Suurhyökkäys jatkuu
16.3. Valkoiset aloittivat Länkipohjan valtaamisen. Aamulla
Lapuan suojeluskunnan päällikkö Matti Laurila piti taisteluun
lähteville miehilleen puheen, jossa hän totesi :"Pojat,
tähän asti on leikitelty, mutta nyt alkaa sota. Ja sota vaatii
uhria. Minä toivon, että te ymmärrätte tämän.
Minä uskon, että Lapuan miehet täyttävät velvollisuutensa."
Sekä Matti Laurila että hänen poikansa Ilmari kaatuivat
Länkipohjan taistelussa mutta heidän tarinansa jäi elämään.
Länkipohjan taistelusta muodostui sisällissodan siihenastisista
kamppailuista ankarin. Taistelu päättyi valkoisten voittoon.
Kiväärien vaiettua punaiset lähtivät pakenemaan. Ensimmäisen
kerran myös siviiliväestö liittyi pakoon mukaan ja varsinkin
punaisten tukijat jättivät kotinsa. Valkoiset saapuivat kylään
ja toimeenpanivat verilöylyn. Länkipohjassa kuoli 129 punaista
joista ainakin 70 teloitettiin taistelujen tauottua. Valkoisia taistelussa
kaatui 37.
16.3. Satakunnan ryhmä aloitti Laviasta hyökkäyksen
kohti Suodenniemen ja Mouhijärven kirkonkyliä. Osasto koki heti
karvaan takaiskun, kun heidän komentajansa majuri Schönberg kaatui
Suodenniemellä. Komennon ottanut luutnantti Lindholm keskeytti taistelun
illalla ja palasi joukkoineen Laviaan. 47 ansaan jäänyttä
punaista otettiin vangiksi.
16.3. Taistelut Kurusta alkoivat. Valkoista puolta komensi eversti
Hjalmarson. Noin kahdeksan tunnin taistelujen jälkeen hän määräsi
joukkojen suureksi yllätykseksi nämä vetäytymään.
Valkoiset tottelivat päällikkönsä käskyä
vastahakoisesti, sillä huolimatta hyökkäyksen takeltelusta
he olisivat halunneet jatkaa taistelua ratkaisuun saakka. Samankaltainen
tilanne syntyi punaisten puolella, kun heitä komentanut Stolbov antoi
illansuussa joukoilleen käskyn vetäytyä. Punakaartilaiset
eivät ymmärtäneet, mitä syytä heillä
oli väistyä. Joukot jäivät lähelle Kurua, kunnes
jälleen tuli käsky perääntyä. Joukot lähtivät
vyörymään pois, mutta kukaan ei tuntunut tietävän
minne oli määrä mennä. Lopulta suunnaksi otettiin Tampere.
Tampereelle saapuneet miehet liioittelivat taistelun suuruutta tehdäkseen
paostaan oikeutetun. Ajatus siitä, että johto oli pettänyt
taistelevat joukot valtasi mielet.
Suomen asia esillä Saksan valtiopäivillä
16.3. Saksan valtiopäivien päävaliokunta otti
esille Suomen retken rahoittamisen. Saksan sosiaalidemokraatit olivat koko
väliintuloa vastaan. Saksaan paennut P.E. Svinhufvud
kutsuttiin valiokunnan istuntoon selittämään Suomen
tilannetta.
Usko voittoon elää yhä
16.3. Punaisten propaganda kertoi punakaartien voitoista. Uskoa
voittoon esiintyi yhä myös kaartien johdossa. Mm. yleisesikunnan
jäsen Tuomas Hyrskymurto uhosi paistavansa Mannerheimin.
Anteeksipyyntö ja kuulutuksia
16.3. Helmi Matintalo julkaisi Työmiehessä julkisen
anteeksipyyntönsä sen johdosta, että hän oli torpparilakon
aikana työskennellyt Valkealan kartanossa. Matintalo kertoi katuneensa
tekoaan katkerasti. Valkealan työväenyhdistys ilmoitti samassa
lehdessä hyväksyvänsä Matintalon anteeksipyynnön
ja kehotti kaikkia järjestäytyneitä työläisiä
kohtelemaan Helmi Matintaloa toverinaan.
16.3. Hyvinkään kunnan järjestystoimikunta ilmoitti
kieltävänsä kaiken kortinpeluun alueellaan. Kieltoa uhmaavia
odottaisi tuomitseminen "vallankumouslakien kaikella ankaruudella".
16.3. Väliaikainen lääkintähallitus kehotti
Keskisuomalaisessa kaikkia sairaanhoitajattaria, jotka haluaisivat työskennellä
armeijan palveluksessa ilmottautumaan viipymättä. Myös kaikkien
lääkärien ja lääketieteen kandidaattien tulisi
ilmoittaa olinpaikkansa ja syy siihen miksi ei voisi ryhtyä armeijan
lääkäriksi.
