etusivu
info
haku
muistatko?

VALTA 1940-60

JATKOSOTA

Taistelut
Rintamanaiset
Kotirintama
Asemasotavaihe
Siirtolaiset
Vakoilu ja vastarinta
Järjestöt
Asekätkentä
Teksti Leena Niemi

SUOJELUSKUNTA

Kirkossa yleisöä ja tervehtivä lippu, jossa keskellä "lääkärinsauva".

Tampereen suojekuntalippu tervehtii suojeluskunnan valatilaisuuteen saapuneita. Lipun lahjoittivat vuonna 1918 Fanny ja N. Tirkkonen ja sen oli suunnitellut taiteilija Gabriel Engberg. Kuva Veikko Kanninen, Tampereen Reserviupseeripiirin kokoelma.

Toiminnan vuosi 1941

Talvisodan jälkeen puolustuslaitos järjestettiin uudelleen ja suojeluskuntien asema virallistettiin. Sos.dem. puoluetoimikunta ja Suojeluskuntajärjestön johto tekivät yhteistyösopimuksen helmikuun 15. päivänä -41. Se purki vanhoja ristiriitoja ja jännitystä eri aatesuuntien välillä. Talvisodan kokemuksiin perustuen Suojeluskunta järjesti luentoja ja keskusteluiltoja.

Raunioitunut talo ja ihmisiä

Tampereen perinteinen suojeskuntatalo Ratinanlinna oli saanut pahoja vaurioita talvisodan pommituksissa. Kuva 2.3.-40 Yrjö Ingman, Tampereen museoiden kuva-arkisto

sisäkuva, jossa hieno portaikko ja aula

Ratinanlinna korjattiin ja samalla sitä laajennettiin. Uudistettu talo otettiin käyttöön helmikuun alussa ja vihittiin virallisesti heinäkuussa. Kuva Jukka Rainio, Tampereen museoiden kuva-arkisto."

Tampereen suojeluskunta toimi osana Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiiriä. Kesäkuussa -41 piirin komentaja Lauri Haanterä luovutti tehtävänsä Viljo Korpelalle. Suojeluskuntaan kuului 2 700 miestä, mikä oli 4,6 % kaupungin asukkaista. Toiminta-alueena oli pääosa nykyistä kaupunkia. Messukylässä oli oma suojeluskunta, Pispala ja Epilä kuuluivat Pirkkalan suojeluskuntaan. Ylialuepäällikkönä toimi Kauno Turkka, jolla oli alaisinaan 5 aluepäällikköä.

Suojeluskunta valmistautui huolehtimaan kaupungin väestönsuojelusta, desanttitorjunnasta ja vartiopalveluksesta. Tärkeä osa-alue oli ilmapuolustus, joka järjestettiin uuden aseistuksen avulla. 100 suojeluskuntalaista sai ilmansuojelun alkeiskoulutuksen kursseilla, joita pidettiin Tampereella ja Nokialla.

Metsänreunasta miehet ampuvat pellolla olevaan tauluun.

Erikoisaselajien koulutus jatkui koko talven ja kevään. Pistooammuntaharjoitukset on kuvannut Werner Mauritz Gestrin, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Suojeluskuntapäällystön 7-päiväiset talviharjoituspäivät olivat Kangasalla helmi-maaliskuun vaihteessa, huoltoharjoituspäivät Tampereella toukokuun alussa. Pattereilla oli harjoitusleiri Kaukajärven rannassa, jossa harjoiteltiin mm. vesistön ylitystä. Tampereella oli erikoistuttu viestikoulutukseen, jota järjestettiin myös lotille. Alokaskoulutus jatkui sodan alkuuna asti, samoin ampumaharjoitukset ja -kilpailut.

