisten
konekivääriosastoon ns. Kuolemanlaaksossa. Upottavassa hangessa
tiiviinä joukkona edenneet ulosmurtautujat joutuivat murhaavaan konekiväärituleen,
jolloin "miehiä kaatui kuin heinää vaan". Yksistään
Kuolemanlaaksoon, pienelle alueelle jäi yli 400 kaatunutta. Punaisia
jäi vangeiksi 800, toiset 400 kaatui asema-alueelle. Vain noin 300
pääsi pakoon.
Viikon kiellot ja määräykset
30. 3. Helsingin yksityiset puhelimet asetettiin käyttökieltoon
ja suljettiin.
1. 4. Asikkalassa kiellettiin yksityinen viljan jauhatus.
2. 4. "Perunan kuljetus sallittu kunnasta toiseen ainoastaan
elintarvikelautakunnan nimessä" -Kajaanin kihlakunnan komitea.
3. 4. Kynttilöiden myynti sallittiin jälleen Helsingissä.
3. 4. Senaatti kielsi kaiken "tavarain
maastaviennin".
5. 4. Porin ja Rauman muonituskomiteat määräsivät
kaikki meijerituotteet läntisen rintaman sotilastarkoituksiin.
5. 4. Senaatti jatkoi
alkoholipitoisten aineiden takavarikkoa.
Katso myös kuvia Tampereelta.
Lähteet ja kirjallisuus
Suomen asetuskokoelma
Aamulehti
Kansan lehti
Ilkka
Sosiaalidemokraatti
Suomen itsenäistymisen kronikka. Jyväskylä 1992.
Suomi 75: Itsenäisen Suomen historia. Jyväskylä 1991.
Lappalainen Jussi T., Itsenäisen Suomen synty. Jyväskylä 1977.
Suomen vapaussota 1918. Kartasto ja tutkimusopas. Porvoo 1995.
Soikkanen Hannu, Kansalaissota dokumentteina 2. Helsinki 1969.
Rinta-Tassi Osmo, Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena. Helsinki 1986.
Manninen Turo, Vapaustaistelu, kansalaissota ja kapina. Jyväskylä 1982.
Suomen vapaussota vuonna 1918. Helsinki 1923.
Kirjallisuusluettelo
Tekijä: Janne Kurkinen <jk60747@uta.fi>
Etusivulle