KAUPUNKI 1940-60

Liisankallion kaupunginosa rajoittui 1940- ja 50-luvuilla virallisesti Ilmarinkadun, Kalevan puistotien, Viinikantien, Kalevantien ja Kaupintien väliselle alueelle. Asumattomuudestaan huolimatta alue oli ollut vanhastaan tuttu tamperelaisille mm. vapaa-ajanviettopaikkana sekä hyvien suksimäkiensä ja kummitustarinoidensa vuoksi. Ensimmäiset asuintalot tälle alueelle nousivat jo sotien aikana. Vuonna 1940 perustetut Tampereen sosiaaliset asuntotuotantoyhtiöt Tasa Oy ja Haka alkoivat rakentaa Nyyrikintien ja Oravanpolun väliseen kortteliin neljän 3-kerroksisen lamellitalon rykelmää sekä Nyyrikintien ja Kaskitien väliseen kortteliin kolmea neli-kerroksista lamellitaloa vuonna 1941. Viimeinen näiden taloryhmien rakennus saatiin pystyyn rakennustarvikepulan ja säännöstelyn vuoksi kuitenkin vasta syksyllä 1946. Nämä olivat ensimmäiset lamellitalot, mitä nykyisen Kalevan alueelle valmistui.

Perheiden naisväki kuivatteli pyykkejään Liisankalliolla vielä 1950-luvulla. Kuva: Nils Snellman, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Tasa Oy:n Asuntoyhtiö Nelitalo sai valmiiksi vuonna 1948 Ilmarinkatu 34-36:een neljä nelikerroksista lamellitaloa. Työt oli aloitettu jo keväällä 1945. Aamulehden tietojen mukaan hissiä taloihin ei rakennettu, koska niitä ei enää rakennettu 4-kerroksisiin taloihin. Kylpyhuoneisiin ei myöskään saatu heti ammeita eikä kupariputkia. Näihin taloihin ei myöskään rakennettu yksiöitä, koska valtion avustuksella rakennettaviin asuintaloihin ei saanut tehdä niitä. Syynä lienee se, että varsinaisen asuntopulan lisäksi sosiaaliseksi asuntoepäkohdaksi katsottiin myös ahtaasti asuminen.

Teiskontien, Kalevan puistotien ja Ilmarinkadun väliselle tontille Haka alkoi rakentaa vuonna 1949 ensimmäistä kolmen 9-kerroksisen tornitalon ryhmää. Suunnitelmissa oli rakentaa kolme kolmen tornin ryhmää. Jokainen tornitaloryhmä sai nimensä sen mukaan, millä kadulla ne sijaitsivat. Kalevan tornit valmistuivat ensimmäisenä elokuussa 1951, ja pian sen jälkeen Teiskon tornit. Ilmarin torneja alettiin vasta näihin aikoihin rakentaa. Hiukan myöhemmin valmistui kymmenes tornitalo, ns. "Miljoonatorni". Koko tornitalorykelmästä käytettiin yhteistä nimitystä Kalevan tornit. Yhdeksän ensimmäistä tornia oli puolikunnallista asuntotuotantoa, "Miljoonatorni" yksityisen yhtiön. Kortteliin valmistui yli 400 asuntoa, ja jokaisella kolmen tornin ryhmällä oli erillinen liikerakennus ja joitain virastohuoneistoja. Tornit olivatkin suurin yhtenäinen asuntorakennusyritys siihen asti Tampereella. Arkkitehtipiireissä todettiin 1950-luvun lopulla heidän tarkastellessaan ja arvioidessaan koko nykyisenä Kalevana tunnetun alueen onnistuneisuutta, että tornitalot toivat muuten liian kaavamaisesti toteutettuun ja jopa yksitoikkoiseen rakennustyyliin sen kaipaamaa vaihtelua. Kalevan tornit olivatkin funkkis-tyyliä toteuttavassa komeudessaan pitkään yksi suosituimmista nähtävyyksistä Tampereella.

Tornit olivat myös Tampereen korkeimmat asuinrakennukset. Monia huolestutti se, kuinka asukkaat pääsisivät pois tulipalon sattuessa. Tampereen palokunta ei yrityksistään huolimatta ollut saanut kaupungin valtuustolta korkeampia tikkaita kuin 6:een kerrokseen ulottuvat, ja torneissa oli vain yksi porraskäytävä. Kalevan ja Teiskon torneissa ongelma ratkaistiin siten, että asuntoihin tehtiin puolipalo-ovet ja kirjeluukuista tuli tulen kestävät. Asukkailla oli myös pääsy parvekkeille. "Siinä katsottin olevan paloturvallisuutta riittävästi", Tammerkoski kirjoitti. Ilmarin tornissa ongelma ratkaistiin rakennuttamalla 6:nnen ja 9:nnen kerrosten parvekkeiden välille tikkaat, jotta kolmen ylimmän kerroksen asukkaat voisivat palon sattuessa laskeutua näitä kuudenteen kerrokseen. Täältä palolaitoksen tikkaat voisivat pelastaa heidät.