Pohjakuntoa miehille hankittiin hiihtoharjoituksissa. Kilpailulajeista tärkein oli marssihiihto, joka suoritettiin ilman sauvoja. Helmikuussa järjestettiin sekä marssihiihto että joukkohiihto, ja niihin molempiin osallistui yli 800 hiihtäjää. Valiohiihtäjät suorittivat hiihtomarssiin Lempäälän, Pälkäneen ja Kangasalan takamaiden kautta kulkevalla reitillä. Hankalalla vitikelillä he hiihtivät 105 km, ja keskinopeudeksi tuli 6,5 km/t.

Helmikuussa pidettiin yösuunnistuskilpailut. Koulujen talviloman aikana koululaiskomppania oli talvileirillä Kangasalla.

Suojeluskuntajärjestölle oli siirretty reservin kertausharjoitusten järjestäminen ja mahdollisen liikekannallepanon suoritus. Sille kuuluivat myös uusien ikäluokkien kutsunnat ja tarkastukset. Niitä järjestettiin keväällä.

Kesäkuussa Tampereelle tuli tieto, että Pohjois-Suomeen saapui saksalaisia joukkoja. Suurvaltojen välit kiristyivät ja kaupunkilaiset sekä odottivat että pelkäsivät ylimääräisten kertausharjoitusten alkamista. Ne merkitsivät sotaa ja hyvityksen hankkimista talvisodan menetyksistä.

Liikekannallepano alkoi 18. päivänä kesäkuuta, ja kaupungin kouluille alkoi kokoontua reserviläisiä. He lähtivät autokomppanian ja divisioonan yksikköihin sekä viesti- ja huoltomuodostelmiin. Tamperelaisia lähti myös lähiseuduilla koottaviin muodostelmiin.

Valkotakkinen mies tarkastaa hevosta, jota sotilas pitelee.

Hevosia luovutettiin armeijan käyttöön sekä liikekannallepanossa että myöhemmin sodassa kuolleitten tilalle. Eläinlääkäri tarkastaa hevosta Hippoksella. Kuva Staf, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Yhdistystoiminnasta kotijoukkoihin

Tampereella oli keskeinen asema sotatarviketeollisuudessa ja Tampellan johtaja A. Solin oli valtakunnallisen sotatarvikeneuvoston puheenjohtaja. Jatkosodan alkaessa suojeluskuntapiiri oli jo laatinut valmiin luettelon teollisuudelle varattavasta henkilöstöstä. Suojeluskuntapiirin esikuntakomppanian kooksi oli määrätty 70 miestä ja lisäksi enintään 45 naista.

18. päivänä kesäkuuta Tampereelle perustettiin piirin liikennetoimisto. Siitä tuli suuri kuljetuskeskus, sillä moottoriajoneuvojen merkitys oli kasvanut. Talvisodassa puolustusvoimilla oli ollut noin 4 000 hevosta ja 3 000 hevosajoneuvoa, mutta autoja vain vähän yli 300. Jatkosodan liikekannallepanossa yksin Tampereen sotilaspiiriä varten pakko-otettiin nelisensataa kuorma- autoa, yli 30 henkilöautoa ja 68 linja autoa.

Kesän -41 järjestelyissä suojeluskunta perusti kenttäarmeijan lisäksi kotijoukot. Niiden päätehtävä oli huolehtia kenttäarmeijan täydentämisestä. Miehiä koulutettiin kaatuneiden tilalle koulutuskeskuksissa, joista kymmenen sijaitsi Tampereen lähialueella.

Vartiokomppania huolehti kaupungin turvallisuudesta. Se valvoi siltoja, voima-asemia ja sotilaallisia alueita. Niistä 7 tärkeintä olivat: vesivoima-asema, höyryvoima-asema, Näsinlinnan rautatiesilta, Rautaharkon muuntaja, Sulkavuori , Viinikan silta ja Päävartio. Vartiokomppania koottiin aluksi talvisodan haavoittuneista, myöhemmin myös toipilaista ja B-miehiksi kirjatuista. Vartioinnin lisäksi komppania osallistui talkoisiin ja antoi mm. sadonkorjuuapua. Se oli aina hälytysvalmiina. Tampereen vartiokomppanian ensimmäinen päällikkö oli S. R. Örmälä.

