KAUPUNKI 1940-60

1940-luvulla koko nykyisin Kalevana tunnetulla alueella oli virallisesti kaksi kaupunginosaa, XX ja XIX kaupunginosa. 1950-luvulla XIX kaupunginosa jakautui kahtia XIX:een ja Kalevan kaupunginosaan. Vasta 1970-luvulla numerot väistyivät nimien tilalta virallisestikin. XX kaupunginosasta tuli tällöin virallisesti Liisankallion kaupunginosa, XIX kaupunginosasta Kalevanrinteen kaupunginosa ja Kalevan kaupunginosa pysyi entisellään. Tästä lähin tekstissä käytetään näitä nimiä.

Kartassa Kalevan alueen kaupunginosien rajat merkitty sinisellä. Idässä Kalevan ja Kalevanrinteen (XIX) epäselvät rajat merkitty katkoviivalla.

Tammelan itäpuolella olevalla alueella ei ollut vanhastaan luontaista nimeä, vaan sitä kutsuttiin vielä 1940-luvullakin yleisesti Tammelan vainioiksi. Viralliset nimet XX ja XIX kaupunginosa eivät sopineet tavallisen kansan suuhun. Tammerkoski-lehti järjestikin vuonna 1948 kilpailun nimen keksimiseksi alun perin XX kaupunginosalle, jossa rakentaminen oli juuri aloitettu. Kaleva voitti nimiäänestyksen saaden puolet äänistä, toiseksi äänestettiin Vainiota. Muita nimiehdotuksia rakennettavalle alueelle oli Puolimatka, Hippola, Liisala, Liisukka, Litukkala ja Inari. Kaleva-nimen suosion takana piili sen historiallinen tausta Kalevankankaineen ja Kalevan kivineen sekä paikallinen valmis Kalevala-aiheinen nimistö kuten Kalevantie, Kalevan puistotie ja Tammelan Kalevala-aiheiset katujen nimet. Kalevalla alettiin kuitenkin heti alusta lähtien ymmärtää koko laaja ja epämääräinen maa-alue Kalevan puistotien, Kalevantien, Hippoksen raviradan ja Petsamon etelä-rajan välillä. Tavallisille ihmisille oli ja on edelleenkin tarpeetonta jakaa alue kolmeen erilliseen osaan.

Vielä 1940-luvulla Sammonkadun alueella oli kaupunkilaisten juurikasmaita. Kuvassa perunan kylvöä Tammelan vainiolla 30.5.1943. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Virallisesti Liisankallion rajasi lännessä Kalevan puistotie ja Viinikantie, etelässä Kalevantie, idässä Kaupinkatu ja pohjoisessa Ilmarinkadun pohjoislaita. Kalevanrinteen viralliset rajat kulkivat Sammonkadulla, Kaupinkadulla ja Kalevantiellä, mutta idässä Kissanmaan suunnalla rajat olivat epäselvät 1940- ja 50-luvuilla. Mm. Hipposkylä vuosina 1947-49 ja Kalevan kansakoulu, nykyinen Kissanmaan ala-aste, vuosina 1949-50 rakennettiin XIX:een kaupunginosaan. Varsinainen Kalevan kaupungin osa rajoittui Kaupinkatuun, Sammonkatuun, Ilmarinkatuun ja idässä jonnekin Hippoksen raviradan tuntumaan. Syynä kahden viimeksi mainitun epäselviin rajoihin 1940- ja 50-luvuilla lienee se, että niitä ei asemakaavoitettu kerralla kokonaan niin kuin Liisankallio, vaan osa kerrallaan. Liisankallio sai ensimmäisen asemakaavansa vuonna 1940. Kaava noudatti funktionalismin avoimuuden periaatetta eli umpikorttelirakenteesta luovuttiin ja yhdensuuntaiset talorivit avasivat korttelit auringon valolle. Elis Kaalamo teki lopullisen kaavan Birger Brunilan ehdotusten pohjalta. Kaavaratkaisua tälle Tammelan vainioiksikin kutsutulle asumattomalle alueelle oli haettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1922 asemakaavakilpailulla, mutta voittajaa ei tällöin valittu.

Alueen rakentaminen

Koko Kalevana tunnettu alue täyttyi pääväyliensä Ilmarinkadun, Kalevan puistotien, Teiskontien ja Sammonkadun varsilta sivukaduille. Ensimmäisenä näistä tärkeimmistä katulinjoista tuli täyteen Ilmarinkatu ja Kalevan puistotie 1950-luvulla. Kalevan puistotien pohjoispää oli merkitty jo vuoden 1921 asemakarttaan. 40-luvun loppupuolella tien eteläpäähän rakennettiin uusi risteys, Kalevan aukio. Ilmarinkadun jälkeen aloitettiin Teiskontien rakentaminen 1940-luvun lopulla ja viimeiseksi Sammonkadun rakentaminen 1950-luvun puolivälissä.

Teiskontien alkupäätä viemäröidään 1950-luvun puolivälissä. Taustalla Liisankallio sekä vielä rakentamaton Sammonkatu. Kuva: P. Kosonen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Rakentaminen aloitettiin jo jatkosodan aikana Liisankalliolta, mutta suurimittaisempi rakennustoiminta käynnistyi vasta sodan jälkeen. Liisankallio täyttyi asuinrakennuksista 1960-luvun alkuun mennessä asumistiheyden siellä ollessa tällöin kaupungin korkeimpia. Kaupinkadun takana olevia alueita alettiin rakentaa vasta, kun Sammonkadun ja Teiskontien alkupäät oli jo täynnä. Kalevanrinteeseen rakennettiin täyskunnalliset pikatalot Kalevantien varteen jo vuosina 1946-47 ja Hipposkylä vuosina 1949-51 asuntopulaa hellittämään, mutta muu asuntotuotanto alkoi vuonna 1955 Kiinanmuurin rakentamisella. Itäpäässä sijainneella pienteollisuusalueella oli jo toimintaa ennen tätä. VarsinaisenKalevan kaupunginosan rakentaminen aloitettiin Teiskontieltä ja Sammonkadulta 1950-luvun puolivälissä. Rakentaminen oli hyvin nopeaa, ja vuoteen 1960 mennessä kaupunginosaan oli noussut jo kymmeniä rakennuksia.