Kalevanrinteen rakentaminen

Kalevanrinteen kaupunginosa rajoittui Sammonkadun, Kaupintien ja Kalevantien väliselle alueelle. Idässä kaupunginosan raja on 1940- ja 50-luvuilla ollut epätarkka ja muuttunut Kissanmaan kaavoituksen myötä 1950-luvulla. Kalevanrinnettä alettiin asemakaavoittaa ja rakentaa sotien jälkeen. Vuosina 1945-46 nousivat täyskunnalliset ns. pikatalot Kalevantien varteen asuntopulaa helpottamaan. Puisia pikataloja oli kaksi kymmenen talon ryhmää, joissa jokaisessa oli 12 hellahuonetta. Asukasmäärä kohosi 800:aan. Yhdessä hellahuoneessa asui näin ollen keskimäärin 3,3 asukasta. Pikataloja on kutsuttu "Etu-" ja "Taka-Intiaksi". Asuntopulan hellitettyä ne jäivät sosiaaliasunnoiksi, joita alettiin purkaa vasta 1970-luvulla, viimeinen vuonna 1995.

Kalevantien pikataloja Kalevanrinteen kaupunginosassa. Kuva: Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Myös Hipposkylä, joka siirtyi myöhemmin Kissanmaan puolelle, rakennettiin vuosina 1947-49 silloiseen XIX:een eli myöhempään Kalevanrinteen kaupunginosaan. Hipposkylästä tuli kaupungin suurin vuokrakasarmi, joka oli mitoitettu 900 asukkaalle. Puisia kaksikerroksisia taloja valmistui 14 kappaletta. Jokaisessa talossa oli 16 huoneen ja keittiön asuntoa. Asunnot olivat uunilämmitteisiä, niissä oli oma wc ja yhteinen saunarakennus. Vesijohto tuli suoraan kaupungin verkoista, ja viemäröinti vei Vuohenojaan.

Tasa Oy:n suurhanke, Kalevankartano, Kalevantien ja Sammonkadun välissä Kaupinkadun itäreunalla rakentui valtavalle 6 hehtaarin tontille. Asuinkompleksia alettiin rakentaa vuonna 1955, ja viimeinen osa siitä valmistui 1960. Kalevankartano, ehkä paremmin tunnettu Kiinanmuurina, oli valmistuessaan Pohjoismaiden suurin yhtenäinen asuntorakennuskompleksi. Suunnittelukilpailussa ensimmäiselle sijalle tulleen arkkitehdin suunnitelma rikkoi kuitenkin rakennusjärjestystä, ja niinpä rakennuksen suunnittelivat kolmannelle sijalle tulleet arkkitehdit Dag Englund ja Lauri Silvennoinen. Kalevan kartano koostui useasta punatiilisestä keskuspihaa ympäröivästä lamellitalosta ja viidestä Sammonkadun varrella olevasta tornitalosta. Se rakennettiin viidessä eri vaiheessa aina yksi lamelli ja torni kerrallaan. Kiinanmuuriksi kompleksi nimettiin kaupunkilaisten suissa jo ensimmäisen lamellin valmistuttua Kaupinkadun varteen. Asuntoja Kalevan kartanoon tuli yli 500, lattiapinta-ala oli 2,5 ha ja asukkaita taloon tuli 1562. Sammonkadulle valmistuneisiin liiketiloihin tuli mm. apteekki ja posti. Kalevan kartano ei kylläkään heti alussa miellyttänyt kaupunkilaisia, vaan sitä pidettiin "kaupunkinäköalaa turmelevana" enemmänkin kasarmia kuin siviiliasuinrakennusta muistuttavana. Kalevantietä kaupunkiin päin tultaessa se "peitti kauniin kaupunkinäkymän" sekä Kalevan että keskustan suuntaan, ja sitä luonnehdittiin myös "synkäksi kuin Riihimäen vankila".

Kasarmiksikin haukutun Kiinanmuurin piha-aluetta tammikuussa 1957. Kuva: R. Branthin 22.1.1957, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

1950-luvulla suuri osa Sammonkadun itäpäässä olevista teollisuusalueen tonteista oli jo erilaisten pienyritysten, kuten leipomoiden, kenkätehtaiden, kirjapainojen ja elementtivalimoiden hallussa. Kalevanrinteessä olikin selkeästi enemmän teollisuusrakennuksia kuin Liisankalliolla tai Kalevassa vuonna 1960: 18 teollisuusrakennusta yhteensä 78 rakennuksesta. Myös liikerakennuksia oli enemmän kuin kahdessa muussa: kuusi kappaletta. Julkisia rakennuksia oli yksi. Varsinaisia asuinrakennuksia Kalevanrinteessä vuonna 1960 oli 52. Huoneistoja niissä vuonna 1960 oli 990 ja huoneita yhteensä 2296.

Kalevan kansakoulu

Kalevan lapset kävivät 1950-luvulla Kalevan, sittemmin Kissanmaan, tai Tammelan kansakoulua. Kalevan kansakoulu valmistui Kalevanrinteen kaupunginosaan vuosina 1949-50. Myöhemmin alue siirtyi Kissanmaan kaupunginosaan. 1950-luvulle saakka rautatiestä itään olevissa kaupunginosissa vallitsi oppikoulujen ohella myös kansakoulujen puute. Edes Kalevan kansakoulun rakentaminen ei pidemmän päälle riittänyt poistamaan kansakoulujen ahtaus-ongelmaa Kalevan ja Kissanmaan kaupunginosien kasvaessa huminalla. Tammelan koulussa oli Kalevan kansakoulun rakentamiseen saakka ollut 41 luokkaa sijoitettuna 19:ään luokkahuoneeseen. Kalevan kansakoulu tarjosi aloittaessaan koulupaikan 545:lle oppilaalle, mutta koulussa varauduttiin ottamaan jopa tuplasti suurempi määrä oppilaita vastaan tulevaisuudessa. Juhla- ja voimistelusaliin oli laskettu saatavan väliseinien avulla useitakin väliaikaisia luokkahuoneita.

Luokkahuoneita kouluun tuli 17, mutta ne osoittautuvat heti ensimmäisenä lukuvuotena liian pieniksi. Ne oli suunniteltu 36 oppilasta varten, mutta niihin sijoitettiin keskimäärin 40 oppilasta luokkaa kohden. Muuten Kalevan kansakoulusta tuli monessa mielessä edistyksellinen opin ahjo. Raskaat pulpetit oli vaihdettu kevyempiin irtopöytiin, mustat taulut vaihtuivat vihreisiin, seiniin ja kattoihin tuli akustiikkalevyt. Erikoisluokkia oli paljon, kuten valoisa piirustusluokka, luonnontietoluokan kokoelmahuone ja tyttöjen hyvin varustettu käsityöluokka. Koulussa pitäydyttiin myös kenties ensimmäistä kertaa Tampereen kansakouluista tavassa, että oppilaat voivat vastata opettajalle paikaltaan nousematta.