Punaisten ote kaupunginhallinnosta vahvistuu

Tampereella aloitti 5.2. toimintansa vallankumousoikeus, jonka istunnot pidettiin Teknillisellä opistolla. Vallankumousoikeuden istunnot olivat salaisia. Ensimmäisinä töinään se käsitteli Suinulassa kiinni jääneitä suojeluskuntalaisia vastaan nostettuja syytteitä; tuomiot olivat melko lieviä, pääosin kahdesta kuuteen kuukauteen vankeutta. Vallankumouksellinen ylioikeus kuitenkin kumosi tuomiot maaliskuussa ja julisti syytetyt sotavangeiksi. Vallankumousoikeus käsitteli toiminta-aikanaan vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettyjen juttuja ja myös joitakin tavallisia rikosjuttuja.

Tampereen virastot sulkivat ovensa vähitellen. Punakaarti takavarikoi kaupungin rahatoimikamarin kassan, minkä seurauksena kamarin virkailijat lopettivat työskentelynsä 9. helmikuuta. Pian tämän jälkeen seisahtui myös rakennuskonttorin, kaupunginvoudin toimiston ja teurastamon toiminta. Yhteistyöstä kumouksellisten kanssa kieltäytyivät suurelta osin myös rautatieläiset. Myös kirjasto sulki ovensa, joskin aikaisemmin lainattuja kirjoja otettiin edelleen vastaan; kaupungin neljä lukusalia siirtyivät punakaartin käyttöön.

Lihan pakkoluovutus - punakaartilaisia Tampereen teurastamolla.
Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Punaiset vangitsivat poliisilaitoksen etsivän osaston konstaapelit, koska nämä olivat kieltäytyneet työskentelemästä. Heidän tilalleen punaiset asettivat omia miehiään. Varsinkin poliisilaitoksen hierarkian alapäästä löytyi sen sijaan yhteistyöhalua kumousjohdon kanssa, mutta ilmeisesti punaiset käyttivät poliisilaitoksen vanhaa väkeä lähinnä vain ruokakauppojen jonojen vahtimiseen ja muihin samankaltaisiin tehtäviin. Tampereen punaisen järjestyslaitoksen noin 170 henkilön vahvuudesta suunnilleen 130 henkeä oli jo ennen kumousta palvelukseen tulleita. Tampereen poliisimestari, sosiaalidemokraatti Pekka Lönngren. Kansan Lehden toimittaja Lönngren nimitettiin kaupungin poliisimestariksi jo kesällä 1917, mutta hän pysyi virassaan myös kumoushallinnon alla. Valkoisten vallattua Tampereen Lönngren joutui vankileirille. Kuva: Tampereen kaupunginarkisto.

Tampere joukkojen keskityspaikkana

Tunnelma Tampereella alkoi muuttua sotaisammaksi: kaduilla marssi joukkoja, ja väkeä kokoontui kuuntelemaan puheita, joita pidettiin rintamalle lähteville joukoille Teknillisen opiston portailla. Muualta eteläisestä Suomesta tulleita, rintamalle matkalla olleita joukkoja majoittui Tampereella. Joukkoja kuljetettiin kaupungin pohjoispuolella muotoutumassa olleelle rintamalle.

Tampereen läpi kulkeneissa joukoissa oli myös venäläisiä osastoja. Helmikuun 10. päivänä saapui Turusta Tampereelle taistelulaivojen Orfei ja Poltava 550 miehen matruusipataljoona, joka oli lähtenyt auttamaan punakaartilaisia ennen paluutaan Venäjälle. Tampereella pataljoona majoitettiin kauppaopistolle. Nämä "mustat matruusit" herättivät pelkoa valkoisen väestön keskuudessa, sillä heidät tunnettiin heidän vuonna 1917 Helsingissä tekemistään omien upseeriensa murhista. Pelkoa herätti myös heidän riehakas käytöksensä Tampereella oleskelun aikana. Matruusit yrittivät muun muassa tunkeutua Hatanpään sairaalaan aikomuksenaan ampua Suinulan haavoittuneet vangit, mutta Punaisen Ristin työntekijät onnistuivat estämään yrityksen. Lyhyen Tampereella oleskelun jälkeen matruusipataljoona lähti Ruoveden rintamalle taisteluun. Osaston yhdessä punakaartilaisten kanssa tekemä hyökkäys pohjalaisten suojeluskuntalaisten kimppuun 13.2. päättyi kuitenkin tappioon. Pahoja miestappioita kärsineet venäläiset palasivat Tampereelle jo 15.2. ja poistuivat saman tien maasta.

Helmikuun 4. päivänä Tampereen punakaartin esikunta kielsi ilman esikunnan antamaa lupakirjaa liikkuvilta henkilöiltä liikkumisen kaupungin kaduilla kello 19:n ja kello 6:n välisenä aikana.

Edellinen viikko

Seuraava viikko