Soittajia lavalla, yleisöä.

Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiiri järjesti Finlaysonin henkilökunnalle asemiesillan 16. 3. 1943. Kuva Staf, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Suojeluskuntapiirin esikunta ylläpiti kotijoukkojen kenttäoikeutta. Se käsitteli sotilaiden karkaamis-, pakoilu- ja poissaolotapaukset. Se rankaisi myös muista sotilas- ja "tavanomaisista" rikoksista. Tarkastajat kiersivät ravintoloissa, ja monia napattiin alkoholilikkeen jonosta. Sotilaskarkureita, kutsunnoista pois jääneitä ja palvelukseen saapumatta jättäneitä oli kuukausittain muutamia. Karkuruus lisääntyi sodan rankassa loppuvaiheessa. Tavallista enemmän heitä oli joulukuussa -43, jolloin 13 miestä pidätettiin pakomatkalla. Juopumusrikoksista pidätettiin noin sata miestä kuukaudessa. Joka kuukausi 60-70 miestä sai rangaistuksen epäsotilaallisuudesta. Kiellettyä oli laulaa sopimattomia marssilauluja tai keinotella puhdetöillä. Tarkkoja säädöksiä oli salaisista henkilökohtaisista kirjeistä, takavarikoitujen väkijuomien käsittelystä ja loma-ajan sukupuolitaudeista. Kenttäoikeus olikin vaikeuksissa juttujen kasaantuessa ratkaisua odottamaan.

Alkuvuodesta -40 hallitus oli määrännyt yksityisen insinööritoimiston suorittamaan vapaaehtoisten värväystä SS-pataljoonaan. Se lähti kahden vuoden sopimuksella Saksaan koulutettavaksi ja taistelemaan itärintamalla. Suojeluskunta huolehti käytännön järjestelyistä. Ensimmäinen erä lähti 6. päivänä toukokuuta -41 ja viimeinen 4. päivänä syyskuuta -42, kaikkiaan yli tuhat miestä.Taisteluista selvinneet siirrettiin Saksassa lomakeskukseen 11. päivänä toukokuuta 1943. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen Mannerhein sai pataljoonan palautetuksi Suomeen. Kesäkuun alussa he tulivat Hangon kautta Tampereelle, jossa järjestettiin suuri vastaanottojuhla. Heinäkuun alussa miehet lähetettiin taistelemaan, suurin osa heistä Aunuksen rintamaosalle.

Sodan alettua suojeluskunnan yhdistystoiminta supistui, eikä sekaannuksia voitu kokonaan välttää. Suojeluskuntalaisilla oli ollut omat aseet ja varusteet, mutta ne luovutettiin rintamalle lähteville. Vakinainen päällystö oli komennettu rintamalle tai tai muihin tehtäviin. Paikallispäällikkö toimi aluksi kaupungin komendanttina. Yhdistyksen toimihenkilöt tekivät kansliatöitä ja hoitivat varastoa. Yhdistys järjesti keräyksiä ja oli mukana talkootoiminnassa.

Kaksi miestä ja auto, jonka perässä suuri pönttö

Bensiinin ja lämmityspuiden hankkiminen oli suuri ongelma kylminä sotatalvina. Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiiri voitti polttopuukeräyksen suurtalkoot keväällä 1942, ja saavutti 128,3 % tavoitteestaan. Puita tarvittiin myös liikenteessä. Kuvassa häkäkaasukäyttöinen pakettiauto. Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vuonna -43 Tampereen suojeluskuntatoiminta vilkastui. Maaliskuun alussa Autokomppania alkoi toimia uudelleen 52 miehen vahvuisena. Tampellan osastoon perustettiin 3 yksikköä pääasiassa ilmatorjuntaa varten. Valtion lentokonetehtaalla aloitti ilmapatteristo. Vuoden loppuun mennessä suojeluskunnassa toimi 446 miestä. Aseiden puute rajoitti harrastuslajeja, mutta miehet urheilivat ja osallistuivat keräyksiin. Syksyn metalliromukeräyksessä Tampereen suojeluskunta sai kotijoukkojen komentajalta kunniakirjan.