Punaisten pohjoinen rintama romahtaa
17.3. Eversti Hjalmarsonin Virtain osasto miehitti punaisten
jättämän Kurun..
17.3. Tieto valkoisten aloittamasta hyökkäyksestä
tavoitti aamulla Tampereen, kun Kurusta paenneet punakaartilaiset saapuivat
kaupunkiin. Sitä, että hyökkäys olisi odotettavissa
myös Oriveden suunnalta ei vielä tiedetty yleisesti.Tampereen
ylipäällikkö Hugo Salmela oli vaarasta tietoinen mitä
kuvaa hänen kommenttinsa:"He hyökkäävät
Kurusta ja Orivedeltä Tamperetta kohti minkä ennättävät.
He ovat saaneet perkeleesti apujoukkoja emmekä me saa enää
mistään."
17.3. Punaiset aloittivat hyökkäyksensä kohti
Vilppulaa, mutta hyökkäys tyssäsi valkoisten vastarintaan.
Punaiset aloittivat vetäytymisensä kohti etelää, jolloin
Mannerheimin suunnitelma punaisten saartamisesta ansaan alkoi romuttua.
18.3. Valkoiset aloittivat etenemisensä Vilppulan eteläpuolelle
18.3. Valkoisten Jämsän ryhmä hyökkäsi
kohti Orivettä tavoitteena lyödä punaisten pääjoukot
ennen näiden mahdollista Tamperelle vetäytymistä. Punaiset
torjuivat hyökkäyksen rajulla vastarinnalla, mutta joutuivat pakokauhun
valtaan ja lähtivät joukoittain pakenemaan. Osa joukoista lähti
matkaan radalla seisseillä junilla ja toiset taivalsivat Näsijärven
jäätä pitkin Tampereelle.
18.3. Työmiehessä julkaistiin ilmoitus, jonka mukaan
punakaartiin otettaisiin vapaaehtoisia sotilaita rajaton määrä.
19.3. Punaiset jatkoivat sekasortoista pakoaan kohti etelää
huolimatta johdon ankarasta vastustuksesta.Valkoiset tajusivat iltapäivän
aikana, että vihollinen pakeni vinhaa vauhtia ja yritti ilmeisesti
päästä Tampereelle. Valkoiset valtasivat helposti Korkeakosken
ja Muroleen.
20.3. Eversti Hjalmarsonin joukot marssivat Teiskoon kohtaamatta
matkalla merkittävää vastarintaa. Wilkmanin ja Wetzerin
ryhmät valtaavat helposti Oriveden sillä punaiset ovat jo jättäneet
paikkakunnan.
Säästä henkesi!
19.3. K.J.Gummerus julkaisi Keskisuomalaisessa seuraavanlaisen
ilmoituksen: "Joka tahtoo parhaan sotakartan hankkikoon lähimmästä
kirjakaupasta tai suoraan meiltä kustantamamme Suomen kartan."
Punakaartin johto vaihtuu
20.3. Punakaartien johdossa tapahtui
henkilönvaihdos, kun Eero Haapalainen syrjäytettiin ylipäällikön
paikalta. Päätökseen vaikutti paitsi rintamien tilanne myös
se, että Haapalainen oli viikkoa aiemmin nostattanut ärtymystä
Tampereella. Humalassa riehunut Haapalainen oli Tampereelle suuntautuneella
tarkastusmatkallaan haukkunut punakomentajia, jolloin Hugo Salmela oli
pidätyttänyt hänet ja lähettänyt erovaatimuksen
kanssa takaisin Helsinkiin. Haapalaisen tilalle asetettiin kolmen miehen ryhmä. Todellinen
ylipäällikkys siirtyy
Eino Rahjalle, joka alkaa välittömästi
järjestämään apuretkikuntaa Tampereelle.
Tampere sotatilaan
20.3. Tampere julistettiin sotatilaan. Kaupunki määrättiin
pimennettäväksi yöllä ja juopottelu kiellettiin. Lisäksi
ryhdyttiin ympäristökunnista keräämään viljaa
kaupunkiin. Kaduille ilmestyi julistuksia, joissa kiellettiin ulkona liikkuminen
klo 17-8 välillä. Lokomoa lukuunottamatta kaikki tehtaat määrättiin
suljettaviksi.