Tornitalojen ja Kaupinkadun väliin samalle puolen Teiskontietä valmistui seuraavaksi rintamamiesten kerrostalot, joissa Tampereen kaupunki oli ollut aloitteentekijänä. Eduskunta oli jo vuonna 1950 hyväksynyt lain, jonka mukaan maansaantioikeus voitiin vaihtaa asunto-osakkeeseen kerrostalossa. Vuonna 1952 oli Tampereella vielä noin 900 maansaantiin oikeutettua vailla maata. Näin suuren omakotitonttimäärän järjestäminen kaupungin alueelta tuotti kaupungillle vaikeuksia. Niinpä toimikunta lähetti heille tiedustelun, kuinka moni oli halukas vaihtamaan tontin asunto-osakkeeseen. 650:stä vastauksen antaneesta peräti 550 piti osaketta hyvänä vaihtoehtona. Alueen ensimmäinen rintamamiestalo valmistuikin vuonna 1954 Teiskontie 11-13:een. Asuntoja tämä talo tarjosi yhteensä 112. Teiskontie 15 valmistui sotainvalidien taloksi vuonna 1955. Teiskontie 17-19 valmistuivat vuosina 1955-56. Rintamamiestaloja on myös Teiskontien vastakkaisella laidalla. Viimeinen talo Teiskontielle, numero 8 aivan tien alkupäässä, valmistui vuonna 1959.

1950-luvun puolivälissä, kun Teiskontiellä oli jo useampi talo pystyssä, alettiin rakentaa Sammonkatua. Sammonkatu oli siihen saakka ollut peltojen läpi kulkeva ura "ei mihinkään", korkeintaan tiilitehtaille. Kadun etelälaidalle rakennettiin ensin Sammonkatu 14-16 ja 22-24. Nämä valmistuivat syksyllä 1956. Talojen katutasoon rakennettiin liikehuoneistoja. Sammonkatu 22-24:n pääsisäänkäynteihin tuli alueen ensimmäiset ovipuhelimet. Sammonkatu 8-10:ään heti Sampolan tontin takana nousi syksyllä 1957 kaksi 4-kerroksista puolikunnallista lamellitaloa. Valmistuneisiin 120:een asuntoon tuli hakemuksia peräti 4482! Lokakuussa samana vuonna Voima avasi tälle tontille Tampereen ensimmäisen ns. yhtenäismyymälän. Sammonkatu 18-20:n tontti oli tyhjänä vuoteen 1961 saakka. Tällöin siihen rakennettiin 7-kerroksinen ns. "Kiskolinna".

Sammonkadun pohjoislaidalle rakennettiin Sammonkatu 7 syksyllä 1958. Numero 9 valmistui vuotta myöhemmin. Seuraavat kolme tonttia Kaupinkadulle saakka vuokrasi Tampellan työntekijöiden ja toimihenkilöiden perustama Asunto Oy Sammonkartano. Näille tonteille valmistui syksyllä 1958 kolme lamellitaloa yhtiön palveluksessa työskenteleville, joissa yhteensä 224 asuntoa liikehuoneineen. Ennen rakennusten suunnittelua tulevilta osakkeen omistajilta tiedusteltiin, minkälaisia ja –kokoisia asuntoja haluttiin. Puolet vastasi 57m2:n kaksion palvelevan perheen tarpeita parhaiten. Perheen jäsenet mukaan lukien Sammonkartanoon muutti 635 henkeä. Asunnon saivat pisimpään yhtiössä palvelleet.

Vuoteen 1961 mennessä Sammonkatu oli täyteen rakennettu molemmilta reunoiltaan Kaupinkatuun saakka. Vuonna 1960 alettiin rakentaa kadun länsipäähän työväenopisto-kansalaiskoulu Sampolaa, johon ensimmäiset oppilaat pääsivät 1962.

Sammonkadun alkupäässä on jo useita lamellitaloja marraskuussa 1958. Oikealla lähimpänä olevat talot ovat Sammonkatu 8-10, vasemmalla oleva talo on juuri valmistunut Sammonkatu 7. Kuva: M. Laitinen 25.11.1958, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kalevan urheilukenttä Viinikankadun, Kalevantien ja Salhojan kadun rajaamalla tontilla valmistui vanhan kaatopaikan päälle jo 1940-luvun lopulla.

Vajaassa 20 vuodessa Liisankalliolle oli valmistunut 62 varsinaista asuinrakennusta. Näissä oli 2524 huoneistoa, joissa 6390 huonetta. Liikerakennuksia vuonna 1960 oli kaksi, julkisia eikä teollisuuslaitoksia lainkaan.