Menetyksistä lakkauttamiseen

Suojeluskuntapäällikkö Kauno Turkka kaatui Karjalan kannaksella 17. päivänä tammikuuta -44. Hänet haudattiin juhlallisin menoin 29. päivänä. Hautajaissaatto marssi Suojeluskunnan soittokunnan ja lipun jäljessä ensin tuomiokirkkoon ja sitten Kalevankankaan hautausmaalle. Lotta Svärd-yhdistyksen Tampereen paikallisosasto järjesti muistojuhlan Ratinanlinnassa. Kaksi päivää myöhemmin pidettiin yhdistyksen vuosikokous. Lähes 25 vuotta toiminut paikallispäällikkö S. R. Örmälä kertoi eroavansa toimestaan.

Kesällä Neuvostoliiton suurhyökkäys ja poliittinen tilanne hiljensivät sekä mielet että toiminnan. Syyskuun 12. päivänä kokoontui Tampereen suojeluskunnan esikunta keskustelemaan tietoon tulleista välirauhan ehdoista. Päätettiin, ettei niiden johdosta ryhdytä toimenpiteisiin, vaan "luotetaan maan johtoon". Seuraavassa kokouksessa 26. päivänä syyskuuta keskusteltiin rintamalta palaavien asemasta. Heidät pyrittäisiin saamaan mukaan toimintaan. S. R. Örmälän tilalle paikallispäällikön tehtäviä hoitamaan komennettiin o.t.o. aluepäällikkö Reino Reiska.

Lokakuun lopulla kutsuttiin edustajakokous kiireesti koolle. Suojeluskuntajärjestön johtaja Lauri Malmberg oli läsnä ja ilmoitti koko järjestön lakkauttamisesta. Pari päivää sen jälkeen vietettiin Lappeenrannassa valtakunnallinen surujuhla, jossa Karjalan sankarivainajat siunattiin yhteisesti seurakunnan hautausmaalle. Saman päivän iltana radio ja sanomalehtien lisälehdet kertoivat uutisen: Eduskunta oli kahdessa käsittelyssä hyväksynyt lain suojeluskuntajärjestön lakkauttamisesta. Kolmas ja ratkaiseva käsittely oli perjantaina 3. päivänä marraskuuta. Silloin kumottiin 22. 12. -27 suojeluskunnista annettu laki myöhemmin tehtyine lisäyksineen.

Tampereen suojeluskunnan esikunta kokoontui lakkautuspäivänä ja päätti viipymättä ryhtyä toimenpiteisiin omaisuutensa luovuttamiseksi. Katsottiin, että suojeluskunnan varat kuuluvat Kannatusyhdistykselle, joka on ne hankkinut. Palkintokokoelma päätettiin luvuttaa Hämeen museolle. Kolme käytössä ollutta lippua, Tampereen suojeluskunnan, Kalevan pataljoonan ja Pyynikin pataljoonan, päätettiin luovuttaa Tampereen tuomiokirkkoseurakunnalle. Luovutuksen yhteydessä pidettäisiin muistojuhla. Kokous päätettiin kolminkertaiseen eläköönhuutoon Suomelle.