Englannistako Suomen pelastaja
20.3. Englannin pääkonsuli Montgomery Groove vaati
Englantia ja Ranskaa painostamaan Ruotsia tekemään intervention
Suomeen. Groove katsoi, että Englannilla olisi oiva tilaisuus esiintyä
Suomen pelastajana. Groove uskoi, että sota johtaa Suomessa nälänhätään
ja talouden raunioitumiseen. Groove ennusti, että sodan seurauksena
olisi kosto ja verilöyly huolimatta siitä kumpi puoli selviäisi
voittajana. On katsottu, että Grooven ajatukset siitä, että
punaiset johtajat olisivat valmiita lopettamaan sodan, olivat kenties peräisin
Oskari Tokoilta, joka piti yhteyttä Grooveen.
Mannerheim muuttaa
21.3. Mannerheim siirrätti päämajansa
Vilppulaan voidakseen paremmin seurata taistelua. Lennätinyhteyksiä
ei kuitenkaan saatu heti kuntoon ja niinpä Mannerheim joutui päivän
aikana reissaamaan ristiin rastiin rintamaa saadakseen kuvan tilanteesta.
Raakuutta Luumäellä
21.3. Taavetin punakaarti vangitsi Luumäellä yhdeksän
haminalaista, jotka olivat auttaneet valkoisia pakenemaan punaisten hallitsemilta
alueilta. Vangit teloitettiin Huopananvirran sillalla ja ruumiit viskattiin
jokeen. Nuorin teloitetuista oli juuri seitsemäntoista vuotta täyttänyt
Eugen Makonin. Taavetin punakaartin päälikkö halusi surmata
joukossa olleet kaksi naista henkilökohtaisesti.
Tampereen kokous
21.3. Tampereella järjestettiin Kansanvaltuuskunnan ja yleisesikunnan
jäsenten sekä piiriesikunnan yhteinen kokous. Rintamapäällikkö
Hugo Salmelan avuksi asetettiin diktatorio, jonka avulla Salmelan oli määrä
palauttaa järjestys Tampereella vallinneeseen sekasortoiseen tilanteeseen.
Suomen Pankin varoitus
21.3. Suomen Pankki varoitti yleisöä liikkeellä
olevista vääristä Suomen Pankin seteleistä, jotka Punainen
hallitus oli laskenut liikkeelle. Kansalaisille kerrottiin miten tunnistaa
väärän setelin numerosarjan perusteella. Lisäksi ilmoitettiin,
että Suomen Pankki ei tule lunastamaan näitä seteleitä.
Heimoaatetta kansalaissodan melskeessä
21.3-22.3. Everstiluutnantti C.W. Malmin retkikunnan ensimmäinen
komppania ylitti itärajan. Malm kutsui antamassaan päiväkäskyssä
retkikuntaa "Vienan-Karjalan joukoiksi". Retkikunta jakoi asukkaille
julistusta, jossa näitä kehotettiin nousemaan sortajiaan vastaan.
Julistuksessa painotettiin yhteistä kieltä ja kansallista perinnettä.
Seuraavana päivänä retkikunta saapui Vuokkiniemeen todetakseen,
että asukkaat uskoivat Suomen yhdessä Saksan kanssa hyökkäävän
Venäjän Karjalaan. Vienan kansa ilmoitti ettei se näiden
olosuhteiden vallitessa ollut halukas esittämään toivottua
avunpyyntöä Suomen hallitukselle.
Tampereelle
22.3. Eversti Wilkmanin joukot valloittivat punaisten tyhjentämän
Kangasalan kirkonkylän ja Eversti Hjalmarsonin joukot ylittivät
Näsijärven. Valkoisten operaation päätarkoitus eli
punaisten pääjoukkojen tuhoaminen ennen Tamperetta oli epäonnistunut.
Aloite sodassa oli nyt kuitenkin vahvasti valkoisten käsissä,
ja johto katsoi ainoaksi vaihtoehdoksi jääneen Tampereen tehokkaan
saartamisen ja hyökkäyksen kaupunkiin.
Kuva: Punakaartin sairaanhoitajattaria. Lähde: Lenin-museo.
Kirjallisuutta
Suomen itsenäistymisen kronikka. Päätoimittajat: Jorma
Keränen ja Jorma O. Tiainen. Jyväskylä 1992.
Itsenäistymisen
vuodet 1917-1920, osa 2. Päätoimittaja Ohto Manninen. Helsinki
1993.
Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle. Porvoo 1993.
Yhden kortin varassa,
suomalainen vallankumous 1918. Jussi T. Lappalainen, Juhani Piilonen, Osmo
Rinta-Tassi, Marja-Leena Salkola. Helsinki 1989.
Työmies 16.3-22.3.1918
Keskisuomalainen 16.3-22.3-1918
Kirjallisuusluettelo
Tekijä: Katja-Maria Miettunen <km60926@uta.fi>
Etusivulle