Ratinanlinnassa alkoi kiireinen työ paperien, arkistojen ja tilien selvittämiseksi. Ne oli saatava kuntoon luovutettavaksi Neuvostoliiton valvontakomissiolle. Työssä oli kolme suojeluskunnan varsinaista työntekijää ja avustavat lotat. Samalla he ottivat vastaan suojeluskuntalaisten luovuttamat varusteet, aseet ja jäsenkirjat. Tiedettiin, että hotelli Tammeriin oli saapunut korkeita venäläisiä upseereja. Joku tuntematon kävi kertomassa, että papereiden mukaan laadittaisiin "mustia listoja". Työ tehtiin kuitenkin loppuun. Marraskuun 10. päivänä lähti 64 pakkauslaatikkoa arkistoaineistoa. Mukana oli sisällysluettelo, paketoidut tilikirjat, henkilökortistot ja leimasimet. Tavara vietiin autokuljetuksena suojeluskuntapiirin toimistohuoneeseen, joka lukittiin ja sinetöitiin. Myöhemmin niistä päätyi Sota-arkistoon kaksi laatikkoa hajanaista aineistoa.

Marraskuun 6. päivänä puolustusministeriö määräsi, että suojeluskuntajärjestön toiminta oli lakkautettava seuraavana päivänä. Sen jälkeen saanut harjoittaa mitään toimintaa, paitsi määrättyjen henkilöiden suorittamaa talouden ja omaisuuden selvitystä sekä tilien päättämistä. Suojeluskuntajärjestön sotilaalliset- ja puolustustehtävät siirtyivät aluejärjestölle. Sen tuli noudattaa aikaisempaa sotilaspiiriasetusta, joka oli annettu 24. 1. 1941. Pirkka-Hämeen piirissä lakkautettiin suojeluskuntatoimisto, valistusupseerin-, poikatyönjohtajan-, yhteyslotan- suojeluskunnan kenttäpapin ja paikallispäälliköiden toimet.

Suojeluskuntien päällikkö Lauri Malmberg antoi viimeisen päiväkäskynsä, Hakkapeliitta-lehdessä 6. päivänä marraskuuta. Saman päivän iltana Tampereen tuomiokirkko oli ääriään myöten täynnä vakavia kaupunkilaisia. Hartaan tilaisuuden päätteeksi tuomiorovasti K. H. Seppälä ja pankinjohtaja J. Koskinen ottivat seurakunnan puolesta vastaan Tampereen suojeluskuntaliput. Samassa yhteydessä luovutettiin piirin lippu ja siihen kuuluvan 36 suojeluskunnan liput. Ne olivat kooltaan Suomen lippua suurempia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lottien ompelemia ja lahjoittamia. Silkkiset liput vietiin ensin kirkon sakaristoon ja sieltä Hämeen museoon Hämeenlinnaan. Huolellisesti säilytyspaperiin käärittyinä ne "unohdettiin" ryijykasan alle ns. vaaran vuosien ajaksi. Ensimmäinen niistä otettiin esille vuonna 1993.

Suojeluskunnan kannatusyhdistys kokoontui viimeistä kertaa 12. päivänä joulukuuta ja lopetti toimintansa. Varat lahjoitettiin pois, mm. Tuberkuloosin vastustamisyhdistykselle joulumerkkikotia varten sekä sotainvalideille ja SVUL:n Tampereen piirille.

Lähteet:

Hakkapeliitta-lehti 1941-1944.
Palolampi Erkki, Tampere taistelee 1899 - 1944. Kustannusosakeyhtiö Kivi, Tampere 1954.
Ruusukallio Pekka, Pirkan vartio Tampereen sotilaspiiri ja edeltäjäpiirit 1932-1992. Pirkanmaan sotilaspiirien perinneyhdistys, Tampere 1995.
Tienari Artturi, Ratinanlinna 1925-1975. Ratinanlinnan säätiö, Tampere 1976.
Tienari Artturi, Pirkan perintö Katsaus Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin historiaan. Pirkka-Hämeen Sk.piiriesikunta, Tampere 1943.
 
koski 1918-1940 kaupunki 1918-1940 työ 1918-1940 arki 1918-1940 liikkuminen 1918-1940 kulttuuri 1918-1940 valta lyhyesti valta 1918-1940 valta 1940-1960 valta 1870-1900 Valta 1900-1918